Petroskoi

Wikipedia

Петрозаводск, Petrozavodsk (Petroskoi)
vaakuna lippu
Sijainti	61°47′N 34°20′E
Valtio	Venäjän federaatio
Osa	Karjalan tasavalta
Perustamisvuosi	1777
Väkiluku	266 000 (2005)
Pinta-ala	122 km²
Väestötiheys	2 180,33 as/km²
Korkeus	33 m mpy.
Kaupunginjohtaja	Viktor Masljakov (valittiin uudestaan 2006)
Kotisivu	Petroskoi
Karjalan tasavallan pääkaupunki

Petroskoi (Äänislinna vuosina 1941–1944; karjalaksi Petroskoi, ven. Петрозаво́дск, Petrozavodsk, ruots. Onegaborg) on Venäjän Karjalan tasavallan pääkaupunki. Se sijaitsee Äänisen läntisellä rannalla. Asukkaita vuonna 2000 oli noin 280000. Petroskoin yliopisto on yksi pohjoisen Venäjän suurimmista korkeakouluista. Kaupungin läpi kulkee kaksi jokea, Lohijoki (Lososinka) ja Saveton (Neglinka).

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Petroskoin kaupunginosat 3 Petroskoin suomalainen kulttuuri 4 Ystävyyskaupungit 5 Kuvia 5.1 Kuvalinkkejä Petroskoista 1910-luvun kuviin 5.2 Kuvia Petroskoista viime vuosilta 6 Lähteet

[muokkaa] Historia

1592 painetussa Abraham Orteliuksen kartassa mainitaan Onegaborg-niminen asutuskeskus suurin piirtein nykyisen Petroskoin paikalla. Varsinaisesti kaupungin historia alkoi vuonna 1703, kun Pietari Suuri päätti hyötyä Karjalan alueesta sodissaan. Nykyisen Petroskoin aluelle, Lohijoen suulle (venäjäksi река Лососинка, Lososinka) rakennettiin rauta- ja tykkitehdas. Tehtaan perustus laskettiin 29. elokuuta 1703, jota pidetäänkin Petroskoin perustamispäivänä. Kaupungin nimi on johdettu kahdesta sanasta: Pjotr (ven. Пётр, ’Pietari’) ja zavod (ven. заво́д, ’tehdas’) eli Pietarin tehdas. Johtuen Petroskoin perustamisesta vain noin kolmen kuukauden jälkeen Pietarin perustamisesta, nimien samankaltaisuudesta ja samasta ”isästä”, kaupunkeja pidetäänkin eräänlaisina veljinä. Petroskoista tuli kaupunki vuonna 1777.

Jatkosodan aikana vuoden 1941 lokakuun alussa suomalainen Karjalan Armeija valtasi Karjalan pääkaupungin, Petroskoin. Kaupungin nimi muutettiin Äänislinnaksi ja venäläisvallan merkit poistettiin kaupungista. Äänislinna on yksinomaan jatkosodan aikaan käytetty nimitys, suora suomennos Orteliuksen kartan Onegaborg-paikannimestä. Esimerkiksi Leninin patsas katosi Petroskoin keskusaukiolta ja sen paikalle vedettiin suomalainen kenttätykki. Petroskoihin asetettiin suomalainen sotilashallinto, joka hoiti suomalaisten hallussa olevan Itä-Karjalan asiat. Petroskoihin perustettiin sodan ensimmäinen suomalainen keskitysleiri 14.10.1941 venäläismiehille.

Venäläisten lisätessä painetta Syvärillä Aunuksen ryhmä vetäytyi lähes taisteluitta Itä-Karjalasta Tarton rauhan rajalle. Venäläiset valloittivat Petroskoin 28. kesäkuuta 1944. Ennen vetäytymistään suomalaiset jakoivat kahden viikon ruoan kansalle, mikä on sotahistoriassa harvinainen ellei jopa ainutlaatuinen teko.

