Kulta-aika
Wikipedia
Kulta-aika on useiden eri kulttuurien mytologiassa esiintyvä käsite, jolla viitataan menneeseen ja tarunhohtoiseen suuruuden aikaan, jolloin elämä oli ylevämpää.
Käsite on peräisin antiikin ajoilta, ja se esiintyy muun muassa kreikkalaisen Hesiodoksen ja roomalaisen Ovidiuksen kirjoituksissa. Antiikin aikana vallinneen käsityksen mukaan kulta-aika oli ihmiskunnan ensimmäinen kausi, jolloin ihmiset elivät onnellisina ja vailla huolia. Työtä ei tarvinnut tehdä, eikä sairauksia, vanhenemista ja kuolemaa ollut. Kaikkialla vallitsi oikeus ja järjestys, eikä sotia käyty. Kulta-aikaa seurasivat hopea-, vaski- ja rauta-aika, joiden kuluessa sairaudet, työ ja jumalattomat tavat lisääntyivät. Samantapaisia näkemyksiä esiintyy myös Intian ja Lähi-Idän kultuurien mytologioissa.
[muokkaa] Lähteet
- Juha Honkala (toim.): Mytologian sanakirja. ISBN 951-0-24578-X
