Delfoin oraakkeli
Wikipedia
Antiikin Kreikan Delfoi (kreik. Δελφοί) oli kautta antiikin maailman kuuluisa oraakkelistaan. Ennuspapitar Pythia lausui Apollonin temppelissä haltioituneessa tilassa sekavia ennustuksia vastauksena niihin kysymyksiin, joita hänelle esitettiin. Apollonin papit tulkitsivat näitä ennustuksia ja pukivat ne runomuotoon. Muun muassa kreikkalainen kirjailija Plutarkhos toimi Delfoin pappina ennen kirjailijan uraansa.
Temppelissä pidettiin aina kolmea tyttöä; kaksi oli palvelusvalmiina ja kolmas oli harjoitettavana. Ilmeisesti kuitenkin varsinaiseen ennustustoimeen "neito" pääsi vasta 50 vuotta täytettyään. Papitarten täytyi pysyä neitsyinä, syödä määrättyä ruokaa ja noudattaa säännöllisiä ja tarkoin järjestettyjä elämäntapoja.
Pythian sekava tila saatiin mahdollisesti aikaan niin, että häntä pidettiin ennen tehtäväänsä nälässä, sekä kidutettiin ja suggeroitiin [1]. Kuitenkin uskottavamman selityksen mukaan temppelin lattiassa olevasta raosta nousi myrkyllisiä tuliperäisiä kaasuja, jotka saivat aikaan transsitilan. Myös laakerinlehtien pureskelu saattoi edesauttaa transsitilaan joutumista.
Carl Grimbergin Kansojen historian mukaan ”oraakkeli arkistoineen oli verrattavissa suureen nykyaikaiseen tiedustelutoimistoon. Ja joskin siellä toisinaan erehdyttiin, niin maine oli yleensä sangen helposti pelastettavissa, koska vastaukset useinkin olivat hämäriä ja monimielisiä”.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Seremonia
Koska uskottiin että itse Apollon jumala puhui Pythian kautta, vaadittiin tietysti monimutkaisia seremonioita, jotta jumalan ääni saatiin kuuluville. Säilyneistä kirjoituksista on päätelty, että ilmeisesti kysyjien, pappien ja Pythian oli ensin puhdistauduttava Kastalian lähteessä. Sitten varmistettiin että jumala on valmis antamaan neuvojaan, ripottelemalla kylmää vettä pyhän vuohen päälle. Jos vuohi alkoi väristä, se oli merkki siitä että oraakkeli-istunto voitiin aloittaa. Ensin kysyjien oli ostettava pyhä leivonnainen ja uhrattava se alttarilla temppelin ulkopuolella. Tämän jälkeen heidät vietiin yksitellen temppelin cellaan, jossa he uhrasivat vuohen tai lampaan. Sieltä he jatkoivat sisempään pyhäkköön odottamaan istunnon alkua. Istunnon aikana Pythia istui kolmijalkaisella pronssijakkaralla kysyjien näkymättömissä, ja papit tulkitsivat hänen puheensa.
[muokkaa] Ennustukset
Oraakkelin ennustukset olivat yleensä hyvin monitulkintaisia. Esimerkiksi Lyydian kuningas Kroisos lähetti sanansaattajan kysymään, kuinka hänen käy, jos hän ryhtyy sotaan Meediaa vastaan. Oraakkeli vastasi: "Jos ylität rajan, suuri valtakunta tuhoutuu." Kroisos lähti voitonvarmana sotaan, jossa tuhosi oman valtakuntansa. Vastaavanlainen oli ennussana, jossa Ateenan kaupungille luvattiin voitto persialaisista puisten muurien suojassa. Puisilla muureilla voitiin ymmärtää joko Akropoliin muinaista puista varustusta tai kaupungin sotalaivastoa. Themistokleen johdolla Ateena otti käyttöön jälkimmäisen tulkinnan ja varusti suuren laivaston, joka tuhosi persialaisten huollon Salamiin taistelussa. Jotkut ennustuksista olivat kuitenkin hyvin yksiselitteisiä, vaikka kysyjä ei niitä usein ymmärtänytkään. Thebalainen sotapäällikkö Epameinondas kysyi oraakkelilta neuvoa ja hän vastasi: "Varo Pelagosta" (Pelagos = "meri"). Tämän jälkeen Epameinondas vältti aina laivoja ja merelle menemistä, koska nimi siihen viittasi, mutta hän kaatui Mantineian taistelussa Pelagos-nimisessä metsässä.
[muokkaa] Vaikutukset
Oraakkelilla oli suuri merkitys erityisesti Kreikan kaupunkivaltioiden välisessä politiikassa. Kuninkaat ja kaupunkivaltiot rakennuttivat Delfoihin monumentteja, patsaita ja kallisarvoisilla esineillä täytettyjä temppelin kaltaisia aarrekammioita. Lahjoja lähetettiin kiitokseksi tai kunnioitukseksi Apollonia kohtaan, mutta samalla niillä pyrittiin osoittamaan oman kaupungin mahtia ja muistuttamaan muita saavutetusta menestyksestä.
Viimeisen muistiinmerkityn ennustuksensa oraakkeli lausui n. vuonna 362. Siinä oraakkeli vastasi Rooman keisari Julianus Apostatalle seuraavasti: "Sanokaa kuninkaalle näin: Apollonilla ei ole kattoa päänsä päällä; laakeripuun lehdet ovat vaienneet, ennustusten lähteet ehtyneet."
Vuonna 393 kristitty Rooman keisari Theodosius I lakkautti oraakkelin virallisesti.
