F-4 Phantom II

Wikipedia

F-4 Phantom II
USAF F-4 Phantom II
Kuvaus
Rooli	Jokasään hävittäjä-pommittaja
Miehistö	2
Ensilento	27. toukokuuta 1958
Käyttöönottovuosi	1961
Valmistaja	McDonnell Douglas Corporation
Mitat
Pituus	19,2 m
Kärkiväli	11,8 m
Korkeus	5,02 m
Siiven pinta-ala	49,24 m²
Paino
Tyhjäpaino	12 930 kg
Lastattuna	23 340 kg
Maksimi lentoonlähtöpaino	26 300 kg
Voimanlähde
Moottorit	kaksi General Electric J79 suihkumoottoria
Teho	2 x 80 kN
Suorituskyky
Suurin nopeus	2 305 km/h
Toimintasäde	680 km
Siirtokantama	2 600 km lisätankeilla
Lakikorkeus	18 000 m
Siipikuorma	12 360 kg/m²
Avioniikka
Avioniikka	Westinghouse Electric Corporation AN/AWG-10B (F-4J/S) tutka. AN/AWG-10C Ferrantin valmistamana (F-4K/FG.1 (UK))
Aseistus
Tykit	20 mm M61 Vulcan tykki 725 ammusta (vain F-4E/F)
Pommit	Viisi pommiripustinta 16 000 lb (7 260 kg) 15 CBU-52, 15 CBU-58, 15 CBR-71, 15 CBU-87, 15 CBU-89, 12 MK-20, 6 BL-755
Ohjukset	Neljä AIM-7 Sparrow runkokiinnikkeissä ja neljä AIM-9 Sidewinder siipikiinnikkeissä; AGM-65 Maverick kiinnitettävissä useimpiin
Raketit	2,75 tuuman (70 mm) raketteja eri kombinaatioissa
Muut	F-4G AGM-45 Shrike, AGM-78 Standard ja AGM-88 HARM. Israelilaisissa F-4E:ssä Rafael Popeye.

F-4 Phantom II ("F-4 Phantom" vuoden 1990 jälkeen) on kaksipaikkainen ääntä nopeampi pitkänmatkan jokasään hävittäjä-pommittaja. Sen valmistaja oli McDonnell Douglas Corporation. Se oli käytössä kaikissa Yhdysvaltojen asevoimien ilmailuaselajeissa vuosina 1961-1995. Muissa valtioissa se on vieläkin palveluskäytössä. NATO:n piirissä sitä käyttää Saksan Luftwaffe Baltian ilmavalvontaan. F-4 sai lempinimen "Rhino" (viittauksena pitkään nokkansa ja sarvikuonomaiseen kestävyyteensä).

F-4 Phantomin pääasiallisiin käyttötehtäviin kuului: pitkänmatkan korkealla suoritettavia torjuntalentoja käyttäen pääaseistuksena ilmasta-ilmaan ohjuksia; pitkänmatkan rynnäkkötehtäviä käyttäen pääaseistuksena konventionaalisia tai ydinaseita sekä ilmatukitehtäviä käyttäen pääaseistuksena pommeja, raketteja ja ohjuksia. Se oli yksi harvoja eri aselajeissa palvelleista konetyypeistä ja myös sen palvelusura oli yksi pisimmistä toisen maailmansodan jälkeisistä.

[muokkaa] Historia

Ensilentonsa 27. toukokuuta 1958 suorittanut Phantom II oli alun perin suunniteltu Yhdysvaltain laivaston käyttöön. Ensimmäinen F4H-1 (myöhemmin F-4B) otettiin käyttöön 1961. Yhdysvaltain ilmavoimat arvioivat sitä (tyyppimerkillä F-110A Spectre) lähi-ilmatukea, torjuntaa ja vastailmatoimintaa varten ja vuonna 1962 hyväksyttiin ilmavoimien versio F-4C. F-4C suoritti ensilentonsa 27. toukokuuta 1963 ja sarjatuotantotoimitukset alkoivat marraskuussa 1963. Laivaston/merijalkaväen versiot etenivät paranneltuun F-4J versioon saakka ja aikaisemmat F-4B:t päivitettiin palvelukseen F-4N ja myöhemmin F-4S standardeihin. Ilmavoimat vaihtoivat F-4C:t optimoituihin F-4D-versioihin ja edelleen vuonna 1967 F-4E:hen, jossa oli M61 Vulcan 20mm tykki. 116 F-4E:tä muunnettiin myöhemmin SEAD "Wild Weasel" rooliin F-4G-versiona. Tiedusteluversioita valmistettiin myös RF-4C ilmavoimille, RF-4B merijalkaväelle ja vientiin RF-4E.

