Konkurssi
Wikipedia
Konkurssi eli vararikko on tilanne, jossa velallinen henkilö tai organisaatio todetaan tuomioistuimessa kyvyttömäksi maksamaan velkojaan takaisin.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Konkurssi Suomessa
Konkurssi tähtää velallisen varallisuuden likvidointiin ja siitä saatujen rahojen jakamiseen velkojille.
Velallisen pitää olla ns. konkurssikelpoinen, jotta se voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssikelpoisia ovat mm. luonnolliset henkilöt ja yhteisöt kuten yhdistys, osuuskunta, osakeyhtiö, avoin yhtiö jne. Myös kuolinpesä voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssikelpoisia eivät ole mm. valtio, kunta ja seurakunta.
Konkurssiin asettamisen edellytyksenä on se, että velallinen on sekä maksukyvytön että ylivelkainen. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan sitä, ettei velallinen kykene suorittamaan velkojaan sitä mukaa, kun ne erääntyvät maksettavaksi. Ylivelkaisuudella tarkoitetaan sitä, että velat ylittävät varat.
Velallinen asetaan joko velallisen omasta tai velkojan hakemuksesta konkurssiin. Konkurssiasian käsittelee pääsääntöisesti velallisen kotipaikan tuomioistuin.
Menettelyn aluksi määräysvalta omaisuudesta siirtyy velalliselta konkurssipesälle. Päätösvaltaa konkurssipesässä käyttävät velkojat siltä osin kuin asia ei kuulu lain mukaan pesänhoitajan päätettäväksi tai hoidettavaksi. Velkojat voivat asettaa velkojatoimikunnan, joka neuvoa-antavana elimenä avustaa pesänhoitajaa, valvoo pesänhoitajan toimintaa sekä suorittaa ne tehtävät, jotka velkojainkokous on sille antanut. Laajassa konkurssipesässä velkojatoimikunta on asetettava, jollei sen asettamatta jättämiseen ole erityistä syytä.
Konkurssipesään kuuluu koko omaisuus, joka velallisella on konkurssin alkaessa sekä myös omaisuus, joka sinne saadaan palautettua. Konkurssipesän varallisuuteen lasketaan myös pesän mahdollisesti harjoittaman liiketoiminnan tuotto. Konkurssipesällä on melko paljon harkintavaltaa omaisuuden myynnin suhteen (pakkohuutokaupat, yritysten osien myynnit toimivina kokonaisuuksina...). Myynnistä on tavoitteena paras mahdollinen tulos.
Tuomioistuin määrää konkurssiin asettamispäätöksen yhteydessä konkurssimenettelyn alussa muodostetulle konkurssipesälle pesänhoitajan. Pesänhoitajan tehtävänä on ottaa haltuunsa konkurssipesän omaisuus, laatia pesäluettelo ja velallisselvitys sekä huolehtia myös muista säädetyistä tehtävistä.
Konkurssipesään suoritetaan velkaselvittely kaikkien velkojien kesken eli velallisen omaisuus muutetaan rahaksi ja varat jaetaan velkojille saatavien keskinäisessä suhteessa saatavien etuoikeusjärjestyksen mukaisesti. Pesänkirjoituksen vahvistaa vielä velallinen omalla allekirjoituksellaan.
Suomessa konkurssimenettelyä säätelee konkurssilaki. Konkurssia koskevia määräyksiä löytyy useista muistakin laeista kuten mm. työsopimuslaista.
[muokkaa] Konkurssipesien hallinnon valvonta
Konkurssipesien hallinnon valvontaa varten on oikeusministeriön yhteydessä konkurssiasiamies.
Konkurssiasiamiehen tehtävänä on:
1) seurata konkurssipesien toimintaa sekä aloittein, neuvoin ja ohjein edistää sekä kehittää hyvää pesänhoitotapaa;
2) valvoa, että konkurssipesiä hoidetaan lain ja hyvän pesänhoitotavan mukaisesti ja että pesänhoitajat asianmukaisesti hoitavat heille kuuluvat tehtävät;
3) huolehtia tarvittaessa velallisen tilien ja toiminnan tarkastamisesta;
4) ryhtyä tarpeellisiin toimiin tietoonsa tulleiden laiminlyöntien tai väärinkäytösten tai muiden oikaisua vaativien seikkojen vuoksi;
5) huolehtia konkurssipesien julkisselvityksestä;
6) suorittaa muut hänelle laissa tai sen nojalla säädetyt tehtävät.
Konkurssiasiamies voi erityisestä syystä päättää, että valtio ottaa vastatakseen osakeyhtiön, osuuskunnan ja säätiön selvitysmenettelyn kustannuksista. Konkurssiasiamies voi tällöin määrätä, että selvitysmies laatii yhtiön, osuuskunnan tai säätiön toiminnasta konkurssiasiamiehen tarkemmin määräämällä tavalla selvityksen.
[muokkaa] Konkurssi Yhdysvalloissa
Yhdysvalloissa vallitseva konkurssilainsäädäntö poikkeaa olennaisesti kotimaisesta. Katso pääartikkelit Chapter 7 ja Chapter 11 (lisäksi Chapter 12, joka on maanviljelijä- ja kalastajayrittäjille mahdollinen erityinen konkurssimenettely sekä Chapter 13, joka on yksityishenkilöiden- tai yhtiöiden velkojen uudelleenjärjestely- / lainanhoito-ohjelmamenettely). Konkurssimenettelypetoksesta voidaan rangaista sakolla ja/tai korkeintaan viiden vuoden vankilatuomiolla.
Konkurssimenettelyssä velkoja ei pääse kaikkiin omaisuuden muotoihin käsiksi. Exemption -listaksi kutsuttuja menettelyitä on sekä liittovaltion tasolla, että osavaltioiden tasolla. Niistä voidaan käyttää jompaa kumpaa (ellei osavaltiolistaa ole säädetty pakolla käytettäväksi, kuten noin 40 osavaltiossa on tehty). Esim. henkilökohtaiset tavarat kuten vaatteet eivät joudu konkurssissa likvidoitavaksi ja joissakin tapauksissa myös ammattinharjoittamiseen liittyvä omaisuus on suojattu. Joissakin osavaltioissa myös koti ja auto sekä niiden varustukseen kuuluva omaisuus on turvattu. Tapauskohtaisesti osan turvaamattomasta omaisuudesta voi jopa muuttaa turvattuun muotoon ennen konkurssimenettelyyn hakeutumista.
Kulttuurisesti konkurssin läpikäyminen ei ole samalla tavoin leimaavaa kuin Suomessa, vaan sitä voidaan pitää jopa positiivisena oppimiskokemuksena.
