Katariina Parr
Wikipedia
Katariina Parr, englanniksi Catherine Parr, (noin 1512 – 7. syyskuuta 1548) oli Englannin kuningas Henrik VIII:n kuudes ja viimeinen puoliso. Englannin leskikuningattarena hänellä on eniten avioliittoja kaikista Englannin kuningattarista, sillä hän oli naimisissa kaikkiaan neljästi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus ja perhe
Katariina syntyi noin vuonna 1512 joko Parrissa, St Helensissä, Kendalin linnassa tai Blackfriarsissa Lontoossa. Hänen isänsä oli sir Thomas Parr Kendalin Westmorlandista ja hänen äitinsä Maud Green. Kendalissa uskotaan, että Katariina syntyi itse Kendalin linnassa. Katariinalla oli kaksi sisarusta, veli William Parr, Northamptonin 1. markiisi, ja sisar Anne Parr, joka meni myöhemmin naimisiin Pembroken 1. jaarlin William Herbertin kanssa.
Heidän isovanhempansa isän puolelta olivat sir William Parr Kendalista ja Elizabeth Fitzhugh, jonka vanhemmat olivat Henry FitzHugh, kuudes lordi FitzHugh, sekä Alice Neville. Alicen vanhemmat olivat puolestaan Salisburyn viides jaarli Richard Neville ja Salisburyn kreivitär Alice Montagu.
[muokkaa] Aiemmat avioliitot
Noin viisitoistavuotiaana Katariina vihittiin Edwardin, lordi Borough’n kanssa. Lordi Borough’n kuoltua vuonna 1529 Katariina avioitui vuosien 1530 ja 1533 välillä John Nevillen, lordi Latimerin kanssa, joka puolestaan kuoli vuonna 1542. Lordi Latimerin kuoltua tämän rikas leski aloitti suhteen Thomas Seymourin kanssa, joka oli kuningatarvainaja Jane Seymourin veli. Kuningas kuitenkin ihastui leskeen, jonka täytyi myöntyä kuninkaan kosintaan. Katariina Parr veti kuninkaan huomioon puoleensa muun muassa pyydettyään kuningasta estämään veljeään Williamia teloituttamasta avionrikkojavaimoaan.
[muokkaa] Englannin kuningattarena
Katariina Parr ja Henrik VIII vihittiin avioliittoon 12. kesäkuuta 1543 Hampton Courtissa. Kuningattarena Katariina vastasi osaltaan siitä, että Henrik paranteli välejään kahdesta ensimmäisestä avioliitosta syntyneiden tyttäriensä kanssa, joista toisesta tuli myöhemmin Englannin kuningatar Maria I ja toisesta Elisabet I. Katariinalla oli myös lämpimät välit prinssi Edvardin kanssa. Kun hänestä tuli kuningatar, hänen sedästään Hortonin paroni Parrista tuli hänen kamariherransa.
Kolmen kuukauden ajan heinäkuusta syyskuuhun 1544 Katariina Parr toimi sijaishallitsijana Henrikin lähdettyä viimeiselle ja epäonniselle sotaretkelleen Ranskaan. Henrikin vaimoista vain Katariina Aragonialainen ja Katariina Parr saivat kunnian toimia sijaishallitsijoina. Koska hänen setänsä oli nimetty sijaishallitsijan neuvostoon ja koska neuvoston jäsenet Thomas Cranmer ja Hertfordin jaarli suhtautuivat häneen myötämielisesti, Katariina Parr sai neuvoston hallintaansa ja johti sitä niin kuin parhaaksi katsoi. Hän hoiti monia Ranskan sotaan liittyviä seikkoja kuten raha-asioita, allekirjoitti viisi kuninkaallista julistusta ja oli jatkuvasti yhteydessä pohjoisen komentajaan, Shrewsburyn jaarliin Skotlannin epävakaan ja monimutkaisen tilanteen vuoksi. Uskotaan, että hänen toimintansa sijaishallitsijana sekä hänen luonteensa lujuus ja arvokkuutensa tekivät suuren vaikutuksen hänen sisarentyttäreensä, josta tuli Elisabet I.
Katariina Parrin uskon näkemykset olivat monimutkaisia eikä niistä ole paljon todisteita. Vaikka hänet oli varmastikin kasvatettu katoliseksi sen vuoksi, että hän oli syntynyt ennen uskonpuhdistusta, hän suhtautui myöhemmin myönteisesti uuteen uskoon ja kiinnostui sitä. Voimme olla varmoja siitä, että hänellä oli hyvin protestanttisia ajatuksia Henrikin kuoltua, sillä hän julkaisi vuonna 1547 kirjan Lamentations of a Sinner (suomeksi Syntisen valituksia). Hän pyysi Erasmuksen töitä käännettäväksi, mikä osoittaisi hänen olleen humanismin ja herännäisyyden kannattajia.
Katariina Parr oli tarpeeksi uudistusmielinen, jota katoliset ja protestanttien vastustajat kuten piispa Stephen Gardiner ja kansleri, Southamptonin ensimmäinen jaarli Thomas Wriothesley yrittivät kääntää kuninkaan häntä vastaan vuonna 1546. Häntä varten laadittiin pidätysmääräys, mutta hän onnistui lepyttämään kuninkaan vannottuaan, että oli kinastellut uskonnosta miehensä kanssa vain siirtääkseen tämän ajatukset pois tätä kiusaavasta jalkasärystä.
