Ruskolevät
Wikipedia
| Ruskolevät | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
 Päärynälevä (Macrocystis pyrifera). |
||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||
|
Ruskolevät (Phaeophyta) ovat levien pääjakso, johon kuuluu noin 1 500[1] lähinnä monisoluista ja valtamerten kylmissä ja kivikkoisissa rannikkovesissä esiintyvää lajia. Ruskolevät eroavat muista levistä värinsä perusteella; riippuen ruskean (fukoksantiini) ja vihreän (klorofylli) pigmentin suhteesta niiden väri vaihtelee tummanruskeasta oliivinvihreään. Ruskoleville on kehittynyt kaasun täyttämiä rakkoja, jotka auttavat pohjaan kiinnittyneiden levien yhteyttäviä osia kohoamaan veden pintaan. Lisääntyminen tapahtuu sekä suvullisesti että suvuttomasti (sukupolvenvuorottelu). Liikkumiskykyisillä sukusoluilla on kaksi eripituista siimaa. Laminaria-suvun ruskoleviä käytetään ravintona ja eräitä muita lajeja lannoitteena.
Päärynälevä (Macrocystis pyrifera) on suurikokoisin levä, ja se voi kasvaa jopa 65 metrin pituiseksi.[1] Päärynälevät sukulaisineen muodostavat vedenalaisia metsiä, jotka ovat lajistoltaan runsaita ekosysteemejä. Sargassolevät (Sargassum) muodostavat runsaita kasvustoja Sargassomeren trooppisissa vesissä. Muita tunnettuja ruskoleviä ovat jouhilevät (Chorda) ja rakkolevät (Fucus), joista kummankin edustajia esiintyy myös Suomen rannikolla.
[muokkaa] Lahkoja
- Ectocarpales
- Fucales (mm. rakkolevät, jouhilevät, sargassolevät)
- Laminariales (mm. päärynälevä)
