Alkoholijuoma

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee alkoholia juomana. Alkoholiyhdisteistä on erillinen artikkeli.

Eri alkoholijuomia

Alkoholijuoma eli väkijuoma on päihteenä käytettävä etanolipitoinen juoma. Alkoholijuomien vaikuttava aineosa on etanoli. Alkoholijuomien käyttö on suurimpia yhteiskunnallisia ongelmia monissa maissa.^lähde? Näin on myös Suomessa, ja siksi maan alkoholipolitiikan lähtökohtana on usein ollut käytön minimointi. Kohtuullisesti käytettynä alkoholipitoisten juomien myönteiset vaikutukset korostuvat.

Perinteisiä mietoja alkoholijuomia ovat sahti, olut ja viini. Väkevistä alkoholijuomista tunnetuimpia ovat kirkkaat viinat, brandyt, viskit ja liköörit. Kotitekoisia alkoholijuomia ovat pontikka ja kilju.

[muokkaa] Historia

Jo muinaisessa Egyptissä ja Babyloniassa käytettiin olutta ja muita käymisteitse valmistettuja alkoholijuomia. On esitetty että maanviljelyksen aloittamisen yksi merkittävä motivaatio saattaisi olla ohran kasvatus oluen raaka-aineeksi.

Tislatun alkoholin historia alkaa noin 1000 eaa., jolloin kiinalaiset oppivat tiettävästi tislauksen taidon. Vuonna 300 eaa., atsteekit käyttivät kaktusviinaa, jota voidaan varmasti pitää jonkinlaisena tequilan esiasteena. On kuitenkin varsin todennäköistä, että he eivät vielä osanneet tislauksen taitoa. Arabikemisti Geber kirjoitti tislauskokeistaan vuonna 800 ja kutsui sitä nimellä al´kohl. Eurooppalaiset alkemistit jatkoivat kokeiluja, ja noin 1100-luvulla venäläiset ja puolalaiset oppivat tislaamaan viljamäskistä vodkan tyyppistä paloviinaa. Samoihin aikoihin irlantilaiset munkit alkoivat tislata ohrasta viinaa, jota he kutsuivat nimellä uisge beatha eli ”water of life”, elämän vettä. Samoihin aikoihin Lounais-Ranskassa keksittiin ruveta tislaamaan rypäleistä tehtyä viinimäskiä jolloin syntyivät konjakki ja amanjakki. Vasta 1500-luvulla syntyi hollantilaisten oma tuote ”elämän vesi”, josta britit myöhemmin tekivät ginin.

Vielä keskiajalla väkijuomat olivat huonosti tislattuja ja muistuttivat enimmäkseen nykyisiä pontikoita tai paloviinoja. Käyttötarkoitus oli varmasti pitkään lääkinnällinen ainakin virallisesti. Viinan pahaa makua pyrittiin peittämään voimakkailla yrteillä. Thomas Sydenham kehitti 1660-luvulla vielä 1800-luvulla yleisesti myös lapsille tarjotun Laudanum-nimisen lääkkeen, joka oli alkoholin ja oopiumin sekoitus. Pian huomattiin, että kyseinen lääke aiheutti riippuvuutta ja muita sivuvaikutuksia, ja kun keksittiin uusia lääkeaineita, joiden sivuvaikutukset olivat vähäisempiä, kyseinen lääke kiellettiin.

Suomessa oli voimassa alkoholin kieltolaki vuosina 1919-1932. Kokeilu lopetettiin kansanäänestyksellä. Kieltolain jälkeen yksinoikeus alkoholin tuontiin, vientiin, valmistukseen ja myyntiin päätettiin antaa valtion omistamalle Oy Alkoholiliike Ab:lle (nykyään Alko Oy), jolloin alkoholin valmistus ja kauppa saatiin valtion valvonnan piiriin. Alkoholin myynti Alkoista oli rajoitettua, 1970-luvulle asti kansalaisilla oli alkoholikortti, joka tarvittiin ostosten tekoon.

