Sortokaudet
Wikipedia
Sortokaudet-nimitystä käytetään ajanjaksoista 1899–1905 (ensimmäinen sortokausi) ja 1909–1917, (toinen sortokausi) jolloin Venäjän keisarikunta yritti venäläistää Suomea. Nimi "Sortokaudet" on otettu käyttöön jälkeenpäin, ensimmäisestä sortokaudesta käytettiin nimeä routavuodet. Myös nimitystä sortovuodet käytetään.
[muokkaa] Ensimmäinen sortokausi
Ensimmäinen sortokausi alkoi vuonna 1899 keisari Nikolai II:n antamalla Helmikuun manifestilla, jolla keisari muutti itsevaltaisesti Suomen suuriruhtinaskunnan lainsäädäntöjärjestystä. Suomen valtiopäivät menettivät lainsäädäntövallan asioissa, jotka katsottiin yleisvaltakunnallisiksi. Tämän nähtiin rikkovan Suomen perustuslakia vastaan. Suhtautuminen yhtenäistämistoimiin jakoi mielipiteet perustuslaillisten ja myöntyvyyssuuntauksen kesken.
Perustuslailliset (nuorsuomalaiset ja useimmat ruotsalaiset) aloittivat passiivisen vastarinnan professori Leo Mechelinin johdolla: he kieltäytyivät tottelemasta laittomina pitämiään määräyksiä ja kehottivat kansaa samaan. Perustuslaillisten lehdet kävivät kiivasta polemiikkia vanhasuomalaisia lehtiä vastaan.
Manifestia vastaan kerättiin helmi–maaliskuussa 1899 Mechelinin kirjoittama Kagaalin Suuri adressi jossa oli 522 931 allekirjoitusta. Adressia lähti viemään Pietariin 500 miehen Suuri lähetystö, mutta keisari ei ottanut sitä vastaan. Seuraavaksi koottiin Kulttuuriadressi, jonka allekirjoitti 1 063 kulttuuripersoonaa eri puolilta Eurooppaa. Keisari ei ottanut myöskään tätä adressia vastaan, mutta lähetystö sai kansanjoukot ympärilleen palatessaan Suomen läpi kotimaihinsa.
Vuonna 1901 Suomen Suuriruhtinaskunta velvoitettiin osallistumaan valtakunnan puolustukseen. Tämä tarkoitti Suomen Armeijan lakkauttamista ja liittämistä osaksi keisarillista Venäjän armeijaa. Vuonna 1902 alkoivat kutsuntalakot, jotka järjesti passiivisen vastarinnan kannattajien perustama Kagaali. Suomalaisia ei saatu Venäjän armeijaan, vaan kutsuntalakot aiheuttivat suomalaisten asevelvollisuuden lopettamisen ja asevoimat korvattiin rahallisella korvauksella, ns. sotilasmiljoonilla.
Ensimmäinen sortokausi ajoittui samaan aikaan kuin Suomen taiteen kultakausi. Monet sen ajan taideteokset olikin kohdistettu Venäjän valtaa vastaan tai suomalaisuuden puolesta, esimerkiksi Eino Leinon alkuperäistekstittämä Sibeliuksen Finlandia ja Edvard Iston Hyökkäys (maalaus). Ajan teoksissa Suomi-neito kuvattiin usein lakikirjan kanssa, jota Venäjää kuvaava kaksipäinen kotka raastaa.
Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov aloitti manifestin myötä yhtenäistämistoimet. Manifesti ja sen mukaan säädetyt lait aihettuvat suurta kuohuntaa, ja Bobrikoville annettiin diktaattorin valtuudet Suomen rauhoittamiseksi. Suomen ja ruotsin kielet sekä suomen itsehallintoasema joutuivat erilaisten hyökkäysten kohteiksi, mm. suomenmielisiä poliitikkoja karkotettiin ulkomaille ja sanomalehtiä lakkautettiin. Ruotsissa pidettiin maanpakolaisvaltiopäivät Mechelinin johdolla. Mechelin vastusti väkivaltaisuuksia ja laittomuuksia, joten vähemmistöön jäänyt kirjailija Konni Zilliacus perusti ääri-isänmaallisen aktivistipuolueen.
