Yhteiskuntatieteet

Wikipedia

Yhteiskuntatieteet ovat tieteenaloja, jotka tutkivat yhteiskuntaa.

Valtiotiede on vanhentunut nimitys yhteiskuntatieteille. Sana "valtiotiede" esiintyy kuitenkin esimerkiksi tiedekuntien nimissä.

Yhteiskuntatieteisiin kuuluvat:

oikeustiede
sosiologia
politiikan tutkimus (tunnetaan myös nimillä politologia ja valtio-oppi)
yhteiskuntahistoria (jaetaan usein poliittiseen sekä talous- ja sosiaalihistoriaan)
kansantaloustiede
antropologia (jaetaan usein sosiaaliantropologiaan ja kulttuuriantropologiaan)
kehitysmaatutkimus
viestintä
informaatiotutkimus
sosiaalipolitiikka (tunnetaan myös laajemmalla nimellä yhteiskuntapolitiikka)
sosiaalipedagogiikka
sosiaalipsykologia
taloustiede
hallintotiede
aluetiede
kunnallispolitiikka

Muista tieteistä ainakin maantiede ja uskontotiede tutkivat myös toisinaan hyvinkin yhteiskunnallisia asioita, mutta niitä ei kuitenkaan lasketa yhteiskuntatieteiksi. Osa kasvatustieteistä, kuten kasvatussosiologia ja kriittinen pedagogiikka, ovat yhteiskuntatieteellisiä tutkimusaloja, vaikka sijoittuvatkin suomalaisessa yliopistohierarkiassa yleensä kasvatustieteiden tiedekuntiin tai laitoksille.

Filosofian piiriin kuuluva yhteiskuntatieteiden filosofia tutkii yhteiskuntatieteiden pohjalta nousevia filosofisia kysymyksiä. Yhteiskuntatieteen metodologiat ja yhteiskuntateoriat edustavat yleensä aina jotain tiettyä tieteenfilosofian suuntausta, kuten esimerkiksi positivismia, falsifikatiosmia, realismia tai konstruktivismia.

[muokkaa] Yhteiskuntatieteiden historia

Yhteiskuntatieteet syntyivät 1700-luvun loppupuolella. Tämä liittyy valistusaikaan ja siihen, miten ihmiset alkoivat ymmärtää yhteiskunnan luonnonlakien alaisena ennemmin kuin jumalallisen järjestyksen sanelemana järjestelmänä.

Yhteiskuntatieteellisen teorian ja tutkimuksen klassisia hahmoja ovat esimerkiksi Auguste Comte, Emile Durkheim, Karl Marx, John Stuart Mill ja Max Weber.

[muokkaa] Yhteiskuntatieteiden luonne ja metodit

Yhteiskuntatieteet ovat metodologialtaan huomattavasti epäyhtenäisempiä kuin luonnontieteet ja tutkimusperiaatteita koskevat kiistat koskevat hyvin perustavia asioita. Yksi jako yhteiskuntatieteen metodeissa on jako kvantitatiiviseen eli määrälliseen ja kvalitatiiviseen eli laadulliseen tutkimukseen. Kvantitatiivinen tutkimus voi olla esimerkiksi jonkun yhteiskunnallisen ilmiön pohjalta tehtyjen tilastojen tarkastelua. Tässä on oleellista, että tilastoissa näkyvät ilmiöt ovat luonteeltaan mitattavia. Tilastoja laaditaan usein kyselylomakkeilla. Kvalitatiivinen tutkimus taas voi olla esimerkiksi yksittäisten ihmisten haastattelua. Haastattelussa ja muissa kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmissä tulee usein ilmi seikkoja, joita ei voi mitata numeroilla, mutta jotka ovat silti tutkijan mielestä tärkeitä.

Kvantitatiivinen tutkimus on tietysti kvalitatiivista selvästi lähempänä luonnontieteellistä ja matemaattista tutkimusta. Yhteiskuntatieteen aloja ja metodeita voidaankin jaotella myös sen mukaan, kuinka pitkälti ne muistuttavat luonnontieteen tutkimusmenetelmiä. Positivismi metodologisena oppina näkee yhteiskunnan tutkimuksen saman tyyppisenä kuin luonnontieteellisen tutkimuksen. Luonnontieteen metodeja lähellä olevaa tutkimusta edustavat esimerkiksi uusklassinen taloustiede, behavioristinen psykologia sekä rationaalisen valinnan koulukunnat. Toista äärilaitaa edustavat yhteiskuntatieteissä post-modernismi ja rekonstruktionismi. Niissä keskitytään usein subjektiivisiin kokemuksiin yleisten lainalaisuuksien etsimisen sijaan.

Kvalitatiivisissa yhteiskuntatieteissä ei kyetä juurikaan tekemään onnistuneita ennustuksia kuten luonnontieteissä usein pystytään. Usein tätä on selitetty sillä, että yhteiskunta on liian monimutkainen tutkittavaksi matemaattisesti (samoin kuin myöskään säätä ei pystytä ennustamaan kovin pitkälle, koska tutkimuskohde on liian monimutkainen). Toinen yleinen selitys on, että koska tutkimuskohteet itse ovat reflektoivia subjekteja (siis ajattelevia ja toimivia ihmisiä), ei niiden käytöstä voida ennustaa tai aina edes ymmärtää. Monet katsovatkin että Comten ja Durkheimin 1800-luvulla kannattama projekti kehittää yhteiskuntatieteitä luonnontieteiden mallin mukaan on epäonnistunut. Toisaalta monet luonnontiedettä mukailevat yhteiskuntatieteen alat voivat edelleen erittäin hyvin.