Aiemmin juopumus yleisellä tiellä, kadulla, julkisella paikalla, julkisessa toimituksessa taikka yleisessä kokouksessa oli rangaistava teko, josta rikoslaki sääti sakkorangaistuksen. Juopumuksen rangaistavuus poistettiin vuoden 1969 alusta lähtien muun alkoholilainsäädännön uudistuksen yhteydessä [1]. Sen jälkeenkin anniskelu juopumiseen asti on ollut kiellettyä. Pitkään alkoholijuomia sai myydä vain ruoan kanssa, mikä saattoi käytännössä tarkoittaa voileipää. Nykyisinkin alkoholijuomaa saa anniskella asiakkaille vain yhden annoksen kerrallaan, paitsi ruokailun yhteydessä, sekä seurueelle pulloittain tai myyntipakkauksittain^[1].

[muokkaa] Käyttötavat

Alkoholijuomia käytetään vapaa-ajalla seurustelu- sekä ruokajuomina. Ne soveltuvat myös ruoanvalmistukseen muun muassa liekitettäessä. Alkoholijuomia käytetään usein myös päihtymistarkoitukseen.

[muokkaa] Vaikutukset

Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon lamauttavasti aiheuttaen humalan. Alkoholi ei tuhoa aivosoluja kuten yleisesti luullaan, vaan lamauttaa niiden toiminnan. Alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen aivosolujen toiminta elpyy.^[2]

[muokkaa] Pitempiaikainen käyttö

Alkoholi näyttäisi suojaavan sepelvaltimotaudilta. Aivoverenkierron suhteen alkoholilla on kahdet kasvot: se lisää aivoverenvuotoja, mutta näyttäisi estävän tromboottiselta pohjalta syntyneitä häiriöitä. Vanhuksilla dementian on todettu vähenevän, edellyttäen, että käyttö pysyy kohtuudessa.

[muokkaa] Käytön haitat

Alkoholi on myrkky, jonka hajoamistuote, asetaldehydi aiheuttaa haittaa keholle. Alkoholin käyttö alentaa immuniteettia ja tuhoaa hermosoluja. Ajattelu- ja havainnointikyky heikkenee. Suuret alkoholiannokset ovat hengenvaarallisia. Tyypillisiä alkoholimyrkytyksen oireita ovat oksentelu, elimistön kuivuminen, hengitysvaikeudet, tajuttomuus sekä juoppohulluus. Raju kertakäyttö voi johtaa aivojen vahingoittumiseen tai aiheuttaa haimatulehduksen. Ohimeneviä dementiaoireita. Alkoholimyrkytys aiheuttaa Suomessa vuosittain yli 400 kuolemantapausta. Myös alkoholin nauttiminen yhdessä eräiden lääkkeiden kanssa saattaa aiheuttaa hengenvaaran.^[3] Yli viiden promillen humalatila on tappava lähes kaikille, mutta kokemattomalle juojalle jo alle kolme promillea voi aiheuttaa todellisen hengenvaaran.^[4]

Vuodessa arvioidaan alkoholin vuoksi menetettävän Suomessa noin 5 miljoonaa työpäivää eli 2,5 työpäivää palkansaajaa kohden. Alkoholihaitat heikentävät työterveyttä, työkykyä, työturvallisuutta ja työn tuottavuutta. Juomakierteiden ja alkoholisairauksien aiheuttamat työstä poissaolot johtavat pitkittyessään ennenaikaiseen eläkkeelle siirtymiseen. Näin menetetään arvokasta osaamista ja kokemusta työelämän kaikilla tasoilla.^[5]

Alkoholi voimistaa egoa, aggressiivisuutta ja aiheuttaa uhkarohkeutta, josta seuraa kohonnut onnettomuusmahdollisuus. Seitsemän kymmenestä Suomessa tehdystä väkivaltarikoksista on tehty alkoholin vaikutuksen alaisena. Sosiologit ovat havainneet korrelaation käytetyn alkoholin määrän ja väkivaltatapausten kasvun välillä. Alkoholin väärinkäyttö myös tuhoaa monien lapsien lapsuuden epäsuorasti vanhempien alkoholismin kautta, ja aiheuttaa monia muita sosiaalisia ongelmia kuten ongelmia avioliitoissa ja muissa ihmissuhteissa. Suurimpia alkoholin aiheuttamia yksittäisiä ongelmia on rattijuopumus.