Phantom II tuotanto loppui 1979, jolloin oli valmistettu yli 5 000 konetta, joista yli 2 800 Yhdysvaltain ilmavoimille, noin 1 200 laivastolle ja merijalkaväelle sekä loput vientiin.

Vuonna 1965 ensimmäiset Yhdysvaltain ilmavoimien Phantom II -koneet lähetettiin Vietnamiin. Alkupään versioista puuttui tykkiaseistus ja tämä yhdistettynä sen aikaisten ilmasta-ilmaan ohjusten (AIM-7 Sparrow ja AIM-9 Sidewinder) luotettavuusongelmiin aiheutti menetyksiä, kun koneet olivat käyttäneet ohjuksensa. Vietnamin sodan aikana vastapuolen samanaikaiset lentokonemallit, MiG-19 ja MiG-21, aiheuttivat raskaita tappioita F-4:lle väijytyksissä niiden palatessa pommituslennoilta. Tästä syystä ilmavoimat asensivat M61 Vulcan 20mm tykin koneen nokkaan tutkakuvun alapuolelle (kuitenkaan laivaston tai merijalkaväen koneisiin ei koskaan asennettu rungon sisäistä tykkiä). Tämä myöhempi versio oli ilmavoimien Phantom II laivaston tukipilari. Viimeiset ilmavoimien Phantomit poistettiin palveluksesta joulukuussa 2004, kun 20. hävittäjälaivue lakkautettiin. Viimeiset Phantomit merijalkaväen palveluksessa olivat F-4S mallia VMFA-112 laivueessa ja poistettiin palvelukäytöstä 1992, kun se siirtyi käyttämään F/A-18 Hornetia.

Laivastossa siirryttiin F-4:stä F-14 Tomcatiin 1970-luvun puolivälissä. Joitakin koneita säilyi kuitenkin käytössä Midway-luokan lentotukialuksilla, koska niiden lentokannet ja hangaarit olivat liian pieniä suuremmalle F-14 koneelle. Lopulta kaikki laivaston F-4:t korvattiin joko F-14 Tomcatillä tai F/A-18 Hornetilla. F-14:ssä oli tehokkaammat moottorit, se oli ketterämpi ja omasi pidemmän matkan asejärjestelmät sekä paremman kyvyn lähitaisteluun.

[muokkaa] Phantom muiden maiden käytössä

F-4E oli käytössä monien maiden ilmavoimissa, kuten Australian, Kreikan, Israelin, Iranin, Japani, Espanjan, Etelä-Korea, Turkin ja Saksan liittotasavallan.

Saksalainen versio (F-4F) on käytössä kunnes Eurofighter Typhoon -koneita on valmistettu riittävästi. Uudempi AN/APG-65 tutka (sama kuin F/A-18:ssa) on asennettuna tähän malliin, jotta voidaan käyttää AIM-120 AMRAAM ilmasta-ilmaan -ohjuksia, tosin tämä muutos on tehty vain Saksan ja Kreikan F-4E -koneisiin. Muut F-4E:n käyttäjät ovat parannelleet koneitaan tarpeidensa mukaan, joista merkittävin on ollut Israel Aircraft Industries -yhtiön tekemä Kurnass 2000 päivitys, joka mahdollistaa uudempien ja tarkempien laser- ja TV-ohjattujen aseiden käytön (mukaan lukien AGM-142 Have Lite -ohjukset). Samalainen päivitys on tehty israelilaisten toimesta myös Turkin ilmavoimien Phantomeihin.

