Ab urbe condita (kirja)
Wikipedia
Ab urbe condita (suom. Kaupungin perustamisesta lukien) on roomalaisen historioitsija Liviuksen kirjoittama kirja, joka kertoo Rooman osittain myyttisestä menneisyydestä, alkaen Rooman perustamisesta vuonna 753 eaa. ja jatkuu kertoen roomalaisten urhoollisista saavutuksista. Tähän kirjaan viitataan usein nimellä "Rooman historia".
Ab urbe condita sisälsi alun perin 142 kirjaa, mutta vain 35 niistä on säilynyt nykypäiviin. Kirjat 1–10 kertovat Rooman perustamisesta ja samnilaissodista, ja kirjat 21–45 kertovat toisesta puunilaissodasta ja päättyvät sotaan Perseusta vastaan.
Ab urbe conditasta on säilynyt hyvin toista puunilaissotaa kuvaava jakso, jossa on erityisesti kuvattu sodan puhkeamiseen johtaneet tapahtumat, roomalaisten ja karthagolaisten välien kiristyminen ja vaivalloinen Alppien ylittäminen. Kirjasta kuvastuu roomalaisten voimakas kansallinen ilo ja ylpeys siitä, että heidän onnistui lopulta selviytyä voittajina "viekkaasta ja vaarallisesta perivihollisestaan" Hannibalista.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Ab urbe condita (Rooman historia), Kirjat I–III (englanniksi)
- Ab urbe condita (Rooman historia), Kirjat IX–XXVI (englanniksi)
- Ab urbe condita (Rooman historia), Kirjat XXVII–XXXVI (englanniksi)