Evoluutioteorian historia

Wikipedia

Charles Darwinin teorioilla oli merkittävä vaikutus evolutiiviseen ajatteluun

Evoluutioteorian historia on melko pitkä, sillä jo eräät antiikin filosofit arvelivat, että eläimet ovat saattaneet muuttua ajan myötä. Antiikin aikana pohdinnat evoluutiosta jäivät kuitenkin vain ajatukseksen asteelle. Euroopassa antiikin ajan pohdinnat jäivät pitkäksi aikaa varjoon Rooman valtakunnan luhistuttua, mutta esimerkiksi jatkuivat islamilaisessa maailmassa, josta latinankielisiä käännöksiä lopulta ilmaantui myös Eurooppaan. Ajan henki oli Euroopassa pitkään epäsuotuisa, sillä kristinuskon Raamattu oli suurin auktoriteetti huomattavankin pitkään, eikä evoluutioajatuksia voitu hyväksyä saati sitten edes pohdittu.

1600-luvun lopulla englantilainen naturalisti John Ray määritteli ensimmäisenä lajin nykyaikaisella tavalla. Hänen määritelmäänsä ei kuitenkaan voida soveltaa muun muassa suvuttomasti lisääntyviin lajeihin. Hän määritteli lajin olevan eläinten tai kasvien ryhmä, jonka jäsenet muistuttavat toisiaan enemmän kuin muiden vastaavien ryhmien jäseniä. Saman ryhmän lajit voivat risteytyä keskenään, mutta eivät toisten ryhmien jäsenten kanssa. Rayn käsityksen mukaan Kaikki elävät olennot kuuluvat johonkin lajiin, ovat muuttumattomia ja pysyviä. Kaikki lajit olivat syntyneet Raamatussa kuvatulla tavalla ja niille oli annettu ominaisuudet luomisen yhteydessä.

1700- ja 1800-luvuilla nykyaikainen evoluutioajattelu sai alkunsa. Ensimmäisiä uuden ajan ajattelijoita ja tutkijoita olivat 1700-luvun ranskalaiset valistuksen ajan filosofit. Valistuksen aika merkitsi läpimurtoa tieteen ja tutkimuksen saralla. Evoluutiosta kirjoitti ja keskusteli esimerkiksi aikakautensa tunnetuin biologi Georges Buffon. Buffonin edistykselliset ajatukset kuitenkin painostettiin maan alle, erityisesti teologisen tiedekunnan toimesta ja hän joutui peruuttamaan kehitykseen viittaavat kannanottonsa.

Charles Darwinin isoisä, lääketieteen tohtori Erasmus Darwin oli 1700-luvun jälkipuoliskolla arvostettu tutkija Englannin tiedeyhteisöissä. Hän sai vuonna 1767 suuren määrän Englannin kanavaverkoston tunnelista kaivettuja fossiileita tutkittavakseen. Monet fossiileista muistuttivat nykyisiä eläimiä, mutta olivat kuitenkin eri lajia. Hänelle syntyi ajatus, että eläinten on täytynyt kehittyä vähitellen. Hän jatkoi ajatustaan loogisesti pidemmälle päätyi johtopäätökseen, että kaikella nykyisellä elämällä on täytynyt olla yhteinen alkuperä. Hän esitti alkuperän olleen meressä syntynyt mikroskooppisen pieni "elävä säie". Hänen suurimpia esteitään kuitenkin oli ajan henki, joka ei suosinut moisia ajatuksia. 1700-luvulla uskonnolla ja kirkolla oli huomattavasti enemmän vaikutusvaltaa, kuin sata vuotta hänen jälkeensä eläneen pojanpoikansa aikaan, joka vielä silloinkin joutui arvostelijoiden hampaisiin. Taikausko ja tietämättömyys olivat valloillaan vielä hallitsevassa luokassa, eikä hän voinut riskeerata työpaikkaansa ja toimeentuloaan. Hän kuitenkin kirjoitti aikansa merkittävimmän lääketieteellisen teoksen vuonna 1794 julkaistun kirjan Zoonomia. Kirjan lopussa hän toi esille ajatuksen lajien muuttumisesta, mutta se jäi monelta huomaamatta. Hän toi esiin muun muassa luonnonvalinnan, olemassaolotaistelun ja parhaiden yksilöiden eloon jäämisen, kaikki keskeisiä ajatuksia hänen syntymättömän pojanpoikansa mullistavassa kirjassa. Hänen kehitystä koskevat ajatuksensa tehtiin kuitenkin naurettaviksi ja mitätöitiin. Hänen ajatuksillaan oli kuitenkin merkittävät vaikutukset 1800-luvun myöhempään evoluutiotutkimukseen.

