Karhunpesäsuunnitelma
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä. |
Karhunpesäsuunnitelma oli heimosotien ja vuoden 1920 aikana luotu suunnitelma, joka tähtäsi Itä-Karjalan vapauttamiseen. Karhunpesäsuunnitelma ei koskaan sellaisenaan pantu toimeen, vaan se toimi sittemmin Itä-Karjalan kansannousun pohjana ja siksi se on erittäin keskeinen Suomen heimosotien historiassa ja Itä-Karjalan politiikassa.Suunnitelman tarkoituksena oli luoda Itä-Karjalan itsenäinen kansallisvaltio, josta muodostuisi neutralisoitu puskurivaltio Suomen ja Neuvosto-Venäjän välille. Tämä suunnitelma erosi Suomen alkuperäisestä ulkopoliittisesta linjasta, joka tähtäsi Itä-Karjalan Suomeen liittämiseen. Kuitenkin toivottiin, että Itä-Karjalan vapautuminen antaisi käynnissä olleille Tarton rauhanneuvoteluissa paremman pohjan aluevaatimuksille. Suunnitelman laatijoina toimi useita poliitikkoja, heimoystäviä, heimoaktivisteja ja heimosotureita.
[muokkaa] Suunnitelman tausta
Syksyllä 1918 suomalaisia vastaan Englannin tuella taistelleet karjalaiset kääntyivät suomalaisten puolelle. Ympärysvallat olivat poistuneet Itä-Karjalasta ja valkoisten venäläisten Pohjois-Venäjän armeijan hävittyä sodan Itä-Karjalaan oli muodostunut valtatyhjiö. Itäkarjalaiset tajusivat heille koittaneen parhaimmat mahdollisuudet itsenäisyyteen. Perustettiin Vienan Karjalan väliaikainen toimikunta, jonka 117 edustajaa päättivät Vienan Karjalan eroavan Neuvosto-Venäjästä. Toimikunnan nimeksi muuttui Karjalan väliaikainen toimikunta, kun siihen liittyi aunuslaisia kuntia. Tämä itäkarjalaisten oma kansallinen hallitus ajettiin maanpakoon Suomeen juhannuksena 1922 venäläisten bolševikkien hyökätessä Itä-Karjalaan. Venäläiset bolševikit vastustivat Itä-Karjalan kansallista itsemäärämisoikeutta.
Huonosti aseistetun muutaman sadan karjalaispakolaisen johtoon nousi suomalainen jääkärikapteeni Kalle Mata. Joukko kävi syyskuuhun 1920 asti muutamia sissitaisteluita, kunnes vetäytyi kokonaan Suomen puolelle. Tämän jälkeen hän hakeutui Itä-Karjalan vapauttamissuunnitelmia ulkoministeriölle tehneen Repolan nimismiehen Bobi Sivénin seuraan. Sivén ja Mata aloittivat luoda Karhunpesäsuunnitelmaa, kun syksyllä 1920 selvisi, että Repola ja Porajärvi aiottaisiin luovuttaa Neuvosto-Venäjälle ja itäkarjalaiset jätettäisiin oman onnensa nojaan. Sivén ilmoitti ulkoministeri Rudolf Holstille, ettei Repola alistuisi pelinappulaksi vaan lähtisi, vaikka epätoivoiseen taisteluun vienalaisten kanssa itsenäisyyden saavuttamiseksi. Syys-lokakuussa Repolan kunnalisvaalien tuloksen perusteella Repola erosi Suomesta ja Venäjästä ja julistautui itsenäiseksi hallituksenaan Repolan toimikunta. Porajärvi toimi perässä samoin. Repola ja Porajärvi aikoivat nousta Neuvosto-Venäjään liittämistä vastaan kapinaan, joka olisi ollut ponnahduslauta koko Itä-Karjalan vapautumiselle.
[muokkaa] Suunnitelma
Ensimmäinen versio Karhunpesäsuunnitelman operaatiosta luotiin 14. lokakuuta 1920 samana päivänä kuin Tarton rauhansopimus allekirjoitettiin. Ideana oli hyväksikäyttää Puna-armeijan heikoutta ja Itä-Karjalan vaikeakulkuista maastoa. Suunnitelman mukaan jääkärikapteeni Kalle Matan johtamat alle 800 henkiset vienalaisjoukot ja suomalaisvapaaehtoiset muodostivat suunnitelman mukaan vapautusarmeijan rungon. Suunnitelman operaatio alkaisi 200 miehen yllätyshyökkäyksellä Muurmannin rataa kohden Repolasta Sorokkaan päin. Tämän jälkeen vienalaisjoukot hyökkäisivät Vienan Kemiä päin. Näiden hyökkäysten oli tarkoitus nostattaa Itä-Karjalassa kansannousu, joka muuttaisi ulkopoliittista tilannetta ja pakottaisi virallisen Suomen liittymään sotaan vakinaisen sotaväen turvin. Ulkoministeri Holsti ei täysin torjunut tätä rohkeaa suunnitelmaa.
