Kognitiivinen dissonanssi
Wikipedia
Kognitiivinen dissonanssi on psykologian termi, jolla tarkoitetaan kahden ristiriitaisen kognition kokemista. Kognitiolla voidaan tarkoittaa mitä tahansa tajunnan osa-aluetta kuten asennetta, emootiota, käsitystä tai kayttäytymistä. Teorian mukaan kognitiivinen dissonanssi syntyy silloin, kun ihmisen tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa. Ihminen pyrkii vähentämään kognitiivista dissonanssia muuttamalla käyttäytymistään. Esimerkiksi verovilppiä paheksunut ihminen lopettaa paheksumisen itse verovilppiä tehtyään. Maallikon termein asiaa voisi kuvata epämiellyttävänä jännitteenä, joka tulee kahdesta keskenään ristiriitaisesta ajatuksesta samaan aikaan.
Kognitiivisen dissonassin teorian mukaan ristiriitaiset kognitiot toimivat käyttövoimana, joka pakottaa mielen hankkimaan tai keksimään uusia ajatuksia tai uskomuksia tai muokkaamaan jo olemassa olevia uskomuksia niin että vähennetään kognitiivisen dissonanssin määrää kognitioiden välillä.
Kognitiivisen dissonassin teorian on ensimmäisen kerran esittänyt psykologi Leon Festinger vuonna 1956 tarkkailtuaan intuition vastaisten uskomusten sitkeyttä UFO-tuomiopäivälahkon jäsenillä ja heidän lisääntynyttä käännytystyötään johtajan profetian osoittauduttua perättömäksi. Maailmanlopusta kertovasta perättömästä viestistä, jonka ulkoavaruuden oliot olivat lähettäneet keskiluokkaiselle kotirouvalle 1956, tuli täyttymätön toive, joka lisäsi kognitioiden välistä dissonassia. Tämä sai useimmat improvisoidun lahkon jäsenet vähentämään dissonassia ottamalla vastaan uuden profetian, jonka mukaan ulkoavaruuden oliot olivat säästäneet planeetan heille itselleen.
Teorian mukaan asennejärjestelmän elementit saattavat olla konsonantteja, dissonantteja tai irrelevantteja suhteessa toisiinsa.[1]
[muokkaa] Lähteet
Psyyke-psykologian käsikirja. Anneli Vilkko-Riihelä ja Werner Söderström Osakeyhtiö 1999
- ↑ Erwin, Phil: "Asenteet ja niihin vaikuttaminen", sivu 88. WSOY, 2005