1802 Jean Baptiste Lamarck esitteli täydellisen evoluutioteorian ja täydensi sitä 1809 kirjassaan "Eläintieteen filosofia", mutta hänen työtoverinsa, kirjaimellisesti Raamattuun uskova aikansa vaikuttavimpia henkilöitä ollut, luonnonhistorian professori Georges Cuvier tyrmäsi sen arvovallallaan. Cuvier teki Lamarckin ajatukset naurettavaksi. Hän löysi niistä puutteita ja virheitä, mutta häneltä jäi huomaamatta että evoluutioteorian lukuisa kohdat, jotka olivat täysin oikein. Tärkein Lamarckin perusajatus oli, että eliöt ovat muuttuneet vähitellen ja sopeutuneet ympäristöönsä. Ehkäpä Cuvierin tunnetuin lentävä lausahdus oli "fossiilista ihmistä ei ole olemassa." Cuvier kuoli 1932 mutta hänen ehdoton auktoriteettinsa jäi painostamaan tutkijoita. Lamarckin ajatukset tehtiin naurettaviksi esimerkiksi kokeella, jossa eläviltä hiiriltä leikattiin hännät pois sukupolvi toisensa jälkeen, ja aina ne kasvoivat yhtä pitkiksi. Nykyisin moisen kokeen tekeminen tekisi lähinnä sen suorittajan naurettavaksi. Lamarck ei pystynyt vastaamaan kritiikkiin. Hän kuoli 85-vuoden iässä sokeutuneena ja unohdettuna. Lamarckin ajatukset kuitenkin vaikuttivat voimakkaasti myöhempiin ajatuksiin evoluutiosta, eikä vieläkään lamarkismi ole täysin kuollut.

Biologiset evoluutioteoriat tulivat tunnetuksi vasta 1859. Silloin julkaistiin Charled Darwinin "Lajien synty luonnollisen valinnan vaikutuksesta". Kirja syntyi viisi vuotta kestäneen maailmanympärimatkan aikana tehtyjen havaintojen innoittamana. Darwinia innoitti erityisesti hänen isoisänsä teos sekä lisäksi englantilaisen papin, Thomas Malthusin 1798 ilmestynyt teos Essay on the Principle of Population. Teos vahvisti hänen käsitystään luonnonvalinnasta. Darwin valmisteli kirjaa 15 vuotta, keräsi siihen todistusaineistoa ja ajatuksia havainnoimalla, tutkimalla ja kirjeenvaihdon kautta. Darwinin ajatukset eivät kuitenkaan olleet uusia, eivätkä ne syntyneet tyhjästä. Hän myös kertoo sen kirjassaan, jossa hän luettelee evoluutioajatuksia esittäneitä henkilöitä. Darwinin suuri ansio oli, että hän esitti ajatuksensa loogisesti sekä keräsi niitä tukemaan valtavan määrän todistusaineistoa ja esimerkkejä. Näin hän pystyi puolustamaan teorioitaan lajinkehityksestä epäilijöitä vastaan. Myös 1800-luvulla luonnontieteellinen tietämys oli noussut riittävälle tasolle, ja ajan henki oli sopiva.