Karhunpesäsuunnitelman lopullinen versio valmistui, kun sen tekoon liittyi Repolan toimikunnan kansliapäällikkö luutnantti Paavo Höttönen. Rahoitus oli ollut ongelma kaikissa tähän menneissä tehdyissä heimosotaretkissä ja miehet keksivät mielestään rahoitukseen ratkaisun. Repolan toimikunta hyväksyi suunnitelman, jonka mukaan Repolasta myytäisiin tukkeja Suomeen. Metsätöihin haalittaisiin repolalaisia, karjalaisia ja suomalaisia, jotka muodostaisivat sotajoukon suunnitelmalle. Tukkikauppa rahoittaisi asekustannukset, hankkisi miehet ja toisi peitetyön kansannoususuunnitelmille. Suomen aktivisteilta olisi saatu aseet ja tarvikkeet, joten 500–600 sotilasta oltaisiin voitu aseistaa heti. Repolaan vievät tiet olisi annettu mennä huonoon kuntoon, jotta Repolasta muodostuisi suljettu tukikohta, karhunpesä. Tätä karhunpesää eli Repolaa oltaisiin voitu puolustaa, vaikka koko kevät 1921 ja odottaa muita kapinallisuuuksia nousevan Neuvosto-Venäjällä. Sivénin apulaisen ja suunnitelmaa laatineen Jalmari Takkisen mukaan Höttösellä oli suhteita Kronstadtin kapinallisiin matruuseihin ja Repolaan saapui kirjeitä Venäjän sosiaalivallankumoukselliselta puolueelta, joka varoitti karjalaisia lähtemästä yksin taisteluun. Karhunpesäsuunnitelman piti olla viimeinen mahdollisuus jos tilanne ei helpottuisi Itä-Karjalan suhteen.
[muokkaa] Suunnitelman toteutus
Marraskuun 1920 lopulla suunnitelmaa toteutettiin täysillä ja se oli jo esitelty ulkoministeriölle. Vienan väliaikaista hallitusta ja sen joukkoja pyydettiin siirtymään Repolaan. Elmo Kailan johtamaa Jääkäritoimistoa toimitti joulukuun alussa Lieksaan 500 japanilaista kivääriä ja 100 000 patruunaa. Repolan toimikunnalla oli jo 2 Maxim-konekivääriä ja neljä Lewis-pikakivääriä. Joensuun rajakomendantti saatiin ummistamaan asekuljetuksilta silmänsä.
Alusta huolimatta pian kaikki alkoivat mennä pieleen. Kaikista eri paikallisista maakuntahallituksista muodostettu Karjalan Keskushallitus ei näyttänyt olevan täysin toimikykyinen. Rahoitusta oli vaikea saada ja aktivistien luottamus karhunpesäsuunnitelmaa kohtaan lannistui Kailaa lukuun ottamatta. Hanke ei saanut Carl Gustaf Emil Mannerheimin tukea. Huolia aiheutti myös se, että suunnitelman tarkoitus ei välttämättä ollut sotilaallinen voitto, vaan kansainvälinen huomio ja karjalaisten historiallinen kansallinen taistelu, josta karjalaiset voisivat tulevaisuudessa ammentaa voimaa. Suunnitelma alkoi kaatua toden teolla, kun Moskovasta kyseltiin tammikuun alussa 1921 Repolan asekuljetuksista. Sivén joutui antamaan selvityksen, jonka mukaan aseita oli kuljetettu Repolaan. Sivén joutui eroamaan tehtävästään, kun tilanne uhkasi paisua suureksi ulkopoliittiseksi kriisiksi, koska rauhansopimus oli jo allekirjoitettu. 9. tammikuuta Paavo Höttönen kuoli Repolassa vahingonlaukaaksen ja karjalaisten aktivistiliike alkoi hajota. Epätoivoinen ja ahdistunut Sivén tajusi tappion tulleen ja viimeisenä ratkaisuna ampui itsensä Repolan nimismiehentalossa 12. tammikuuta 1921.
Suomalaiset ja karjalaiset aktivistit luopuivat yrityksestään rikkoa tuore rauha ja karhunpesäsuunnitelma hylättiin. Suomalaiset vetäytyivät Repolasta helmikuun puoliväliin 1921 mennessä. Suunnitelma olisi hyvinkin saattanut onnistua, koska operaation suunniteltu ajankohta sattui juuri Kronstadtin matruusikapinan aikoihin. Kaiken lisäksi Itä-Karjalassa oli vain vähän bolševikkijoukkoja ja Venäjällä kuohui muutenkin. Suunnitelmalla olisi saattanut olla vielä mahdollisuus Höttösen kuolemasta huolimatta, jos ei Sivén olisi ampunut itseään. Suunnitelman työryhmästä Jalmari Taskinen pysyi aktiivisen aseellisen vastarinnan kannalla ja hän loikin itäkarjalaisten kansannousun suunnitelmat karhunpesäsuunnitelman pohjalta.