Yhdistynyt kuningaskunta osti koneita Royal Air Forcen ja Laivaston ilmavoimien käyttöön. Heidän versionsa pohjautuivat Yhdysvaltain laivaston F-4J -malliin, mutta olivat varustettu suuremmalla ja tehokkaammalla Rolls-Royce Spey moottorilla lentoonlähtökyvyn parantamiseksi. Suurempi moottori paransi nopeutta matalalennossa ja kiihtyvyyttä, mutta se aiheutti aerodynaamisia ongelmia, jotka tekivät koneesta hitaammat korkealla lennettäessä ja sen kehittäminen johti pitkittyneisiin ongelmiin. RAF:n Phantomit olivat tyyppiä F-4M tai FG.1 ja FGR.2 (tiedustelu), kun taas laivaston koneiden tyyppimerkintä oli F-4K. Laivaston Phantomit oli varustettu teleskooppivartisella etulaskutelineellä, mikä mahdollisti nokan nostamisen ylemmäs katapultista lentoonlähdettäessä, mikä oli tarpeet brittiläisten lentotukialusten pienen koon takia. Osa rungosta ja varustuksesta valmistettiin Yhdistyneissä kuningaskunnissa. Lisäksi RAF osti vuonna 1984 15 F-4J konetta käytettynä Yhdysvaltain laivastolta lisätäkseen torjuntahävittäjiensä määrää Falklandin sodan jälkeen (Phantom laivue oli sijoitettuna saarille) ennen kuin Tornado otettiin käyttöön.

Viimeiset yhdysvaltalaiset Phantomit F-4G ja RF-4C poistuivat käytöstä vuonna 1995, mutta koneita on edelleen koulutuskäytössä, kauko-ohjauskäytössä sekä palveluskäytössä muissa maissa. Iso-Britanniassa Phantomit poistettiin käytöstä vuoden 1993 kululeikkausten myötä.

[muokkaa] Tekniset tiedot

Käyttötarkoitus: Jokasään hävittäjä-pommittaja
Valmistaja: McDonnell Aircraft Co., McDonnell Corporation
Voimanlähde: Kaksi General Electric J79 suihkumoottoria jälkipolttimella
Työntövoima: 2 x 80 kN
Pituus: 19,1 m
Korkeus: 5 m
Kärkiväli: 11,8 m
Nopeus: yli 2 500 km/h (Mach 2,27)
Suurin toimintakorkeus: 18 000 m
Maksimi lentoonlähtöpaino: 28 000 kg
Toimintamatka: 2 900 km
Aseistus: Neljä AIM-7 Sparrow tai AIM-120 AMRAAM (vain F-4F tai päivitetty F-4E ) ja neljä AIM-9 Sidewinder ohjusta, AGM-65 Maverick ohjusta, AGM-88 HARM ohjus mahdollisuus ja yksi rungon keskellä oleva pommiripustin ja neljä siivissä olevaa pommiripustinta (8 450 kg) erityyppisiä ohjuksia, pommeja tai raketteja varten. Useimmissa F-4E ja F-4F koneissa on yksi 20 mm M61A1 Vulcan tykki nokan alla (640 ammusta) ja lähes kaikissa on mahdollisuus SUU-16/A tai SUU-23/A ulkoiseen tykkijärjestelmään (1 200 ammusta).
Hinta: USD 18,4 miljoonaa
Miehistö: F-4E -- kaksi (lentäjä ja aseupseeri).
Otettu palveluskäyttöön: Alkuvuodesta 1961 (Yhdysvaltain laivasto)

[muokkaa] Muunnokset

F-4C

F4H-1F (F-4A) (laivasto/merijalkaväki)
TF-4A
F4H-1 (F-4B) (laivasto/merijalkaväki, 29 kappaletta lainattu ilmavoimille)
QF-4B (kauko-ohjattava miehittämätön maalikone, modifioitu käytöstä poistetuista F-4B:istä)
F4H-1P (RF-4B) (tiedustelu, merijalkaväki)
F-110 (F-4C)
EF-4C (elektroninen sodankäynti)
RF-4C (tiedustelu)
F-4D (parannettu F-4C)
EF-4D (elektroninen sodankäynti)
F-4E (parannettu F-4D)
RF-4E (tiedustelu)
YF-4E
F-4EJ (Japanin vientimalli)
F-4F (Saksaan viety F-4E)
TF-4F
F-4G "Wild Weasel IV" SEAD.
F-4J (laivasto/merijalkaväki)
RF-4J (tiedustelu)
YF-4J
F-4K (Kuninkaallisen laivaston ilmavoimien McDonnell Douglas Phantom FG.1)
F-4M (RAF McDonnell Douglas Phantom FGR.2)
F-4N (laivasto/merijalkaväki, muunnettu F-4B)
F-4S (laivasto/merijalkaväki, muunnettu F-4J)
F-4T (vientimalliehdotelma, ei valmistettu)

