Lehtopöllö

Wikipedia

Lehtopöllö

Tieteellinen luokittelu

Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Linnut Aves
Lahko:	Pöllölinnut Strigiformes
Heimo:	Pöllöt Strigidae
Suku:	Strix
Laji:	aluco

Lehtopöllö (Strix aluco) on pöllöjen (Strigidae) heimoon kuuluva lintulaji.

[muokkaa] Koko ja ulkonäkö

Naaman keskellä musta, pysty otsajuova. Lehtopöllöjä on Suomessa kahta värimuotoa, yleisempi harmaa ja harvinaisempi punertavan ruskea. Kooltaan se on varista pienempi, mutta hämärissä lennellessään se näyttää leveine siipineen sitä suuremmalta. Yö- ja hämärälintu, joka päivisin nukkuu tavallisesti kuusen oksalla. Poikasten lähdettyä pesästä emot vartioivat niitä ja ovat aktiivisia myös päivällä.

Pituus 37–45 cm
Siipiväli 95–105 cm
Paino: koiras n. 500 g, naaras n. 600 g

Vanhin suomalainen rengastettu lehtopöllö on ollut 18 vuotta vanha. Euroopan vanhin on ollut 21 vuotta 6 kuukautta vanha brittiläinen lehtopöllö.

[muokkaa] Ääntely

Soidinhuuto on erikoinen ja vielä pelottavakin. Korkea huu, sitten tauko ja väräjävää huutoa. Lintu voi myös parkua. ”Kievit”- tai ”uek”-huudot ovat muulloinkin kuin soidinaikaan hyvä tuntomerkki, varsinkin jos ihminen sattuu pesälle poikasten ollessa juuri täysikasvuisia.

[muokkaa] Levinneisyys

Etelästä Vaasa–Joensuu-korkeudelle saakka. Pohjoisempana vain siellä täällä, lähinnä rannikkoseudulla. Erityisen runsas Turun Ruissalossa, jossa on noin 15 reviiriä. Suomen pesimäkanta on noin 2 000 paria. Lehtopöllö on asuttanut Suomea vasta runsaat 100 vuotta. Ensimmäinen pesintä todettiin Turussa vuonna 1878. Varsinkin runsaan pöntötyksen ansiosta lehtopöllö lisääntyi 1960–70-luvuilla, mutta 1980-luvun kovat talvet aiheuttivat suuria tappioita kannassa, sillä lehtopöllö on paikkalintu, joka ei osaa lähteä varsinaiselle muuttomatkalle, vaikka nuoret linnut voivatkin syksyisin siirtyillä joitakin kymmeniä, joskus jopa satoja kilometrejä.

Euroopassa pesii 400 000 – 560 000 paria, joista Iso-Britanniassa yli 20 000 paria.

Lehtopöllön levinneisyys

[muokkaa] Elinympäristö

Nimensä mukaisesti lehtopöllö arvostaa lehtometsiä ja niiden lomassa levittäytyviä peltoja, laidunmaita ja rantaniittyjä. Usein se asustaa kartanoiden ja taajamien puistoissa. Syksyisillä vaelluksillaan nuoret pöllöt voivat joskus harvoin harhautua ulkosaaristoon saakka, missä se ei pesi.

[muokkaa] Lisääntyminen

Lehtopöllö on kolopesijä. Luonnonkoloista suosituimpia ovat erityisesti vanhojen tammien oksien lahottua ja pudottua syntyneet, joskus syvätkin onkalot. Palokärjenkolot ovat yleensä liika ahtaita. Suosituin pesäpaikka on suurikokoinen linnunpönttö tai uuttu, jonka lentoaukon halkaisija on vähintään 12–13 cm, pöntön korkeus 60–70 cm ja sisäpuolen halkaisija 20–25 cm. Pesii mielellään myös rakennuksiin, esimerkiksi vintille, navettaan tai muuhun ulkorakennukseen, kunhan sinne on sopiva lentoaukko.

Muninta alkaa normaalivuonna maaliskuun loppupuolella. Lämpimänä talvena, ja myyräkannan ollessa runsas, voi muninta alkaa jo helmikuussa, ja poikkeuksellisesti jo tammikuussa. Oikein kovan talven jälkeen, tai myyräkadon sattuessa lisääntymisaikaan, voivat pöllöt jättää kokonaan pesimättä, tai aloittaa vasta linturavinnon lisäännyttyä toukokuussa. Munamäärä vaihtelee 1–8:n välillä, tavallisesti niitä on 3 tai 4. Hyvän myyrätalven jäljiltä suuret munamäärät ovat selvästi yleisempiä. Muninta tapahtuu tavallisesti 2–3 vrk:n välein. Naaras alkaa hautoa heti ensimmäisen munan munittuaan, ja hautoo 4 viikkoa. Poikaset kuoriutuvat siten hyvin eriaikaisesti vapun tienoilla. Koiras tuo naaraalle ruokaa koko haudonnan ajan ja myös poikasten ollessa pieniä. Poikasten kasvaessa naaraskin osallistuu saalistukseen.

Poikasten ollessa vielä lentokyvyttömiä, alle 4-viikkoisina, ne voivat jo kiipeillä pesäpuun oksilla. Lentokyvyn ne saavuttavat 5–6 viikon ikäisinä. Emot huolehtivat niistä vielä useita viikkoja. Kesäöinä voikin kuulla poikasten pihisevää ääntelyä. Poikasiaan emot, ja varsinkin naaras, vartioivat aggressiivisina, ja voivat joskus hyökätä ihmisenkin kimppuun jälkikasvua suojellessaan. Kuuluisa englantilainen lintuvalokuvaaja Eric Hosking menetti näön toisesta silmästään lehtopöllönaaraan hyökättyä pesällä hänen kimppuunsa.

[muokkaa] Ravinto

Lehtopöllö on monipuolinen lihansyöjä. Jyrsijät ja päästäiset ovat sen pääravintoa, kuten muidenkin pöllöjen, mutta se syö paljon myös lintuja, sammakoita, isoja hyönteisiä, jopa kaloja ja matoja. Linnuista ovat tavallisimpia rastaankokoiset ja sitä pienemmät, ja poikasille tuodaan usein puolikasvuisia rastaanpoikasia, jotka pöllöt tn. saalistavat suoraan pesästä.