Haggain kirja
Wikipedia
Haggain kirja (hepreaksi חגי) on yksi Raamatun Vanhan testamentin pienistä profeetallisista kirjoista. Se on Raamatun 37. ja juutalaisten Tanakhin Nevi'imin yhdeksästoista kirja.
[muokkaa] Historia
Haggain kirjan on kirjoittanut profeetta Haggai. Kirjan mukaan sen ensimmäinen luku on kirjoitettu "Kuningas Dareioksen toisena hallitusvuotena, kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä", ja toinen luku puolestaan seitsemännessä ja yhdeksännessä kuussa. Tämä vastaa vuotta 520 eaa.
Profeetan päämääränä oli yleisesti kannustaa kansaa Jerusalemin toisen temppelin uudelleenrakennuksessa vuonna 520 eaa. pakkosiirtolaisten palattua Babylonin vankeudesta. Haggai sanoo, että viimeaikainen kuivuus on johtunut kansan vastahakoisuudesta uudelleenrakentaa temppeli, jota Haggai pitää Jerusalemin loiston avaimena. Kansa uudelleenrakensi mieluummin omia kotejaan. Kirja päättyy ennustukseen kuningaskuntien kukistumisesta. Serubbabel, Juudan kuningaskunnan käskynhaltija, tulisi toimimaan Jumalan valitsemana johtajana.
[muokkaa] Sisältö
Kirja koostuu kahdesta luvusta. Kirjan kieli ei ole yhtä hienosti punottua kuin muissa pienissä profeetoissa, mutta sen sanoma tulee hyvin selkeäksi.
Kirjan ensimmäinen luku sisältää:
- Jumalan ensimmäisen viestin Serubabbelille ja ylipappi Joosualle (1:2-11)
- Viestin vaikutukset (1:12-15)
Toinen luku sisältää:
- Toisen profetian, joka toimitettiin kuukautta myöhemmin (2:1-9)
- Kolmannen profetian, joka toimitettiin kaksi kuukautta ja kolme päivää toisen profetian jälkeen (2:10-19)
- Neljännen profetian, joka toimitettiin samana päivänä kuin kolmas (2:20-23)
Kirjan tapahtumiin viitataan Esran kirjan jakeissa 5:1 ja 6:14 (vertaa Haggai 2:7, 2:8, 2:22).
