Kajaani

Kajaani (ruots. Kajana) on kaupunki Oulun läänissä, Kainuun maakunnassa Kajaaninjoen varrella. Kaupunki on Kainuun suurin kaupunki, sen maakuntakeskus. Suomalaiseksi, varsinkin pohjoissuomalaiseksi, sisämaakaupungiksi Kajaani on yllättävän vanha.

Elias Lönnrot toimi piirilääkärinä Kajaanissa 1833-1853 kerätessään runoja Kalevalaan Vienan Karjalasta. Kajaanin merkkihenkilöihin kuuluu myös runoilija Eino Leino, ja presidentti Urho Kekkonen kävi koulunsa Kajaanin lyseossa.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Kulttuuri
3 Muita tapahtumia
4 Nähtävyyksiä
5 Pinnanmuodot ja maaperä
6 Tunnettuja kajaanilaisia
- 6.1 Kajaanissa syntyneitä tunnettuja henkilöitä
7 Ystävyyskaupungit
8 Liikenneyhteydet
9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Kajaanin kaupungin perusti kreivi Pietari Brahe 6. maaliskuuta 1651. Kajaanin väkiluku oli 1650-luvulla vain 400 asukasta, ja taloja kaupungissa oli joitain kymmeniä.

Kaupungin kasvu oli alussa hidasta. Paikan strateginen merkitys oli huomattu jo ennen kaupungin perustamista, minkä vuoksi Kajaanijoen saareen oli alettu rakentaa Kajaanin linnaa Täyssinän rauhan 1595 jälkeen vuodesta 1604 lähtien. Pietari Brahen käskystä linnan rakentamista jatkettiin 1650-luvulla. Se valmistui lopullisesti 1666. Linnaa käytettiin lähinnä hallinnollisena rakennuksena, vankilana ja sotilastukikohtana. Kajaanin linna räjäytettiin isovihan aikana vuonna 1716. Paikalliset asukkaat hakivat kiviä talojen peruskiviksi, kunnes museovirasto otti rauniot haltuunsa. Alueella on tehty kaivauksia ja korjaustöitä.

Kainuun rajavartioston rajajääkärikomppania lopettaa 88 vuotta jatkuneen varusmieskoulutuksen Kajaanissa 1.7.2007. Esikunta jatkaa edelleen toimintaansa kaupungissa. Kainuun Prikaati muodostettiin Kajaaniin 1966, sen jälkeen kun Pohjois-Savon Prikaati Kuopiosta (1962-63) ja Porin Prikaatin Patteristo Niinisalosta (1966) oli siirretty kaupunkiin.

Kajaanin pääelinkeinona oli pitkään metsästys, kalastus ja maanviljely. 1700-luvulta alkaen myös tervanpoltto nousi tärkeäksi toimeentulon lähteeksi 1900-luvulle asti, jolloin teollisuus saapui Kajaaniin. Toisaalta myös suurten purjelaivojen, joitten runkojen käsittelyn terva käytettiin, aika oli silloin ohi. Vuonna 1907 perustettiin Kajaanin Puutavara Osakeyhtiö (myöh. Kajaani Oy), joka sittemmin muodostui kaupungin ja koko Kainuun merkittävimmäksi työnantaksi ja kehittäjäksi. Jo aiemmin Kajaanissa vaikutti Herman Renfors, jolla oli uistin- ja perhotehdas Tullikalliolla. Hänen ansiostaan kaupunkiin saapui kalastajia ja matkailijoita jopa Englannista saakka.

Huonokuntoinen maantie etelästä valmistui 1825. Matkantekoa asumattomalla seudulla vaikeuttivat monet vesistöjen ylitykset, laajat suot ja mäet. Veneyhteys Ouluun oli vaarallinen sekä Kajaanin- että Oulujoen suurten koskien takia. Oman lukunsa muodostivat merirosvot, 'Kiveksen veljekset', Oulujärvellä 1800-luvun puolivälissä. Aiemmin hyvin syrjäisenä pysynyt Kajaani sai rautatieyhteytensä 1904. Yöjunayhteys Helsinkiin ja Turkuun lopetettiin syksyllä 2006. Ensimmäinen Pendolino-juna lähti Kajaanin rautatieasemalta Helsinkiin 7.1.2007 klo 04.00.

Miesseminaari, nyk. Oulun yliopiston Kajaanin yliopistokeskus, perustettiin 1900. Jo Pietari Brahen aikaan toimi Kajaanin linnassa koulu. Kainuun vanhin kansakoulu perustettiin Paltaniemelle (1883). Kajaanin yhteiskoulu, Porvari- ja keskikoulu, aloitti 1895. Nimi muutettiin 1906 lyseoksi.