[muokkaa] Petroskoin kaupunginosat

Petroskoi on syntynyt neljästä kylästä, jotka liittyivät Petroskoin keskustaan ja tehtaaseen (zavod). Kylät olivat Golikovka, Zareka, Zakamennoje ja Slobodka. Nämä ovat edelleen Petroskoin kaupunginosina. Aikaisemmin Golikovkalla asui pääasiassa tehdastyöläisiä, Slobodkalla kauppiaita ja virkamiehiä. Nykyisin kaupunginosilla ei ole merkittävää eroa eri ammattikuntien asuinalueena.

Hallinnollisesti Petroskoin keskusta jakaantuu kuuteen kaupunginosaan:

1. Drevljanka - Perevalka
2. Golikovka-Zareka
3. Kukkovka
4. Kljutševaya
5. Oktjabrski
6. Tsentr - Keskusta

[muokkaa] Petroskoin suomalainen kulttuuri

Koska Petroskoi oli Neuvosto-Karjalan pääkaupunki, sinne muutti 1930-luvulta alkaen huomattava määrä suomalaisia emigranttikommunisteja. Kaupungin suomalainen kulttuuri sai vahvistusta ympäristön karjalaisasutuksesta. 1950-luvulla kaupunkiin muutti myös runsaasti inkerinsuomalaisia, jotka oli ajettu kotiseudultaan. Näin Petroskoista kasvoi Neuvostoliiton suomalaisen kulttuurin keskus, jossa Neuvostoliiton loppuaikana asui n. 15.000 suomalaista. Katukuvassa näkyi paljon suomen kieltä, sillä esim. virallisten laitosten ja monien kauppojen nimet olivat myös suomeksi.

Petroskoissa toimivassa Venäjän tiedeakatemian osastossa, jossa on itämerensuomalaisten kielten laitos, on toimitettu useimmat käytössä olevat suomalais-venäläiset sanakirjat. Kaupungissa on myös suomalainen luterilainen seurakunta sekä suomalainen teatteri. Siellä ilmestyy suomenkielinen viikkolehti Karjalan Sanomat sekä aikakauslehti Carelia, aikaisemmalta nimeltään Punalippu, niin ikään suomen kielellä. Lisäksi karjalan kielellä ilmestyy Oma mua-lehti.

1990-luvun alusta alkaen huomattava osa Petroskoin suomalaisista ja erityisesti suomenkielisestä sivistyneistöstä on muuttanut Suomeen. Tämä on huomattavasti heikentänyt kaupungin suomalaista kulttuuria.

[muokkaa] Ystävyyskaupungit

• Brest (Valko-Venäjä)
• Duluth (Minnesota, Yhdysvallat)
• La Rochelle (Ranska)
• Neustrelitz (Saksa)
• Neubrandenburg (Saksa)
• Rana (Norja)
• Tübingen (Saksa)
• Uumaja (Ruotsi)
• Varkaus (Suomi)
• Joensuu (Suomi)

[muokkaa] Kuvia

[muokkaa] Kuvalinkkejä Petroskoista 1910-luvun kuviin

• Kirkko [1] [2]
• Tsašouna [3]
• Kivatš-putous [4]
• Tsašouna Kivatšin rannalla [5]
• Kirkko Kämmeselgan kylässä [6] [7]

[muokkaa] Kuvia Petroskoista viime vuosilta

Rautatieasema

Jalankulkijoita

Petroskoin ystävyyskaupunkien esittelytaulut

[muokkaa] Lähteet

	Karjalan tasavallan hallinnollliset alueet
	Pääkaupunki: Petroskoi Kaupunkipiirit: Kostamuksen kaupunkipiiri | Petroskoin kaupunkipiiri Piirit: Aunuksen piiri | Kalevalan kansallinen piiri | Karhumäen piiri | Kemin piiri | Kontupohjan piiri | Lahdenpohjan piiri | Louhen piiri | Muujärven piiri | Pitkärannan piiri | Prääsän piiri | Puutoisen piiri | Sekeen piiri | Sorokan piiri | Sortavalan piiri Suojärven piiri | Vepsän kansallinen volosti | Äänisenrannan piiri