Hugo Viktor Österman

Wikipedia

Hugo Viktor Österman (5. syyskuuta 1892, Helsinki – 17. helmikuuta 1975) oli suomalainen kenraaliluutnantti, joka vuosina 1933–1939 toimi nimellisesti viimeisenä sotaväen päällikkönä (puolustusvoimain komentaja).

Hugo Österman aloitti sotilasuransa jääkäriliikkeen myötä Saksassa Jääkäripataljoona 27:ssä vuosina 1915–1918. Hänet ylennettiin majuriksi 1918 ja hän toimi Porin rykmentin komentajana vuosina 1919–1925. Tänä aikana hän sai ylennykset everstiluutnantiksi (1920) ja everstiksi (1925). Hän opiskeli Ruotsin sotakorkeakoulussa 1927–1928, jonka jälkeen hän oli jalkaväen tarkastaja 1928–1932. Tänä aikana hän toimi myös apulaispuolustusministerinä Svinhufvudin II hallituksessa 1930–1931 ja Uudenmaan läänin vt. maaherrana 1932. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1930.

Hugo Österman nimitettiin sotaväen päälliköksi 16. tammikuuta 1933 alkaen (ylennys kenraaliluutnantiksi 1935) ja hän oli tässä virassa lokakuuhun 1939 saakka, jolloin nimike muuttui puolustusvoimain komentajaksi nousseen sotamarsalkka C. G. E. Mannerheim myötä. Talvisodassa Österman toimi Kannaksen armeijan komentajana 2. lokakuuta 1939 alkaen, kunnes päätti erota tehtävästään 19. helmikuuta 1940 edellisenä päivän tapahtuneen rintaman murtumisen ja näkemyserojen takia. Österman toimi talvisodan loppuajan koulutustarkastajana.

Jatkosodan alkaessa kenraali Österman oli edelleen tarkastaja, eikä saanut toiveistaan huolimatta marsalkka Mannerheimilta sijoitusta rintamakomentajaksi. Hänellä oli läheiset suhteet Saksaan ja hänellä oli aktiivinen rooli suomalaisen SS-pataljoonan (SS-vapaaehtoispataljoona Nordost) perustamisessa. Helmikuussa 1944 Mannerheim lähetti hänet yhteysupseeriksi Saksan pääesikuntaan. Saksasta palattuaan 20. heinäkuuta 1944 hänet nimitettiin jälleen jalkaväen tarkastajaksi, jossa toimessa hän palveli aina eroamiseensa joulukuuhun 1945 asti.

Hugo Österman siirtyi Sähkötyönantajain Liiton toimitusjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti 15 vuotta, kunnes jäi eläkkeelle syksyllä 1960.