Vakavia ajattelu- ja havaintotoimintojen häiriöitä, henkistä taantumista, psykooseja, ravitsemushäiriöitä, diabetes, kihti, sydän- ja verenkiertosairauksia, rasvamaksa, alkoholihepatiitti, maksakirroosi, epilepsiaa ja aivosairauksia ja -häiriöitä ja aivovaurioita kuten Korsakovin syndrooma (Wernicke-Korsakoff's syndrome, WKS).

Ääreishermosto - ja lihassairauksia. Närästys ja ylävatsan, vatsalaukun ja suoliston sairauksia, kuten mahahaava. Krooninen haimatulehdus. Sydämen vajaatoimintaa, rytmihäiriöitä sekä sydänperäisiä äkkikuolemia. Kohonnut verenpaine. Impotenssi, kivesten surkastuminen, hedelmättömyys ja rintarauhasten suurentuminen miehillä. Naisilla munasarjojen toimintahäiriöt, kuukautishäiriöt ja hedelmättömyys. Osteoporoosi (luukato) molemmilla sukupuolilla. Anemia. Vakavia tulehdussairauksia kuten verenmyrkytys, keuhkokuume ja tuberkuloosi.

[muokkaa] Alkoholi ja syöpä

On osoitettu, että alkoholi kasvattaa ainakin suu-, kurkku-, nielu-, suolisto-, ruokatorvi- sekä rintasyöpien riskiä.^[6] Lisäksi alkoholin runsas ja pitkäaikainen nauttiminen saattaa aiheuttaa maksan kirroottisuutta, joka puolestaan kasvattaa huomattavasti maksasyöpään sairastumisen riskiä. Alkoholinkäyttö altistaa maksasairauksien lisäksi mm. krooniselle haimatulehdukselle, joka on haimasyövän riskitekijä.^[7]

Alkoholin käytön yhteyttä keuhkosyövän syntyyn on tutkittu, mutta yhdysvaltalaisen syöpäjärjestön teetättämässä tutkimuksessa kasvaneesta riskistä ei saatu viitteitä.^[8] Jotkut tutkimukset väittävät toista, mutta useimmat tutkijat uskovat mahdollisen yhteyden johtuvan siitä, että alkoholin käyttäjät myös tupakoivat muita yleisemmin.^[9] Juomisen vaikutus eturauhassyövän riskiin ei ole huomattava.^[10] Myöskään leukemian syntyyn alkoholin kulutuksella ei tiedetä olevan osuutta.^[11]

On arvioitu, että juovilla ja polttavilla henkilöillä on noin 10–100-kertainen riski sairastua johonkin syöpätautiin kuin niillä, jotka eivät tee kumpaakaan.^[12] Vähäinenkin alkoholin käyttö kasvattaa naisten rintasyöpäriskiä jonkin verran.

Kohtuullisissa rajoissa pidetyllä alkoholin käytöllä on harvemmin myös edullisia terveysvaikutuksia: laajan ruotsalaistutkimuksen mukaan tämä alentaa munuaissyövän riskiä naisilla.^[13]

[muokkaa] Käytön hyödyt

Vähäisellä alkoholin kulutuksella (1-3 annosta päivässä iästä ja sukupuolesta riippuen) on joidenkin tutkimusten perusteella väitetty olevan sydänsairauksia vähentävä vaikutus. Näiden tutkimusten perusteella alkoholia kohtuullisesti käyttävät elävät pidempään kuin sitä lainkaan käyttämättömät. Tutkimuksissa on suljettu pois muut vaikuttavat tekijät siten, että henkilöiden väliset erot johtuvat nimenomaan alkoholin käytöstä. Toisten tutkimusten mukaan hyötyjä ei ole [1] tai ne ovat todennäköisesti haittoja pienemmät [2].