[muokkaa] F-4:ää käyttävät tai käyttäneet yksiköt

[muokkaa] Yhdysvaltain laivasto

VF-21 Freelancers
PMTC (Pacific Missile Test Center)
VF-302 Stallions
VF-101 Grim Reapers
VX-4 Evaluators
VF-111 Sundowners
NATC (Naval Air Training Command)
VF-41 Black Aces
VF-51 Screaming Eagles
VF-151 Vigilantes
VF-33 Starfighters (Tunnettiin myös nimellä Tarsiers)
VF-102 Diamondbacks
VF-11 Red Rippers
VF-92 Silver Kings
VF-96 Fighting Falcons
VF-31 Tomcatters
VF-32 Swordsmen
VAQ-33 Firebirds
VF-301 Devil's Disciples
VF-14 Tophatters
VF-84 Jolly Rogers (Ennen tunnettiin myös nimellä Vagabonds)
VF-74 Bedevilers
VF-103 Sluggers (Tuli VF-103 Jolly Rogers, VF-84 -laivueen lakkautuksen jälkeen vuonna 1995)
VF-201 Hunters
VF-202 Superheats
VF-154 Black Knights
VF-114 Aardvarks
VF-213 Black Lions
VF-142 Ghostriders
VF-143 Pukin' Dogs
VF-161 Chargers
VF-191 Satan's Kittens
VF-194 Red Lightnings
VF-121 Pacemakers
VF-171 Aces
VX-5 Vampires
VX-30 Bloodhounds
VF-22N ?

[muokkaa] Yhdysvaltain merijalkaväki

Osittainen lista

VMFA-115
VMFA-112
VMFA-122
VMFA-212
VMFA-232
VMFA-235
VMFA-314
VMF(AW)-323
VMFA-334
VMFA-513
VMFA-542
VMCJ-3

[muokkaa] Yhdysvaltain ilmavoimat

[muokkaa] Royal Air Force

2. Laivue
6. Laivue
14. Laivue
17. Laivue
19. Laivue
23. Laivue
29. Laivue
31. Laivue
41. Laivue
43. Laivue
54. Laivue
56. Laivue
74. Laivue
92. Laivue
111. Laivue

[muokkaa] Laivaston ilmavoimat

No. 892 NAS

[muokkaa] Australian kuninkaalliset ilmavoimat

RAAF käytti F-4 Phantomeja vuosina 1970-1973. RAAF oli tilannut F-111 Aardvark hävittäjä-pommittajia, mutta valmistusviiveiden takia otettiin tilapäisesti F-4:t käyttöön täyttämään aukkoa kansallisessa puolustuksessa. Australia vuokrasi 24 uutta F-4E sarjojen 43 ja 44 lentokonetta. Yhdysvaltain ilmavoimat koulutti yli 100 maa- ja lentohenkilöstöön kuuluvaa ja sijoitti henkilökuntaansa Amberleyhin avustamaan ja valvomaan huoltoa ja koulutusta.

Syys- ja lokakuussa 1970 24 uutta lentokonetta lennettiin Havaijin ja Guamin kautta RAAF:n Amberleyn tukikohtaan vast'ikään koulutettujen RAAF miehistöjen toimesta ja koneet otettiin palveluskäyttöön 1. laivueessa ja 6. laivueessa.

RAAF F-4E sarjanumerot:

69-0304 - 69-0307 (Block 43)
69-7201 - 69-7217, 69-7219, 69-7220, 69-7234 (Block 44)

Numero 7234 vaurioitui laskeutumisessa siirtolennolla, mutta suurten korjausten jälkeen se kuitenkin otettiin palveluskäyttöön. Numero 7203 menetettiin yöllisellä pommituslennolla kesäkuussa 1971. Australia käytti omia pyrstö/tunnusnumeroja koneisssa, mutta kaksi viimeistä numeroa oli kuitenkin samat kuin alkuperäisissä sarjanumeroissa. F-111C koneiden toimitukset alkoivat etuajassa lokakuussa 1972. Kesäkuuhun 1973 mennessä loput 23 F-4:ää oli lennetty takaisin Yhdysvaltoihin (Hillin lentotukikohta, Utahissa).

Näistä 21 päivitettiin myöhemmin F-4G "Wild Weasel" koneiksi ja ainakin kuusi niistä oli taistelukäytössä Operaatio Desert Stormissa Irakissa 20 vuotta niiden Australiaan toimittamisen jälkeen ^[1].

