Kirkollinen työ Puolustusvoimissa
Wikipedia
Kirkolliseksi työksi Suomen puolustusvoimissa kutsutaan Suomen kansankirkkojen (Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko) toimintaa puolustusvoimissa. Se sisältää kirkollisia oppitunteja varusmiehille, hartauksia, sakramenttien toimittamista ja niin sanotun sielunhoidon tarjoamista. Toiminnan kohteena ovat sotilasyhteisön jäsenet, niin työntekijät kuin varusmiehet.
[muokkaa] Työntekijät
Puolustusvoimien virassa olevat sotilaspapit ovat evankelis-luterilaisen kirkon vihittyjä pappeja. Ortodoksisen kirkon kirkollista työtä hoitavat ortodoksisen kirkon papit osa-aikaisesti. Lähinnä ulkomaisissa (YK) tehtävissä on sotilasdiakoneja. He ovat joko kirkollisen koulutuksen saaneita nuorisotyönohjaajia, diakoneja tai vastaavia.
Sotilaspappi vastaa palvelusarvoltaan majuria, kenttärovasti everstiluutnanttia ja kenttäpiispa prikaatikenraalia (aikaisemmin kenraalimajuria). Sotilasdiakoni rinnastetaan sotilasvirkamiehiin, joilla on tehtävän vaatimustason mukainen palvelusarvo, mikä määrittelee palkkauksen. Kirkollisen työn sotilasarvot ovat palvelusarvoja, joiden lisäksi kirkollisen työntekijöillä on erillinen reservin sotilasarvo.
Varusmiehet voivat palvella kirkollisella alalla eri tehtävissä. Teologian ylioppilaat, kandidaatit, maisterit, lisensiaatit ja tohtorit palvelevat varusmiespappeina. Nuorisotyönohjaajat, diakonit, diakonissat, tms. palvelevat varusmiesdiakoneina. Varusmiespappi (ja -diakoni) ei ole sotilasarvonimitys, vaan tehtävänimike. Varusmiehen sotilasarvo määräytyy aina koulutuksen (AUK, RUK) sekä ylennysten perusteella.