Kaupunginsairaala (yleinen sairaala 1910) sai tuekseen Kainuun keskussairaalan 1969. Pietari Brahen perustama Pohjois-Suomen ensimmäinen sairaala sijaitsi Parkinniemellä 1653-n.1680. Leprasairaalasta ei ole säilynyt edes kivijalkaa. Parkinniemen hospitaali oli koko Pohjois-Suomen vanhin sairaala, sillä seuraava sairaala perustettiin vuonna 1687 Ouluun mielisairaita varten.

1900-luku oli Kajaanille tärkeää aikaa kasvun kannalta. Rakentaminen ja väestönkasvu oli erityisen voimakasta varsinkin sodan jälkeisenä aikana. Pieni ja melko syrjäinen kaupunki on kärsinyt muuttotappiosta 1990-luvun puolivälistä alkaen asukkaiden muuttaessa Ouluun ja Helsinkiin.

Kajaanin naapurikunnat ovat (aakkosjärjestyksessä) Kestilä, Paltamo, Pyhäntä, Sonkajärvi, Sotkamo, Vaala ja Vieremä.

[muokkaa] Kulttuuri

Kajaanissa on toiminut vuodesta 1993 lähtien Kajaanin taidemuseo, joka sijaitsee entisen poliisitalon tiloissa. Taidemuseon omistuksessa on kotimaiseen moderniin taiteeseen erikoistunut taidekokoelma, jota on kerätty jo 1980-luvulta alkaen.

Teatteritoimintaa Kajaanissa on harrastettu aktiivisesti koko 1900-luvun ajan, ja vuodesta 1969 kaupungissa on toiminut Suomen arvostetuimpiin teattereihin kuuluva Kajaanin kaupunginteatteri. Kajaanin kaupunginteatteri on myös Oulun läänin alueteatteri, ja se valittiin vuonna 2003 vuoden teatteriksi Kristian Smedsin ollessa sen johtajana.

Kainuun musiikkiopisto on perustettu vuonna 1957. Se on Kajaanin kaupungin omistama maakunnallinen taideoppilaitos. Opisto on osa Kaukametsän kongressi- ja kulttuurikeskusta. Oppilaskonsertteja on vuosittain noin 60. Musiikkiopistolla on Kajaanin Tanssiteatterin kanssa yhteistä lasten luovan tanssin ja taidetanssin perusopetusta.

1950-luvun lopulla Kajaanissa aloitti toimintansa orkesteri, joka laajeni kun Kuopion varuskuntasoittokunta siirtyi Kajaaniin 1963. Vuoteen 1968 mennessä hahmottui paikallisten tanssimuusikkojen kanssa yhteistyönä big band. Vuonna 1974 aloitettiin aluemusiikkitoiminta ja tuolloin Kajaani Big Band muuttui ensimmäisenä Suomessa kunnalliseksi päätoimiseksi kevyenmusiikin ammattiorkesteriksi. Se työllisti aluksi neljä päätoimista ammattimuusikkoa. Laajimmillaan toiminnassa oli kapellimestari, 3 äänenjohtajaa ja 14 muusikkoa. Puuhamiehinä olivat mm Ilpo Saastamoinen,Sakari Kukko ja Arto Piispanen. Kajaani Quartetin solisteina vieraili mm. Richie Cole, Bob Stewart, M A Numminen, J. Karjalainen, Pepe Ahlqvist, Ailu Gaup, Raul Björkenheim ja Carola. Toimintaa jatkaa Kainuun Sotilassoittokunta 1990.

Kajaanin merkittävimpiä kulttuuritapahtumia ovat vuosittain järjestettävät Kajaanin Runoviikko, Kainuun Jazzkevät ja Kajaani tanssii.

[muokkaa] Muita tapahtumia

Jokavuotinen Kainuun kennelpiirin järjestämä Kajaanin kansainvälinen Tamminäyttely on merkittävä tapahtuma. Kainuun Rastiviikko juostaan noin joka viides vuosi Kajaanissa, vetovastuu vaihtuu kainuulaisten urheiluseurojen välillä vuosittain.

[muokkaa] Nähtävyyksiä

Kajaanin rautatieasema

Kajaaninjoen kulttuurimaisema

Kajaanin linnan rauniot (1604)
lussitupa 1880 ja tervakanava 1846
Kajaaninjoen voimalaitokset (Koivukosken voimalaitos 1943 ja Ämmäkosken voimalaitos 1917)
Karolineburgin kartano 1836

Kajaanin kirkko Jac. Ahrenberg 1896
Kajaanin ortodoksinen kirkko Ilmari Ahonen 1959
Vuolijoen kirkko J. Stenbäck 1906
Paltaniemen maisema-alue

Paltaniemen kuvakirkko 1726
uusi ja vanha (vainajien varvikko) hautausmaa
Keisarintalli (Aleksanteri II vierailun muisto)
Eino Leinon talo Hövelö (rekonstruktio Paltaniemen kirkon lähellä 1978)
Paltaniemen museotie
vanhojen maalaistalojen kunnostetut pihapiirit (KUMARA, Museovirasto, EU, LUMO)

