Amoksisilliini
Wikipedia
 |
|
 |
|
|
Amoksisilliini
|
|
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 7-[2-amino-2-(4-hydroxyphenyl) -acetyl]amino-3,3-dimethyl-6-oxo -2-thia-5-azabicyclo[3.2.0]heptane -4-carboxylic acid | |
| Tunnisteet | |
| CAS numero | |
| ATC koodi | J01 |
| PubChem | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C16H19N3O5S |
| Moolimassa | 365.4 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Biosaatavuus | 95% oraalisesti |
| Metabolismi | vähemmän kuin 30% biotransformoituu maksassa |
| Puoliintumisaika | 61.3 minuuttia |
| Ekskreetio | renaalinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
A(AU) |
| Reseptiluokitus |
POM(UK) |
| Antotapa | Oraalinen, intravenoosinen |
Amoksisilliini on beetalaktaamiryhmään kuuluva antibiootti, joka luokitellaan penisilliinin puolisynteettisiin johdannaisiin aminopenisilliineihin. Amoksisilliinin teho perustuu muiden beetalaktaamien tavoin bakteerin soluseinän rakentamisessa tarvittavan peptidoglykaanin synteesin estoon.[1] Amoksisilliinin kemiallinen kaava on C16H19N3O5S, moolimassa 365,4 g/mol ja CAS-numero 26787-78-0.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Käyttö
Amoksisilliinia käytetään penisilliinin tavoin hoitamaan monien grampositiivisten bakteerien aiheuttamia infektioita. Se tehoaa lisäksi penisilliiniä paremmin gramnegatiivisia sauvabakteereita kuten Haemophilus influenzae:ta vastaan. Amoksisilliini on yleensä tehokas myös Salmonella-, Shigella-, E. coli- ja Listeria-bakteereihin.[1] Amoksisilliinia valmistetaan myös yhdistettynä beetalaktamaasientsyymin estäjään klavulaanihappoon, jolloin yhdistelmävalmisteen vaikutuskirjo on laajempi.
Amoksisilliinilla hoidetaan muun muassa välikorvantulehdusta, poskiontelontulehdusta, keuhkoputkentulehdusta, virtsatieinfektioita ja joitakin sukupuolitauteja.[2]
[muokkaa] Haittavaikutukset
Yleisimmät amoksisilliinin aiheuttamat haittavaikutukset ovat ihottuma, ripuli, pahoinvointi ja vatsakivut. Lääkkeellä hoidetuista henkilöistä 1–4 prosenttia saa allergisen reaktion, joka voi ilmetä kutinana, nokkosrokkona tai angioödeemana. Harvinaisia haittavaikutuksia ovat luuydinlama, anafylaktinen reaktio ja maksa- tai munuaisvauriot.[2]
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Koulu, Tuomisto (toim.): Farmakologia ja toksikologia. Medicina, 6. painos (2001), s. 803-826. ISBN 951-97316-1-X
- ↑ 2,0 2,1 Pharmaca Fennica 2007.
