Ensimmäinen Intian–Pakistanin sota
Wikipedia
Ensimmäinen Intian–Pakistanin sota tunnetaan myös nimellä Ensimmäinen Kashmirin sota. Se käytiin 1947–1948, ja oli ensimmäinen neljästä sodasta vastikään itsenäistyneiden Intian ja Pakistanin välillä.
Kashmirissa on kolme osaa: islamilaisenemmistöinen Kashmirin laakso, hinduenemmistöinen Jammu ja buddhalainen Ladakh. Kun itsenäistyvä Intia jaettiin hindulaiseksi Intiaksi ja islamilaiseksi Pakistaniksi, Kashmirin asema jäi epäselväksi, sillä maharadža Hari Singh ei halunnut päättää asiasta hätiköidysti. Muslimit painostivat häntä liittymään Pakistaniin, ja osoittivat mieltään. Maharadžan joukot ampuivat mielenosottajia. Islamilaiset aloittivat sissisodan jota Pakistan tuki. Hari Singh pyysi apua Intiasta.
Tammikuussa 1948 vetosi Intia Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoon vaatien Pakistania vetämään heimosotilaat Kashmirista. Pakistan vastasi väittämällä, että Kashmir oli liitetty Intiaan väkivalloin. Turvallisuusneuvosto ehdotti 13. elokuuta 1948 välitöntä tulitaukoa, Intian ja Pakistanin armeijoiden vetäytymistä sekä kansanäänestystä Yhdistyneiden kansakuntien valvomana. Intian ja Pakistanin hallitukset hyväksyivät päätöslauselman. Sen jälkeenkin Kashmirissa on ollut äänestyksiä ja uusia taisteluita liki viidenkymmenen vuoden ajan.
