Euroopanpähkinäpensas
Wikipedia
Euroopanpähkinäpensas | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
![]() |
||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Euroopanpähkinäpensas eli pähkinäpensas (Corylus avellana) kuuluu koivukasvien heimoon. Se elää luonnostaan suuressa osassa Eurooppaa eteläinen Suomi mukaan lukien. Pähkinäpensaiden suvun lajeista käytetään toisinaan myös nimeä hasselpähkinä.
Pähkinäpensas kukkii aikaisin huhtikuussa, ennen lehtien ilmestymistä. Lehti on vihreä ja karvainen, ja siinä on terävä nipukka kärjessä. Lehden muoto on samantapainen kuin lehmuksella ja harmaalepällä. Hedenorkot ovat keltaisia, riippuvia. Emikukat ovat pienet ja silmujen suojaamia.
Pähkinäpensas sietää varjoa kohtuullisesti, mutta kuusettuminen ja varsinkin haavikon ylitiheä kasvusto voivat näännyttää pähkinäpensaiden elinvoiman. Parhaiten ne kasvavat valoisassa, ravinteikkaassa rinnemaassa. Pähkinähakki, närhi ja orava levittävät pähkinöitä tehokkaasti.
[muokkaa] Pähkinäpensaan historiaa
Tanskassa se on kuulunut noin 8500 vuotta sitten eläneen kivikautisen väestön tärkeimpiin ravinnonlähteisiin.
Viljelyn alkuvaiheista on vähän tietoa, mutta tiettävästi ainakin roomalaiset ovat jo viljelleet pähkinäpensasta. Hasselpähkinästä valmistetaan myös paahdettuja suolapähkinöitä, kuten maapähkinöistäkin. Mainittakoon, että 1600-luvulla ahvenanmaalaiset toimittivat pähkinöitä mm. Ruotsin hovin tarpeisiin.
Hasselpähkinästä puristettu öljy on ollut keskiajalla tunnettu ruuanvalmistusöljy, joskaan ei niin merkittävä kuin unikkoöljy tai oliiviöljy. Hasselpähkinän ominaisuuksista Platina sanoo, että ”hasselpähkinä on raaka-aineena lämmin, mutta silti kuiva ja aiheuttaa siksi helposti päänsärkyä”. Platinan mukaan muinaiset kreikkalaiset kutsuivat hasselpähkinää nimellä pontikon.