Improvisointi
Wikipedia
Improvisointi tarkoittaa esityksen luomista esittämishetkellä. Sitä käytetään erityisesti musiikin alalla, ja se on yhtä lailla tärkeä myös monissa muissa yhteyksissä, kuten vaikka näyttelemisessä tai viihdyttämisessä.
[muokkaa] Improvisointi musiikissa
Länsimaisen musiikin tyyleistä improvisointi on suhteessa tärkeintä jazz-musiikissa, jonka jotkut alalajit, kuten free jazz, perustuvat lähes kokonaan improvisointiin. Improvisointia käytetään paljon myös eri maiden kansanmusiikissa. Samoin blues ja rock musiikissa on usein kuultavissa "jammailua" jolla tarkoitetaan improvisointia. 1960-luvun lopulla artistit kuten Jimi Hendrix ja Cream alkoivat laittaa improvisoitua materiaalia myös albumeilleen. Jazz-musiikin improvisointi perustuu suureen lukumäärään skaaloja, kun taas bluesissa ja rockissa käytetään useimmiten vain yhtä (mollipentatonista) skaalaa.
Aiemmilla vuosisadoilla improvisointi oli tärkeää myös klassisessa musiikissa, mutta sen rooli on myöhemmin vähentynyt. Klassisen musiikin suurimmat nimet olivat taitavia improvisoijia, esimerkiksi Mozartin kiertäessä Eurooppaa hänen esityksissään oli aina kohta, jossa Mozart soitti pianolla improvisoidun kappaleen. Nykyaikaisen taidemusiikin jotkut säveltäjät ovat antaneet teoksissaan joskus huomattavan sijan improvisoinnille.
Improvisointi ei yleensä ole täysin vapaata, vaan siihen kuuluu yleensä joku tai joitakin sääntöjä. Jazzissa ja rockissa improvisointi tehdään usein tietyn sointukulun päälle. Myös monet muut säännöt ovat mahdollisia. Esimerkiksi jazzpianisti Chick Corea kysyy välillä yleisöltä ehdotuksen kappaleen nimeksi, ja improvisoi sen jälkeen kappaleen tämän yleisöltä saadun nimen perusteella. Kun monta muusikkoa improvisoi samanaikaisesti, he pyrkivät myös tarkkailemaan toisiaan ja saamaan vihjeitä siitä, mihin suuntaan esitys on etenemässä.
Jokainen voi kokeilla improvisointia helposti itse - riittää että rupeaa hyräilemään tai viheltämään jotain uutta sävelmää. Improvisoinnin voidaan sanoa olevan usein myös osa musiikin säveltämisprosessia.
[muokkaa] Esimerkkejä improvisointia sisältävistä levyistä
Käytännössä lähes kaikilla jazz-levyillä kuulee paljon tiettyjen sointurakenteiden päälle improvisoituja sooloja
- Keith Jarrett - The Köln Concert (1975) - kuuluisin improvisoitu soolopianokonsertti
- Ornette Coleman - Free Jazz (1960) - free jazzin tärkein pioneerilevytys
- John Coltrane - Ascension (1965) - tunnettu free jazz -levy
- Miles Davis - Kind of Blue (1959) - tunnetuimpia vahvasti improvisaatioon perustuvia jazzlevyjä
- Jimi Hendrix - Electric Ladyland (1968) - kuuluisa rock-albumi, joka hyödyntää improvisaatiota (pitkät kappaleet "Voodoo Chile" sekä "Rainy Day, Dream Away")
- Cream - Live Cream (1970) - esimerkki rock-yhtyeestä, joka tunnettiin pitkistä sooloistaan
- Tangerine Dream - Ricochet (1975) - improvisointia syntetisaattoreilla