1920- ja 1930-luvuilla osin virheellisen darwinismin korvasi synteettinen evoluutioteoria (moderni synteesi). Nykyinen teoria ei ole darwinismia, mutta siitä puhuvat nykyisin lähinnä asioihin perehtymättömät luomisuskoiset. Synteettiseen evoluutioteoriaan vaikuttivat ajan kehittyneet tutkimusmenetelmät ja uudet oivallukset biologiassa. Geenien yhteisvaikutuksen lopputuloksena on kokonaissopeutuminen. Populaatioissa geenit vaihtuvat yksilöiden risteytyessä ja niin syntyy geenivirtoja. Jos populaatiot eristäytyvät ja eri suuntiin tapahtuva kehitys jatkuu riittävän pitkään, syntyy uusia lajeja eli tapahtuu lajiutuminen. Synteettisen teorian mukaan evoluutio on vähittäistä, mutta siinä saattaa tapahtua hyppäyksiä, esimerkiksi jos sattuma puuttuu peliin.

Nykyinen käsitys evoluutiosta on pääasiassa peräisin 1970- ja 1980-luvuilta. Se on muuttanut muotoaan kaavamaisesta pois. Lajinkehityksen katsotaan olevan nykyään hyvinkin erilaista eri tilanteissa eri lajeilla. Synteettisen ajan jälkeen on seurannut vapaamman ajattelun aika. Kehitystä ei aina haluta rajoittaa tiettyihin kaavamaisuuksiin. Voidaan puhua teoriasta jaksoittaiset tasapainot. Mallin mukaan kehitys voidaan jakaa pitkiin suvantovaiheisiin, jolloin muutosta ei tapahdu juurikaan, ja erittäin nopean kehityksen pyrähdyksiin.

Nykyinen käsitys ei siis ole darwinismia. Evoluutiota koskevat käsitykset ovat muuttuneet Darwinin ajoista. Darwinin elinaikana ei tunnettu molekyylibiologiaa, eikä mitään esimerkiksi DNA:sta.

Evoluutio on historiallinen prosessi, eikä sitä voida todistaa perinteisillä väitteillä tai menetelmillä, joilla todistetaan puhtaasti fysikaaliset tai funktionaaliset ilmiöt. Tietyt evolutiiviset tapahtumat, ja evoluutio kokonaisuudessaan on pääteltävä havaintojen perusteella. Näitä päätelmiä on testattava yhä uudestaan uusia havaintoja vasten, jolloin alkuperäiset havainnot saavat vahvistusta tai ne kumoutuvat. Evoluutioteoria ei nykyisin ole pelkkä teoria, vaan tiedemiehet ovat hyväksyneet sen tosiasiana ylivoimaisen todistusaineiston vahvistamana. Nykyisin evoluutio on melko hyväksytty ajatus kehittyneissä maissa myös tavallisten ihmisten keskuudessa, poikkeuksena eri kulttuuritaustat omaava Yhdysvallat.

[muokkaa] Evoluutioteorian historiaa Suomessa

Suomessa evoluutioteoriaa esiteltiin ensimmäistä kertaa Tiedeseuran 25-vuotisjuhlakokouksessa vuonna 1864. Eläintieteen professori V. Mäklin ei oikein osannut antaa arvoa evoluutioteorialle, ja "Tiedeseuran ystävät" laativat vastalauseen Helsingfors Dagbladiin. Nils Nordenskiöld kirjoitti Darwinin teorian puolesta Litterär Tidskriftissä.

Vuonna 1889 käytiin kuuluisa "uskonsota Jyväskylässä". Vuonna 1889 Eero Erkon toimittama Keski-Suomi aloitti kirjoitussarjan Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta. Siitä syntyi kiivas keskustelu, ja evoluutioteoriaa puolustivat Kuopiosta Minna Canth ja Juhani Aho.