Maria Teresia
Wikipedia
Arkkiherttuatar Maria Teresia, saks. Maria Theresia (13. toukokuuta 1717, Wien – 29. marraskuuta 1780, Wien) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarinna 1745–1780 sekä Itävallan, Unkarin ja Böömin hallitsija 1740 – 1780.
Maria Teresia oli keisari Kaarle VI:n ja Elisabeth Christina von Braunschweig-Wolfenbüttelin vanhin tytär. Keisarilla ei ollut miespuolisia perillisiä ja turvatakseen Habsburgien vallanperimyksen hän määräsi vuoden 1713 pragmaattisella sanktiolla Habsburgien perintömaiden jakamattomuudesta ja mahdollisuudesta naispuoliseen vallanperijään. Sanktiosta huolimatta kiista Maria Teresian vallanperimyksestä johti Itävallan perimyssotaan Kaarle VI:n kuoltua vuonna 1740. Keisari Kaarle VII:n kuoltua 1745 Maria Teresia sai miehensä Frans I:n kruunatuksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi. Maria Teresia alkoi nimittää itseään ”Rooman keisarinnaksi” vaikkei häntä koskaan sellaiseksi kruunattu.
Maria Teresian aloitteesta tapahtuneet talous- ja koulutusuudistukset, kaupankäynnin ja maatalouden edistäminen sekä armeijan uudelleenorganisointi vahvistivat Itävallan asemaa. Jatkuva konflikti Preussin kanssa johti seitsenvuotiseen sotaan ja lopulta Baijerin perimyssotaan. Kun Maria Teresian aviomies, keisari Frans I kuoli vuonna 1765, peri heidän poikansa Joosef II keisarin aseman, mutta Maria Teresia jatkoi poikansa kanssahallitsijana aina kuolemaansa saakka. Hän arvosteli monia poikansa toimia mutta suostui Puolan ensimmäiseen jakoon vuonna 1772. Maria Teresia oli 1700-luvun Euroopan voimapolitiikan avainhahmoja ja yksi Habsburgien monarkian etevimmistä hallitsijoista. Hän sai kaikkiaan 16 lasta, joihin lukeutuvat Marie Antoinette ja keisari Leopold II.
| Edeltäjä: Kaarle VI |
Unkarin kuningatar 1741-1780 |
Seuraaja: Joosef II |
| Böömin kuningatar 1743-1780 |
||
| Itävallan arkkiherttuatar 1740-1780 |
||
| Parman herttuatar 1740-1748 |
Seuraaja: Filip |
|
| Piacenzan herttuatar 1740-1748 |
||
| Guastallan herttuatar 1740-1748 |