[muokkaa] Luftwaffe

Saksalainen F-4

Hävittäjälaivue 71 Richthofen
Hävittäjälaivue 72 Westfalen (aikaisemmin Hävittäjäpommittajalaivue 36) - (poistettu käytöstä)
Hävittäjälaivue 73 Steinhoff (aikaisemmin Hävittäjäpommittajalaivue 35)
Hävittäjälaivue 74 Mölders
Tiedustelulaivue 51 Immelmann - (poistettu käytöstä)
Tiedustelulaivue 52 - (poistettu käytöstä)
Fliegerisches Ausbildungszentrum der Luftwaffe - (lentäjäkoulutuskeskus, poistettu käytöstä)

[muokkaa] Israelin ilmavoimat

Israelin ilmavoimat (Heyl Ha'Avir) hankki F-4 Phantomeja vuodesta 1969 alkaen. Ensimmäinen F-4E otettiin palveluskäyttöön 5. syyskuuta 1969 ja israelilaiset saivat niillä ensimmäisen ilmavoiton 11. marraskuuta 1969 Egyptin ilmavoimien MiG-21 koneesta.

Israel hankki kaiken kaikkiaan 42 uutta F-4E, 12 uutta RF-4E ja 162 käytettyä F-4E mallin konetta. Heidän palveluksessaan taistelukäytössä olevat Phantomit tunnettiin nimellä "Kurnass" (Moukari). RF eli tiedustelukoneet tunnettiin nimellä "Orev" (Korppi).

Israelin ilmavoimilla oli viisi Phantom laivuetta:

201. laivue ('Yksi') הטייסת האחת
69. Laivue ('Moukarit') טייסת הפטישים
119. laivue ('Lepakko') טייסת העטלף
105. laivue ('Skorpioni') טייסת הערב
133. laivue ('Oranssin pyrstön ritarit') אבירי הזנב הכתום

F-4:t osallistuivat taisteluihin Väsytyssodassa Israelin ja Egyptin välillä, sekä vuoden 1973 Jom kippur -sotaan, jossa arviolta 33 Phantomia menetettiin taistelussa ja vuoden 1982 Libanonin sotaretkeen. Vaikkakin F-4 oli silloin tarkoitettu sivurooliin rynnäkkökoneena (ilmaherruustehtäviin israelilaisilla oli F-15 ja F-16 hävittäjät), niin silti sillä saavutettiin viimeinen ilmavoitto Libanonissa 9. kesäkuuta 1982. Kaiken kaikkiaan Israelin ilmavoimat saavuttivat 116 ilmavoittoa Phantomilla.

Israelin F-4E:t voitiin varustaa laajalla valikoimalla aseita, kuten AGM-84 Harpoon ja Rafael Gabriel meritorjuntaohjuksilla ja myöhemmin Rafael Popeye ilmasta-maahan ohjuksilla. Niitä käytettiin myös runsaasti SEAD-roolissa.

Puolivälissä 1980-lukua Israel päivitti Phantominsa Kurnass 2000 -koneiksi, joissa oli uudistettu avioniikka, rakenteellisia parannuksia ja tutka, paranneltu navigointi/taistelujärjestelmä ja HOTAS. Kaikkiaan 55 konetta muutettiin näin. Suunniteltu Super Phantom 2000 päivitystä uusilla Pratt & Whitney PW1120 moottoreilla korvaamaan vanhat J79-moottorit ei toteutettu kustannussyistä.

RF-4E:t läpikävivät myös useita päivityksiä, joissa useat muutettiin korkeammille nopeuksille (aina Mach 2,4 saakka) ja parempiin korkeuksiin (23 800 m). Kolmeen koneeseen asennettiin korkealta kuvaavat kamerat (HIAC) pyörivään kannattimeen nokan alle, näiden tyyppimerkintä oli RF-4E(S).

Viimeiset israelilaiset F-4:t poistettiin palvelukäytöstä 12. toukokuuta 2004.

[muokkaa] Egyptin ilmavoimat

28 F-4E käytössä.

[muokkaa] Kreikan ilmavoimat

2 laivuetta F4 -koneita.

