Punapäälepinkäinen
Wikipedia
| Punapäälepinkäinen Elinvoimainen |
||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Punapäälepinkäinen (Lanius senator) on pikkulepinkäisen eteläinen sukulainen. Lajin pesimäalue alkaa Keski-Euroopasta ja jatkuu Välimeren rannikoiden maihin ja Lähi-itään. Punapäälepinkäinen viihtyy hyvin kuivahkoilla avoimilla ja pensaikkoisilla alueilla, kuten myös hedelmätarhoissa. Elintavoiltaan laji on piilotteleva ja pitäytyy elinpiirissään lehvästön suojassa. Pesä on puussa. Pohjolassa hyvin harvinainen harhailija. Lajilla on silmukkamuutto, ts. kevätmuutto ja syysmuutto kulkevat eri reittejä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö
Koiraan tunnistaa hyvin punaruskeasta päälaesta sekä niskasta. Tumma kasvonaamari ulottuu otsaan saakka. Selkäpuoli on musta , vaikka hartialaikut ovatkin valkeita. Yläperä on samoin kuin hartialaikut valkoinen ja nokka on tukeva.
[muokkaa] Mitat
18–20 cm, 35–45 g.
[muokkaa] Esiintyminen ja ravinto
Punapäälepinkäinen on muiden lepinkäisten tapaan pensaikkomaiden lintu. Ne syövät isoja hyönteisiä ja muita pikkueläimiä.
[muokkaa] Lisääntyminen
Naaras hautoo 5–6 munaa parin viikon verran. Pesäpoikaset varttuvat lentokykyisiksi seuraavan 3 viikon kuluessa.
[muokkaa] Äänet
Punapäälepinkäinen varoittelee karkeasti ”dsä-dsä”. Laulaa sointuvaa säettään toistellen 2–3 kertaa. Osaa matkia muita laulajia.
