Sufilaisuus
Wikipedia
| Islam |
| Uskomukset ja tavat |
|
Jumalan Ykseys |
| Tärkeitä henkilöitä |
|
Muhammad |
| Tekstit & lait |
|
Koraani • Hadith • Sunna |
| Islamin suuntaukset |
|
Sunnalaisuus • Šiialaisuus • Sufilaisuus |
| Islamilainen kulttuuri |
|
Filosofia |
| Katso myös |
|
Islamin sanasto |
Sufilaisuus (arab. تصوف, taṣawwuf) on islamin mystinen suuntaus, jossa korostetaan suoran, henkilökohtaisen jumalasuhteen saavuttamista ja Jumalan henkisen totuuden tavoittamista jumalalliseen rakkauteen perustuvien harjoitusten kautta. Sufilaisuus syntyi Lähi-idässä 700-luvulla. Se erosi shiialaisudesta erilliseksi liikkeeksi.
Sufilaisuus on muista islamilaisista perinteistä poiketen korostetun esoteerinen perinne. Käsitettä sufilaisuus käytetään hyvin monenlaisista näkemyksistä ja käytännöistä. Tariqoja eli sufilaisiä liikkeitä on sekä sunneilla, šiioilla että muilla pienemmillä islamilaisilla ryhmittymillä. Sufilaisuuden piirissä on syntynyt laaja kirjallinen ja muu kulttuurinen perintö, joka sisältää muun muassa Jalal al-Din Muhammad Rumin ja Amir Khusron runoutta ja qawwali-musiikkia.
Sufilainen filosofia (irfan) on yksi sufilaisuuden osa-alue. Se pohjauu Koraanin tulkintaan, mutta sisältää paljon gnostilaisia ja uusplatonistisia vaikutteita. Kannattajien mukaan sufilaisuus on islaminuskon syvällisin tulkinta. Vastustajien mielestä suufilaisuus on kreikkalaisesta filosofiasta ja vieraista uskonnoista vaikutteita saanut harhaoppi.
[muokkaa] Sufilaisia filosofeja
- Muhyiuddin Muhammad Ibn `Arabi
- Jalal al-Din Muhammad Rumi
- Amir Khusron
[muokkaa] Lähteet
- Hämeen-Anttila, Jaakko (2002): Jumalasta juopuneet. Basam Books, RT-print, Helsinki.
- Hämeen-Anttila, Jaakko (2002): Todellisuuden maailmat. Basam Books, Otava, Helsinki.
