Flamsteedin designaatio
Wikipedia
Flamsteedin designaatio on kirkkaille tähdille annettu tähdistökohtainen tunnus, jota käytettiin ensimmäisen kerran englantilaisen tähtitieteilijän John Flamsteedin tähtiluettelossa Historia coelestis Britannica, jonka julkaisivat Edmond Halley ja Isaac Newton vuonna 1712 ilman Flamsteedin hyväksyntää. Vaikka teoksen vuonna 1725 ilmestyneessä viimeisessä painoksessa designaatioita ei enää käytetty, saivat ne suosiota 1700-luvulla ja ovat yhä nykyisin laajassa käytössä niillä tähdillä, joille ei ole Bayerin designaatiota.
Flamsteedin designaatio koostuu numerosta ja tähdistön genetiivimuotoisesta latinankielisestä nimestä. Merkittäviä Flamsteedin designaatiolla ensisijaisesti tunnettuja tähtiä ovat 51 Pegasi, jolla on ensimmäinen löydetty auringonkaltaisen tähden eksoplaneettajärjestelmä, sekä 61 Cygni, ensimmäinen tähti Auringon jälkeen, jonka etäisyys onnistuttiin määrittämään parallaksin avulla.
Flamsteedin designaatiot on annettu tähdille kasvavan rektaskension mukaisessa järjestyksessä. Maan prekession takia osa tähdistä ei enää ole annetussa järjestyksessä, ja lisäksi eräät tähdet sijaitsevat nykyisin alkuperäisen nimikkotähdistönsä rajojen ulkopuolella. Flamsteedin designaatiot on annettu vain Isosta-Britanniasta käsin näkyville tähdille, eikä kaikkein eteläisimpien tähdistöjen tähdillä siten ole niitä lainkaan.