[muokkaa] Naisten alkoholin käyttö raskauden aikana

Alkoholinkäyttö voi aiheuttaa sikiön keskushermostoon pysyvän toimintahäiriön, jonka vaikeusaste riippuu alkoholialtistuksen määrästä, altistuskertojen huippupitoisuuksista sekä altistuksen kestosta suhteessa raskauden kestoon.

Keskushermoston toimintahäiriö vaihtelee kehitysvammaisuudesta lieviin oppimisvaikeuksiin, joista merkittävämmät ovat tarkkaavaisuushäiriö ja matemaattiset erityisvaikeudet. Erilaisia oireita vaikeasta fetaalialkoholisyndroomasta lähes normaaliin lapsiin. FAS – oireisiin kuuluu kasvun viivästymä, keskushermoston toimintahäiriö, tyypilliset kasvonpiirteet ja erilaiset epämuodostumat. Lievemmissä tapauksissa puhutaan FAE (fetal alcohol defects) -diagnoosista.

Äidin runsas raskaudenaikainen alkoholinkulutus saattaa aiheuttaa lapselle pahimmillaan synnynnäisen kuurosokeuden.^[14] Lisäksi erilaisten kehitysvammojen riski kasvaa.

[muokkaa] Riippuvuuspotentiaali

Alkoholi saattaa aiheuttaa voimakkaan, vaikeudeltaan opiaattiriippuvuutta vastaavan fyysisen ja psyykkisen riippuvuuden. Alkoholin vieroitusoireet voivat kuitenkin olla jopa hengenvaaralliset, toisin kuin nikotiinin ja opiaattien. Riippuvuus kehittyy kuitenkin suhteellisen hitaasti verrattuna vaikkapa tupakkaan ja opiaatteihin.

[muokkaa] Lainsäädäntö

Alkoholin myyntiä ja käyttöä rajoitetaan lukuisin säädöksin. Alkoholin vähittäis- ja ravintolamyynti on luvanvaraista. Ravintolamyynti jaetaan sallitun juoman väkevyyden mukaan A-, B- ja C-oikeuksiin. Suomessa mietojen alkoholijuomien (1,2%-22%-vol) hankkimisen edellytyksenä on 18 vuoden ikä. Väkeviä alkoholijuomia (>22%-vol) myydään vain 20 vuotta täyttäneille. Alkoholia ei saa myydä päihtyneelle tai häiritsevästi käyttäytyvälle. Lupa alkoholin anniskeluun C-oikeuksin varustetussa ravintolassa edellyttää anniskelijalta anniskelupassin omistamista. Anniskelu A- tai B-oikeuksin varustetussa edellyttää anniskelupassin lisäksi työkokemusta tai ravintola-alan koulutuksen.

[muokkaa] Uskonto

Monissa uskonnoissa on joitakin alkoholiin liittyviä opetuksia tai määräyksiä. Islam kieltää alkoholinkäytön kokonaan, ja joissakin islamilaisissa maissa alkoholinkäytöstä, -myynnistä ja -valmistuksesta on tämän johdosta säädetty ankaria rangaistuksia. Buddhalaisilta on kielletty "tajuntaa sumentavien aineiden" käyttö, minkä jotkut tulkitsevat täyskielloksi, toiset taas vain humalajuomista koskevaksi. Jotkut kristityt ryhmät eivät myöskään käytä alkoholia. Alkoholista voi kieltäytyä myös ilman uskonnollista vakaumusta. Tällaista asennetta kutsutaan absolutismiksi.