[muokkaa] Iranin ilmavoimat

Läntinen alue:
Noaheh (OIHH) (Hamadan, Shahrokhi) 3. Taktinen lentotukikohta
31. Taktinen tiedustelulaivue: RF-4E Phantom II
32. Taktinen hävittäjälaivue: F-4D Phantom II ja F-4E Phantom II
33. Taktinen hävittäjälaivue: F-4D Phantom II ja F-4E Phantom II

Eteläinen alue:
Bushehr (OIBB) 6. Taktinen lentotukikohta
61. Taktinen hävittäjälaivue: F-4E Phantom II
62. Taktinen hävittäjälaivue: F-4D Phantom II ja F-4E Phantom II

Bandar Abbas Int'l (OIKB) 9. Taktinen lentotukikohta
91. Taktinen hävittäjälaivue: F-4E Phantom II
92. Taktinen hävittäjälaivue: F-4E Phantom II

Chah Bahar (OIZC) (Chabahar) 10. Taktinen lentotukikohta
101. Taktinen hävittäjälaivue: F-4D Phantom II

[muokkaa] Japanin itsepuolustusjoukkojen ilmavoimat

F-4EJ tilattiin 1. marraskuuta 1968. Kaksi F-4EJ:tä (JASDF sarjanumerot 17-8301 ja 17-8302) valmistettiin McDonnellin tehtailla St Louisissa ja testattiin alkaen 14. tammikuuta 1971. Seuraavat 11 (JASDF sarjanumerot 27-8303/8307, 37-8307/8310 ja 47-8311/8313) valmistettiin McDonnellilla osina ja koottiin Japanissa Mitsubishi Heavy Industries, Ltd -yhtiön tehtailla. Ensimmäinen Japanissa koottu kone (27-8303) teki ensilentonsa 12. toukokuuta 1972. Jatkossa Mitsubishi valmisti 127 F-4EJ:tä lisenssillä ja näistä viimeinen toimitettiin 20. toukokuuta 1981. Se oli samalla viimeinen valmistettu Phantom.

Mitsubishin valmistamia Phantomeja ei valmistushetkellä ollut varustettu ilmatankkaukseen sopiviksi, koska sopimusrajoitukset kielsivät Japania hankkimassa hyökkäysaseita. Kuitenkin tarvittavat laitteet hankittiin ja varastoitiin. Myöhemmin kun rajoituksia lievennettiin, niin useimpiin F-4EJ -koneisiin asennettiin standardi F-4E ilmatankkauslaitteistot. Japanin ilmavoimilla ei kuitenkaan tiettävästi ole ollut ilmatankkereita, joten F-4EJ ilmatankkauksia on tehty vain harjoituksissa Yhdysvaltain ilmavoimien KC-135 tankkereiden kanssa.

McDonnell valmisti 14 aseistamatonta F-4EJ tiedustelukonetta ja toimitti ne Japanin ilmavoimille marraskuun 1974 ja kesäkuun 1975 välillä. Niiden tyyppimerkintä oli RF-4EJ. Ne olivat käytönnössä identtisiä Yhdysvaltain ilmavoimien RF-4C -koneiden kanssa, ainoastaan jotain laitteita puutui, kuten tutkahaku ja -varoitusjärjestelmä.

F-4EJ otettiin käyttöön elokuussa 1972. Japanin ilmavoimien kuusi torjuntahävittäjälaivuetta käytti F-4EJ -koneita. Nämä olivat 301., 302., 303., 304., 305. ja 306., ja lisäksi RF-4EJ:tä käytti 501. laivue. 1980-luvun kuluessa käytettävissä olevien F-4EJ -koneiden määrä väheni 140 koneesta 125 koneeseen vuonna 1992. Muuntaminen F-15J -tyyppiin alkoi 1980-luvun lopussa. Vuodesta 1984 lähtien tehtiin käyttöiän pidennystä, jossa useimmat F-4EJ:t päivitettiin F-4EJ Kai stadardiin.

[muokkaa] Etelä-Korean ilmavoimat

Ainakin 130 F-4D/E käytössä.

[muokkaa] Espanjan ilmavoimat

17 RF-4C konetta 123. laivueessa (Titan).

[muokkaa] Turkin ilmavoimat

169 F-4E käytössä.

[muokkaa] Aiheeseen liittyvää

[muokkaa] Katso myös

FH-1 Phantom

[muokkaa] Samaa suunnittelua

RF-4B, RF-4C
F-4EJ Kai
Kurnass 2000
Wild Weasel

[muokkaa] Läheisiä konetyyppejä

F-8 Crusader
MiG-19
MiG-21

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta F-4 Phantom II.

USAF Silver Lobot eläkkeelle (englanniksi)
F-4 Phantom (englanniksi)

[muokkaa] Lähteet

↑ Baugher, Joseph F., 1969 USAF Serial Numbers . Luettu 25. elokuuta 2006.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../f/-/4/F-4_Phantom_II_3f6f.html

Luokat: Hävittäjälentokoneet | McDonnell Douglasin lentokoneet