Jouko Kajanoja
Wikipedia
Jouko Kajanoja (s. 1942) on Kansaneläkelaitoksen yhteiskuntatutkimuksen päällikkö.
Kajanoja syntyi porvarilliseen kotiin, mutta yliopistovuosina Helsingissä hänestä tuli vakaumuksellinen marxilainen. Helsingin kaupungin suunnitteluvirastossa työskennellyt Kajanoja liittyi 1960-luvun lopulla Suomen kansan demokraattiseen liittoon (SKDL) ja Suomen kommunistiseen puolueeseen (SKP) 1971.
1980-luvulla Kajanoja tuli tunnetuksi lyhyestä ja myrskyisästä kaudestaan Suomen kommunistisen puolueen (SKP) puheenjohtajana 1982-1984. Kajanoja valittiin tehtävään ns. kolmaslinjalaisten tukemana kompromissiehdokkaana SKP:n ylimääräisessä edustajakokouksessa 1982. Vuodesta 1966 puheenjohtajana ollut Aarne Saarinen oli ilmoittanut jättävänsä paikkansa edellisvuonna. Maaliskuussa 1981 Kajanoja oli saanut työvoimaministerin salkun Mauno Koiviston (II) hallituksessa.
Kajanoja yritti pitää koossa sisäisesti hajaantunutta puoluetta, mutta varsin laihoin tuloksin. Esimerkiksi vuoden 1983 eduskuntavaaleissa SKDL/SKP:lle ei menestystä herunut eikä Kajanoja itsekään onnistunut pääsemään läpi. SKP:n enemmistö näki Kajanojan lisäksi myötäilevän liiaksi oppositiota (ks. taistolaiset). SKP:n 20. edustajakokouksessa puheenjohtajaksi valittiin Arvo Aalto ja katkeroitunut Kajanoja totesi loppulausunnossaan: “Alistavat ja pakottavat valtarakenteet jyräsivät alleen orastavan yhteistyön.”
Kirveslinjaa vastustanut Kajanoja lähti (vuosina 1985-1986 SKP:sta erotetun) opposition kelkkaan ja hänet valittiin Suomen kommunistisen puolueen (yhtenäisyys) (SKPy) pääsihteeriksi 1986. Presidentinvaaleissa 1988 SKPy:n yhteistyöpuolue Demokraattinen vaihtoehto (Deva) asetti Kajanojan ehdokkaakseen ja tämä sai 44 428 ääntä (1,6%) suorassa kansanvaalissa. Kajanojan valitsijamiehet saivat 56 528 ääntä. Tulos ei ollut hääppöinen eivätkä Kajanojaa tukeneet edes kaikki Deva:n kannattajat. Kajanoja toimi kuitenkin vielä SKPy:n puheenjohtajana vuodet 1988–1989. Erotessaan Kajanoja suuntasi kritiikkiä joka suuntaan.
Kajanoja oli naimisissa vuodet 1985–1996 kansanedustaja Pirkko Turpeisen kanssa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kannustavan sosiaaliturvan haaste Jouko Kajanoja 2003
- Kommentteja ja keskustelua Jouko Kajanojan julkaisusta Hyvinvointivaltio investointina inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan
Edeltäjä: Aarne Saarinen |
Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtaja 1982–1984 |
Seuraaja: Arvo Aalto |
Taisto Sinisalo | Jouko Kajanoja | Esko-Juhani Tennilä | Yrjö Hakanen |