[muokkaa] Neljäs avioliitto ja kuolema
Katariina Parr jäi kolmannen kerran leskeksi Henrik VIII:n kuoltua 28. tammikuuta 1547 ja saattoi naida vanhan rakkautensa Thomas Seymourin, josta oli tuolloin tullut Sudeleyn paroni ja amiraali. Hänen onnensa oli kuitenkin lyhytaikaista. Hän riiteli Anne Stanhopen, miehensä veljen vaimon kanssa. Sitten Thomas Seymouria syytettiin liiallisesta tuttavuudesta teini-ikäisen prinsessa Elisabetin kanssa, joka asui tuolloin heidän luonaan. Thomas Seymour ilmeisesti juonitteli voidakseen naida vaimonsa tytärpuolen. Katariina Parrin luona asui myös lady Jane Grey, josta tuli Englannin kuningatar yhdeksän päivän ajaksi Edvard VI:n kuoltua.
Katariina ei ollut saanut lapsia kolmessa ensimmäisessä avioliitossaan ja tuli raskaaksi ensimmäistä kertaa yli kolmenkymmentävuotiaana neljännessä liitossaan. Hän kuoli synnytyksen jälkeen lapsivuodekuumeeseen 7. syyskuuta 1548 Sudeleyn linnassa Gloucestershiressa, minne hänet myös haudattiin.
Hänen ainoa lapsensa Mary Seymour syntyi 30. elokuuta, mutta ei ilmeisesti elänyt montaa vuotta äitinsä jälkeen. Tyttären isä Thomas Seymour teloitettiin ennen kuin tytär oli täyttänyt vuoden, minkä jälkeen tytär vietiin asumaan äitinsä läheisen ystävän ja Suffolkin herttua Charles Brandonin toisen vaimon Catherine Willoughbyn luo. Tämän jälkeen hänestä ei tiedetä mitään, joten useimmat historioitsijat ovat olettaneet hänen kuolleen lapsena.
[muokkaa] Maalliset jäännökset
Vuonna 1782 John Lucas löysi kuningatar Katariinan arkun Sudeleyn linnan kappelin raunioista. Hän avasi arkun ja huomasi ruumiin olevan 234 vuoden jälkeen hämmästyttävän hyvässä kunnossa: ilmeisesti hänen toisen käsivartensa oli yhä valkoinen ja kostea. Otettuaan talteen muutaman suortuvan kuningattaren hiuksista Lucas sulki arkun ja pani sen takaisin hautaansa.
Arkku avattiin vielä muutamia kertoja seuraavan kymmenen vuoden aikana, ja vuonna 1792 pari humalaista hautasi sen huolettomasti ylösalaisin. Kun arkku avattiin virallisesti uudestaan vuonna 1817, jäljellä oli vain luuranko. Silloin arkku siirrettiin linnan silloisen suvun jäsenen lordi Chandosin hautaan. Myöhemmin kappelin sir John Scott rakensi kappelin uudestaan, ja kuningatar Katariinalle rakennettiin kunnon hautapaikka.
[muokkaa] Katariina Parrin uskonnolliset teokset
- Prayers and Mediatations (1545)
- Lamentations of a Sinner (1547)
[muokkaa] Katariina Parr elokuvataiteessa ja televisiossa
[muokkaa] Elokuvissa
- Alexander Kordan The Private Life of Henry VIII (1933), Katariinan roolissa Evelyn Gregg ja kuninkaana Charles Laughton
- Young Bess (1952)
- Henry VIII and His Six Wives (1973), matriarkka Katariinana Barbara Leigh-Hunt ja kuninkaana Keith Mitchell
[muokkaa] Televisiossa
- Catherine Parr (1970, osa televisiosarjaa The Six Wives of Henry VIII), Katariinana Rosalie Crutchley ja kuninkaana Keith Mitchell
- Elizabeth R (1971), Katariinana Rosalie Crutchley
- Elizabeth: Red Rose of the House of Tudor (2000), Katariinan amerikkalaisessa nuorten televisiodraamassa Jennifer Wigmore
- The Six Wives of Henry VIII (2001), Katariinan roolissa David Starkeyn neliosainen dokumenttisarjassa Charlotte Lintott
- Henry VIII (2003), BBC:n kaksiosaisessa televisiosarjassa pääosin kolmatta ja viidettä vaimoa käsittelevässä toisessa osassa Katariina Parrin pienessä roolissa Clare Holman ja kuninkaana Ray Winstone
[muokkaa] Katariina Parr historiankirjoituksessa
Suositun myytin mukaan Katariina oli miehelleen enemminkin sairaanhoitaja kuin aviovaimo. Myytti sai alkunsa 1800-luvulla Agnes Stricklandin kirjassa ja on elänyt siitä pitäen sitkeästi, kunnes sen haastoi David Starkey kirjassaan Six Wives. Starkey osoittaa, että sellainen olisi ollut Tudorin ajan Englannissa aivan mieletön, sillä Henrikillä oli palveluksessaan valtava määrä lääkäreitä, ja Katariinan puolestaan odotettiin elävän niin kuin kuningattaren arvovallalle sopikin. Katariinan apteekkarinlaskut eivät olleet Henrikin hoitoon vaan hänen omaa talouttaan varten.
Katariinan tervejärkisyys, rehtiys, intohimoinen uskonnollisuus ja vahva lojaaliuden ja kiintymyksen taju ovat tuoneet hänelle paljon ihailijoita historioitsijoiden parissa, esimerkiksi David Starkey, feministi Karen Lindsey, lady Antonia Fraser, Alison Weir ja Alison Plowden.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Fraser Antonia (1990): The Six Wives of Henry VIII.
- Lindsey Karen (1995): Divorced, Beheaded, Survived. A Feminist Reinterpretation.
- Starkey David (2004): Six Wives: The Queens of Henry VIII.
- Weir Antonia (1991): The Six Wives of Henry VIII.
 |
Edeltäjä: Katariina Howard |
Henrik VIII:n vaimot 12. kesäkuuta 1543– 28. tammikuuta 1547 |
Seuraaja: – |
