Heimosoturi
Wikipedia
Heimosoturi oli Suomen heimosotiin vuosina 1918-1921 osaa ottanut vapaaehtoinen sotilas. Heimosoturit olivat monesti alun perin Saksassa aikanaan koulutettuja jääkäreitä, heimoaktivisteja, Suomen armeijan sotilaita tai suojeluskuntalaisia. Monesti heimosoturiksi alkoi tavallinen koululainen, mutta yleensä ylioppilas. Myös moni tavallinen heimoveljellisesti, kansallismielisesti ja isänmaalisesti ajatteleva siviili ryhtyi heimosoturiksi. Moni aikanaan Suomen itsenäisyyden puolesta taistellut aktivisti jatkoi itsenäisyyden saavuttamisen jälkeen taistelussa heimokansojen vapauden puolesta. Sisällissodan jälkeen moni valkoisissa joukoissa palvellut halusi jatkaa taisteluansa Suomen lähialueilla venäläisiä bolševikkeja vastaan. Esimerkiksi Itä-Karjalassa Suomen sisällissota jatkui vielä kaksi vuotta varsinaisen Suomen sisällisodan jälkeen. Näin ollen monesta vapaussoturista tuli myöhemmin heimosoturi.
Heimosoturilta odotettiin tietynlaista vakaumusta, maailmankatsomusta ja idealismia, koska heimosoturi oli tavallaan ideologinen sotilas. Heimosoturillisuus määriteltiin sen mukaan, kuinka vankka oli heimoaatteliselta vakaumukseltaan ja moneen heimosotaan sekä heimoveljelliseen liikkeeseen oli ottanut osaa. Pelkkä palkkasotilaan asenne tai vain seikkailunhalu ei riittänyt heimosoturiksi.
Heimosoturit eivät olleet välttämättä vain suomalaisia. Suomen suomalaisten lisäksi heimosoturit olivat kansallisuudeltaan karjalaisia, virolaisia ja inkerinsuomalaisia. Näiden suurimpien kansallisuusryhmien lisäksi oli muitakin eri suomensukuisten kansojen edustajia. Heimosoturi ei välttämättä kuitenkaan ollut suomensukuinen, nimittäin heimosodissa palveli mm. ruotsalaisia. Ruotsalaisista heimosotureista lienee tunnetuin Martin Ekström, joka sittemmin loi uraa Suomen armeijassa ja Suojeluskunnassa. Lisäksi heimosotureina taisteli sellasia sotilaita, jotka olivat sukujuureltansa suomalaisia ja tunsivat Suomen ja sen heimokansojen asiat omikseen. Tällainen tunnettu heimosoturi oli eräs inkeriläisten kansannousun johtajista Yrjö (Georg) Elfvengren, joka oli puoliksi kaukasialainen ja puoliksi suomalainen. Kaiken lisäksi hän oli tavoiltaan venäläistynyt.
Heimosotiin osallistuneita heimosotureita oli aikanaan noin 9000 miestä. Heimosoturiaktiivit perustivat vuonna 1933 heimosoturien veteraanijärjestön yli 4000 jäsenisen Suomen Heimosoturien Liiton, joka julkaisi omaa aikakauslehteä Heimosoturi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Heimosoturien aseistus, varustus ja vaatetus
[muokkaa] Heimosotien raskas aseistus
Heimosoturin aseistus ja varustus oli kirjavaa riippuen heimosodasta ja sen rahoituksesta. Yleensä heimosodissa aseistus ei ollut kovin raskasta johtuen käytännön syistä, koska suurin osa heimosodista käytiin Karjalan korvissa ja erämaissa. Heimosotien tärkein ja pelätyin ase oli konekivääri, joka tuolloin suomen kielessä tunnettiin kuularuiskuna. Heimosodissa käytettiin myös harvinaisempaa kranaatinheitintä, eli silloista miinanheitintä, jota tiettävästi ensimmäisen kerran käytettiin heimosodassa vuonna 1918 Vienan retkikunnnan puolustaessa Vuokkiniemeä. Painavaa kranaatinheitintä oli vaikea kuljettaa erämaassa, mutta käytössä se oli erinomainen ase, joka aiheutti suurta tuhoa vihollisen keskuudessa. Raskaana aseena nähtiin myös tykkejä, joita käytettiin erityisesti Viron vapaussodassa sekä myös Aunuksen retkellä. Viron vapaussodassa olikin aseistus raskaampaa, koska se erosi muista heimosodista maastollisesti, osapuolellisesti ja poliittisesti. Virossa käytiin veristä maasotaa, joka oli kahden valtion välinen. Viron vapaussodassa oli käytössä sen aikainen korkeatasoinen aseteknologia konekivääreinen ja Suomen sisällissodasta tuttuine panssarijunineen.
[muokkaa] Suomalaisen heimosoturin henkilökohtainen aseistus ja varustus
Yksittäisellä heimosoturilla oli aseena pistimetön jalkaväenkivääri, joka oli yleensä venäläinen, saksalainen tai joskus jopa japanilainenkin. Pistimestä ei ollut paljon hyötyä erämaassa, mutta se oli tärkeä ase Viron vapaussodan ankarissa lähi- ja katutaisteluissa. Vyöllä roikkui tietenkin puukko. Lisävarustuksena, yleensä päällystöllä ja jääkäreillä, roikkui vyöllä tavallinen revolveri tai pistooli, kuten yleensä "ukkomauser" eli Mauser C96 tai aktivistipiireistä tuttu FN Browning M1900. Lisäksi vyöllä saattoi olla '"perunanuijana" tunnettu saksalainen Model 24-varsikäsikranaatti. Rinnan ja olkapään sekä joskus vyötärönkin yli kulki patruunavyö. Patruunoita kannettiin niin paljon kuin jaksettiin, koska niistä ei ollut tiettävästi heimosodissa koskaan pulaa. Selässä oli reppu, jossa kannettiin ruokailuvälineet ja henkilökohtaiset tarvikkeet.Upseerin erotti pistoolin lisäksi kaulassa roikkuvista kiikareista ja joskus he kantoivat vyöllään myös miekkaa, mutta käytännössä taisteluissa ei sitä paljon käytetty.
