Janick Gers
Wikipedia
Janick Robert Gers (s. 27. tammikuuta 1957) on brittiläinen rock-kitaristi. Gersin ura lähti nousuun hänen jättäessään sen hetkisen yhtyeensä White Spiritin ja liittymällä Deep Purplen laulajan Ian Gillanin soolobändiin 1980-luvun alkupuolella. Soolobändi hajosi sittemmin Ian Gillanin liittyessä Black Sabbathiin vuonna 1983. Tämän jälkeen Gers siirtyi entisen Iron Maidenin laulajan Paul Di'Annon ja rumpali Clive Burrin yhtyeeseen Gog Magog.
Gers teki paluun valokeilaan 1990-luvun alussa soittamalla ensin Iron Maidenin laulajan Bruce Dickinsonin sooloalbumilla Tattooed Millionaire ja lopulta korvaamalla Adrian Smithin Iron Maidenin kitaristina vuonna 1990. Hän soittaa yhä kyseisessä bändissä sekä soolo- että komppiosuuksia. Gers tunnetaan ennen kaikkea rämäpäisenä showmiehenä. Yleisimmin keikalla näkee, kun hän Fear Of The Dark -kappaleen loppupuolella heittää kitaran olkahihnan varassa kehonsa ympäri. Myös keikan loputtua Gersin kitara joutuu poikkeuksetta heitältäväksi ja kitarakaappeja vasten runnelluksi.
Janick Gers mainitsee idoleikseen Ritchie Blackmoren sekä Irlantilaisen blues-kitaristilegendan Rory Gallagherin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Gersin kitarat
Gers on käyttänyt koko soittajan uransa ajan Fender Stratocastereita, jotka ovat Janickilla pääosin mustia tai valkoisia, yksi auringonlaskun värinenkin häneltä tosin löytyy, tällä kitaralla hän soittaa mm. From Here To Eternityn Live At Donington-videolla. Gersin kitaran otelauta on mustaa tai aivan tummanruskeaa ruusupuuta, ja hän käyttää Seymour Duncanin JB Jr. tai Hot Rails-mikrofoneja. Gers on saanut mustan Stratocasterinsa lahjana Ian Gillanilta ja hän käyttääkin kyseistä kitaraa eniten keikoilla ja studiossa. Gersin kitarakalustoon kuuluu Fenderien lisäksi yksi Gibsonin akustinen kitara, jota hän käyttää kappaleissa kuten Journeyman, The Legacy, Dance of Death ja Dream of Mirrors.
Gers on vakiintunut 2000-luvulla Iron Maidenissa yhdeksi johtavista säveltäjistä. Hän on ollut mukana kirjoittamassa Dance of Deathin kappaleista Dance of Deathin sekä Montségurin. Molemmat näistä kuuluvat fanikansan suosikkeihin, varsinkin levyn nimikkokappale, jossa on progressiivisiakin vaikutteita sekä on helposti yhdistettävissä muun muassa Steve Harrisin suosikkiyhtyeen Jethro Tullin tuotantoon.
[muokkaa] Discografia
[muokkaa] White Spirit
- White Spirit (1980)
[muokkaa] Gillan
- Double Trouble (1981)
- Magic (1982)
[muokkaa] Gogmagog
- I Will Be There (1985)
[muokkaa] Fish
- Vigil in a Wilderness of Mirrors (1990)
[muokkaa] Bruce Dickinson
[muokkaa] Iron Maiden
- No Prayer for the Dying (1990)
- Fear of the Dark (1992)
- A Real Live One (Live, 1993)
- A Real Dead One (Live, 1993)
- Live at Donington '92 (Live, 1993)
- The X Factor (1995)
- Virtual XI (1998)
- Brave New World (2000)
- Rock in Rio (2002)
- Dance of Death (2003)
- Death on the Road (2005)
- A Matter of Life and Death (2006)