Kainuun museo
Kajaanin rautatieasema Gustaf Nyström 1905
Seminaarialue (alkuperäiset rakennukset Jac. Ahrenberg 1900-1904, nykyinen päärakennus 1930)
Eino Pitkäsen funkisarkkitehtuuri (esim. Koskikara, Ipatin talo, Taidemuseo ja Keskuskansakoulu)
Kaukametsän kongressi- ja kulttuurikeskus
Urho Kekkosen koti 1906 ja koulu 1880-l
Urho Kekkosen muistomerkki Pekka Kauhanen 1990
Elias Lönnrotin maja
Otanmäen kaivosyhteisö 1950-l
Otanmäen lintuallas
Talaskankaan luonnonsuojelualue

[muokkaa] Pinnanmuodot ja maaperä

Kajaanin maisemaa hallitsee lännessä Oulujärvi ja idässä Nuasjärvi. Lisäksi etelässä on muutama pienempi järvi (mm Laakajärvi). Pohjoisen ja idän vaarat (mm. Leihu, Lehtovaara) kuuluvat Kainuun liuskevyöhykkeeseen, jonka kvartsiittihuiput uhmaavat aikaa. Eteläistä osaa halkoo Maanselän-Suomenselän vedenjakaja korkeine huippuineen. Läntinen ja lounainen osa on pääasiassa tasaista suomaata.

Hailuodosta Vuokatin pohjoispuolitse aina Ilomantsiin saakka ulottuu viimeisen jääkauden aikana muodostunut pitkittäismoreeni, jonka merkittävimpiä kohteita Oulun läänissä ovat em. Hailuoto, Rokua, Säräisniemi, Manamansalo, Hiukka ja Tipaksen harjut. Harju mutkittelee pääasiassa Kajaanin pohjoisosissa, muodostaen muun muassa Ärjänsaaren, Koutaniemen ja Paltaniemen viljelysalueet sekä Mustikkamäen ja Matinmäen pohjaveden- ja hiekanottoalueet.

Kvartsiittihuippuja ym. kalliopaljastumia, soita ja harjuja lukuun ottamatta maanpintaa peittää moreeni. Sotkamon jääjärven viimeisen purkausuoman kohdalla Kattilamäessä lähes kaikki hieno maa-aines on huuhtoutunut jättäen jäljelle laajan kivikon.

[muokkaa] Tunnettuja kajaanilaisia

Anne Huotari, Vasemmistoliiton kansanedustaja 1995-2007
Sakari Kukko, muusikko (mm. Piirpauke-yhtye)
Pekka Suorsa, entinen mäkihyppääjä

[muokkaa] Kajaanissa syntyneitä tunnettuja henkilöitä

Marko Kemppainen, skeet-ampuja ja olympiamitalisti
Perttu Sirviö, Suomen Big Brother-ohjelman 1. tuotantokauden (2005) voittaja
Laura Malmivaara, näyttelijä
Jorma Kääriäinen, muusikko (mm. Agents-yhtye)
Jouko Karjalainen, entinen yhdistetyn hiihtäjä ja olympiamitalisti.
Niina Kurkinen, malli, näyttelijä ja yksityisyrittäjä.
Tuija Vuolle, näyttelijä

[muokkaa] Ystävyyskaupungit

[muokkaa] Liikenneyhteydet

Valtatie 5 (Heinola-Kuopio-Kuusamo-Sodankylä) kulkee Kajaanin Kautta.
Valtatie 6 (Helsinki-Kouvola-Imatra-Joensuu-Nurmes) päättyy Kajaaniin.
Valtatie 22 (Kajaani-Oulu) alkaa Kajaanista.
Valtatie 28 (Kokkola-Kärsämäki-Mainua) päättyy Kajaaniin.
Kantatie 76 (Kajaani-Kuhmo) alkaa Kajaanista
Kantatie 78 (Paltamo-Pudasjärvi-Rovaniemi)
Kantatie 89 (Kontiomäki-Vartius-Kostamus)

Rautatieyhteys Iisalmeen (1904) ja Kontiomäelle.

Lentokentän rakennustyöt Paltaniemellä alkoivat 1939, kenttä avattiin 1956, ensimmäinen terminaali 1959

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta Kajaani.

Kajaanin kaupunginosat ja kylät

Taajamat: Otanmäki, Vuolijoki Kylät: Itäranta, Jormua, Koutaniemi, Kuluntalahti, Kuusiranta, Kytökoski, Käkilahti, Lahnasjärvi, Lehtovaara, Linnantaus, Mainua, Murtomäki, Ojanperä, Paltaniemi, Saaresmäki, Vuottolahti