[muokkaa] Suomalaisen heimosoturin vaatetus
Heimosoturin vaatetus oli yleensä omia peruja. Asuna oli monesti vahvasta kankaasta tehty harmaa suojeluskuntamallinen kesäpuku. Suomen armeija koostui heimosotien aikaan käytännössä vielä enimmäkseen suojeluskunnista, joten armeijassa palvelleilla heimosotureillakin oli puku suojeluskuntamallinen. Jotkut jääkäriheimosoturit käyttivät heimosotien alussa asepukunaan saksalaista vihreää jääkäriasepukua. Toki myös asepukuja muokattiin itse ja improvisoitiin muokkaamalla tavallisesta sarkaisesta siviiliasusta sotilasmallinen. Heimosotaretkillä vaatetus kului nopeasti eikä uusia varusteita saatu helpolla.
Heimosoturin päässä oli armeijan perinteinen kenttälakki ja jääkärit taas käyttivät jääkärikoppalakkiaan. Upseerin tunnistikin koppalakistaan. Jalassa heimosoturilla olivat saappaat tai kestävät lapikkaat, jotka nekin monesti pitkien korpitaivalten jälkeen kuluivat puhki. Harmaapukuisella sotajoukolla oli yhtenäisyyden piirteenä myös valkoinen käsivarsinauha, joka oli tuolloin yleisesti Suomen armeijan tunnuksena ja käytössä. Valkoinen käsivarsinauha myös osoitti osapuolen kuuluvan ei-punaisiin. Käsivarsinauhaan oli kirjailtu iskulause tai yksikön tunnus. Esimerkiksi Vienan retkikunnan nauhassa luki Karjalan puolesta ja Aunuksen retkikunnalla "A.V.A" eli lyhenne sanoista Aunuksen Vapaaehtoinen Armeija. Virossa käsivarsinauha oli sinivalkoinen tai sinimustavalkoinen Viron lipun mukaisesti. Heimosoturi saattoi käyttää myös käsivarsinauhaa, jossa oli hänen oman kotiseutunsa suojeluskunnan tunnus "S".
Talvella käytettiin harmaita turkisvaatteita, kuten mantteleita. Käytössä oli myös valkoisia turkimantteleita tai- takkeja, joita monesti käytti upseeristo ja päällystö. Mantteleiden kaulukset olivat valkoista tai tummaa turkista ja päässä oli harmaa tai valkoinen turkiskarvalakki. Yleensä päällystön käyttämä valkoinen turkiskarvalakki oli aikansa suurinta suomalaismuotia ja sitä kutsuttiin mannerheimariksi ylipäällikkö ja valtionhoitaja Carl Gustaf Emil Mannerheimin hattutyylin innoittamana. Mannerheimareita oli käytetty itsenäistymiskamppailun vuosilta lähtien, mutta yleisesti ne tulivat muotiin suomalaisjoukkojen keskuudessa Virossa talvella 1919. Talvella 1919 kokeiltiin myös lumipukuja ja niitä suunniteltiin myös Aunuksen retkellekin.
[muokkaa] Suomensukuisten kansojen heimosoturit
Kaikkien heimosoturien varustus oli pitkälti samanlaista, koska suomalaiset varustivat heimokansojaan, kuten karjalaisia ja virolaisia. Monesti, jos taloudellista apua ei ollut antaa, heimokansojen aseistus ja varustus oli heikompi kuin suomalaisten. Varusteongelma ei ollut niin suuri jos Suomen rajojen ulkopuolelta kotoisin oleva heimosoturi liittyi suomalaisjoukkoihin, joilla oli heimosotaretkeä varten tehty erillinen vaatetus ja varustus, kuten Pohjan Poikiin. Karjalaisten, inkeriläisten ja virolaisten varustus oli parempi, kun he taistelivat suomalaisissa joukoissa.
Heimokansojen itse organisoimat heimosoturijoukot taas olivat huomattavasti heikommin varustettuja. Inkeriläiset taistelivat inkeriläisten kansannousussa surkeassa vaatetuksessa jopa paljain jaloin, kunnes Yrjö Elfvengren teetätti inkeriläisten Inkerin rykmentille jalkaväenkenraali Nikolai Judenitšin antamilla miljoonilla. Inkeriläisten univormu oli harmaata sarkaa, jossa oli tummansiniset hihankäänteet, kaulukset ja olkalaput. Päässä oli suikkamallinen erikoinen hattu ja jaloissa oli brittimalliset kangassidekierteet.
Karjalaisilla metsäsisseillä varustus oli kirjavaa. Monella oli vanhan brittien suomalaisia vastaan taistelleen Karjalan Rykmentin univormua tai Venäjän keisarikunnan armeijan univormu. Monella oli talonpoikaisasu päällänsä eli turkisasu ja lapikkaat. Aseena tavallinen kivääri.
