Fullereeni
Wikipedia
Fullereeni on yleensä 60:stä hiiliatomista koostuva pallomainen molekyyli, joka muistuttaa jalkapalloa koostuen 20 kuusikulmaisesta ja 12 viisikulmaisesta tahkosta. Fullereenin löytö 1985 toi sen löytäjille Robert Floyd Curl, Jr., Richard Errett Smalley ja Harold Walter Kroto vuonna 1996 Nobelin kemian palkinnon. Myös 32:sta, 44:stä, 70:stä ja jopa 540:stä ja 960:stä hiiliatomista muodostuneita fulleriinirakenteita on löydetty.
Fullereenejä esiintyy mm. noessa, josta niitä voi liuottaa tolueenilla tai bentseenillä. Niistä on löydetty jälkiä myös punaisten jättiläistähtien spektristä.
Fullereeneilla on mielenkiintoisia ominaisuuksia, jotka avaavat valtavia mahdollisuuksia mm. nanoteknologian alalla. Fullereeniin voi liittää muita kemiallisia ryhmiä, tai sen sisään voi sijoittaa vieraan atomin. Fullereenista voi myös muotoilla sähköäjohtavia nanoputkia, joista voi ehkä rakentaa nanokoneen, tai sitä voi hyödyntää kvanttitietokoneessa. Molekyyli on magneettinen ja mahdollisesti suprajohtava.
Fullereenit on nimetty arkkitehti Buckminster Fullerin mukaan, jonka suunnittelemia geodeettisia kupoleja pallofullereenimolekyyli muistuttaa. Pallofullereenilla on myös lempinimet soccerene (amerikanenglannin jalkapalloa tarkoittavan sanan soccer mukaan) sekä buckyball. National Geographicin mukaan puhdas pallofullereeni on hyvin myrkyllinen aine, ja tappaa erityisesti nuoria soluja.