Ensimmäinen sortokausi huipentui Eugen Schaumanin ampuessa Bobrikovin 1904. Schauman toimi yksin, joskin aktivistien tietäen ja määräajalla, ja aktivistitkin surmasivat mm. venäläismielisen prokuraattorin (oikeuskanslerin). Sortokausi lieveni hieman aktiivisen Bobrikovin kuoltua.
Vuonna 1905 Venäjän tappio sodassa Japania vastaan johti vallankumoukseen ja Suomessakin suurlakkoon, jossa vaadittiin laillisuuden palauttamista. Suurlakon aikana perustettiin punakaarteja. Tampereella annettiin punainen julistus, jossa vaadittiin itsemääräämisoikeuden lisäämistä. Perustuslaillisten lakkoilu sulki virastot ja työläisten lakkoilu tehtaat. Työnantajat usein maksoivat työläisilleen palkkaa lakkoilusta. Isänmaallisia mielenosoituksia järjestettiin ja protesteja verhottiin myös erinäisiksi juhliksi, vastarintajärjestöjä urheilu- tai partioliikkeiksi jne.
Taivuttuaan myönnytyksiin Venäjällä suuriruhtinas halusi rauhoittaa myös Suomen ja suostui Mechelinin sanelemiin vaatimuksiin marraskuun manifestilla, jossa hän jäädytti laittomat lait sekä antoi Mechelinin muodostaa senaatin (hallituksen) (1905-1908), joka toteutti valtiopäiväuudistuksen (yleisen ja yhtäläisen ääni- ja vaalioikeuden) ja sääti sanan-, paino-, yhdistymis- ja kokoontumisvapauden. Ensimmäinen sortokausi päättyi tähän, joskaan sosialistit eivät olleet täysin tyytyväisiä.
Sortokausien aikana talous ja teollisuus kehittyivät voimakkaasti.
[muokkaa] Toinen sortokausi
Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa 1907 perustuslailliset puolueet kärsivät tappion. Sosialistit antoivat vuonna 1908 senaatille epäluottamuslauseen, mitä vanhasuomalaiset tukivat pidättymällä, jolloin senaatti päätyi myöntyväisyysmiesten käsiin. Venäjälläkin tsaarinvalta oli vahvistunut, joten uudelle sortokaudelle ei ollut esteitä.
Yhtenäistämistoimenpiteet aloitettiin jälleen 1909, nyt Franz Albert Seynin alaisuudessa. Uusi sortokausi alkoi keisarin alistaessa Suomen asiat valtakunnan ministerineuvostolle. Venäjän kansallinen duuma otti Suomen asiat alaisuuteensa 1910. Jälleen lehtiä sensuroitiin ja perustuslaillisia karkotettiin Siperiaan. Vuonna 1912 vahvistettiin yhdenvertaisuuslaki, jolla Venäjän kansalaisille taattiin samat oikeudet kuin suomalaisilla Suomessa. Tärkeimmät virat venäläistettiin nostamalla venäläisiä mm. senaatin talousosaston johtajaksi ja prokuraattoriksi. Vuoden 1914 ohjelman mukaan Suomen autonomia piti lopettaa täydellisesti ja tehdä Suomesta keskusvallan alainen maakunta, mutta maailmansodan vuoksi sitä ei pantu täytäntöön.
Perustuslailliset jatkoivat vastarintaansa, ja passiivisten toimien rinnalle syntyi muun muassa jääkäriliike. Sortotoimet kestivät helmikuun vallankumoukseen 1917 asti. Venäjän liberaali väliaikaishallitus vapautti poliittiset vangit, saattoi voimaan sanan- ja painovapauden ja lakkautti kuolemantuomion sekä pidätti Seynin, joka vietiin Pietariin. Lokakuussa kommunistit ottivat vallan ja seuraavana vuonna Seyn tapettiin.
Suomi muuttui käytännössä yhä autonomisemmaksi ja julistautui itsenäiseksi 6.12.1917. Sosialistit olivat sortokaudella olleet enemmän perustuslaillisten puolella kuin heitä vastaan, mutta Venäjän päädyttyä sosialistien käsiin asetelma alkoi muuttua ja Suomessa syttyi sisällissota.
