Aleksandr Suvorov
Wikipedia
Aleksandr Vasiljevitš Suvorov (ven. Александр Васильевич Суворов, 24. marraskuuta 1729, Moskova – 18. toukokuuta 1800, Pietari) oli venäläinen marsalkka. Suvorov tunnetaan yhtenä harvoista sotapäälliköistä koko maailmassa joka ei ole hävinnyt yhtää käymäänsä taistelua.
Suvorov pestautui Semjonovskin kaartin rykmenttiin sotamieheksi 1742 ja aloitti palveluksensa 1748. Hänestä tuli Inkerin rykmentin luutnantti 1754, ja hän osallistui seitsenvuotisessa sodassa (1756-1763) mm. Kunersdorfin (12. elokuuta 1759), Berliinin (1760) ja Kolbergin (16. joulukuuta 1761) taisteluihin.
1762 Suvorov komennettiin everstin arvoisena Astrahanin jalkaväkirykmenttiin ja seuraavana vuonna Suzdalin rykmenttiin, missä hän palveli vuoteen 1769 saakka. Hän osallistui vuotta aikaisemmin alkaneeseen Puolan vastaiseen sotaan. Hänet ylennettiin 1770 kenraalimajuriksi ja 1773 kenraaliluutnantiksi. Hänet komennettiin ensimmäiseen turkkilaissotaan (1768-1774), missä hänen joukkonsa valtasivat Turkutain ja Hirsovin linnoituksen, mitä onnistuttiin puolustamaan. 20. kesäkuuta 1774 hänen joukkonsa voittivat 60 000 sotilaisen Turkin armeijan Kozlujissa. 1787 Suvorovista tuli komentaja toiseen turkkilaissotaan (1787-1792).
Suvorov osallistui menestyksellä myös myös Napoleonin sotiin. Hän saavutti generalissimuksen arvon komennettuaan Venäjän ja Itävallan armeijoita voitokkaan Italian Alpeille suuntautuneen sotaretken aikana vuonna 1799.
Venäjän Ruotsia vastaan käymän Kustaa III:n sodan (1788-1790) jälkeen rakennettiin Vanhan Suomen alueelle kenraali Suvorovin johdolla voimakas Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä suojaamaan keisarikunnan pääkaupunkia Pietaria.
Suvoroville on omistettu oma museo Pietarissa.
