Markkina-arvoteoria
Wikipedia
Markkina-arvoteoria on suomalaisessa uutisryhmä- ja blogikeskustelussa kehittynyt termi, jolla yritetään kuvata parisuhteiden muotoutumista. Alkujaan teoria on kuitenkin lähtöisin englanninkielisistä uutisryhmäkeskusteluista, joissa sitä on tuonut esiin amerikkalainen kirjoittaja Daniel Mocsny. Toinen tulkinta on, että teoria kuvaa enemmänkin yhteiskunnassa taustalla olevia stereotypioita kuin itse parisuhteiden muodostumista. Nimimerkillä Danimal kirjoittanut Mocsny toi keskusteluihin mukaan käsitteen "sexual market value", joka on sitten suomennettu ja kulkeutunut myös suomalaiseen uutisryhmä- ja blogikeskusteluun.
Teorian mukaan jokaisella ihmisellä on tietty seksuaalinen markkina-arvo, joka määrää hänen haluttavuutensa. Teoriaa voidaan soveltaa kaikkeen seksuaaliseen kanssakäymiseen tai vain esimerkiksi tiettyihin paikkoihin tai yhteisöihin sidottuihin tilanteisiin. Joidenkuiden mielestä teoria kuvaa itsestään selviä asioita, kun taas toiset näkevät sen kertovan lähinnä vallalla olevista stereotypioista. Teoriaan viitataan usein lyhenteellä MAT tai pidemmin MA-teoria.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Teorian sisältö
Uutisryhmissä ja blogeissa esitetty markkina-arvoteoria kuvaa absoluuttisen ja suhteellisen markkina-arvon erojen ja jakaumien vaikutusta parinmuodostukseen ja siihen liittyviin asioihin. Esimerkiksi parisuhteen kestoon, siihen kumpi panostaa suhteeseen enemmän jne. Puolison löytämiseen tai oman suosion nostoon se ei anna mitään vastauksia, koska sen koko fokus on muualla.
Klassinen MAT eroaa myöhemmästä niin sanotusta ATM-teoriasta siinä, ettei se ota mitään kantaa siihen, mikä tekee jostakusta suositun eli mistä markkina-arvo seuraa. Jotkut kuitenkin väittävät, että ATM-teoria voidaan johtaa klassisesta markkina-arvoteoriasta.
[muokkaa] Absoluuttinen ja suhteellinen markkina-arvo
Markkina-arvo perustuu oletukseen, että kuhunkin ihmiseen voidaan liittää arvo, joka kuvaa hänen todennäköistä menestystään seurassa, josta hän on seksuaalisesti tai emotionaalisesti kiinnostunut. Yksinkertaisesti puhutaan yleensä miehistä ja naisista, jotka etsivät seuraa toisistaan tai jostain toisen sukupuolen edustajien osajoukosta. MAT voidaan periaatteessa yleistää muihinkin tilanteisiin, mutta yleisessä keskustelussa seuraa hakevat heterot ovat riittäneet. MAT edellyttää, että preferenssit korreloivat jonkin verran.
Markkina-arvo kuvaa sitä, miten suuri osa kohderyhmän edustajista kelpuuttaisi hänet seksuaaliseen tai romanttiseen kanssakäymiseen. Tätä osamäärää kutsutaan absoluuttiseksi markkina-arvoksi.
Suhteellinen markkina-arvo taas tarkoittaa sitä miten yksilö suhteutuu oman ryhmänsä edustajiin absoluuttisen markkina-arvonsa puolesta. Henkilön A absoluuttinen markkina-arvo siis voisi olla vaikkapa 0.3 jos noin kolmannes hänen haluamansa ryhmän edustajista kelpuuttaisi hänet, ja samalla hänen suhteellinen markkina-arvonsa 0.8 jos hänen absoluuttinen markkina-arvonsa on korkeampi kuin 80 % hänen oman ryhmänsä edustajista.
[muokkaa] Klassinen markkina-arvoteorian tulkinta
Useimmat markkina-arvoteoreetikot olettavat, että naisten absoluuttinen markkina-arvo on keskimäärin korkeampi kuin miesten. Siksi jos mies haluaa naisen, jonka suhteellinen markkina-arvo on sama kuin hänellä itsellään, hänen absoluuttinen arvonsa on useimmiten kuitenkin matalampi. Lisäksi molempien sukupuolten halutuimpien edustajien MA olisi lähellä ykköstä, mutta keskitason naisen markkina-arvoero huippunaiseen huomattavasti pienempi kuin keskitason miehen huipputason mieheen.
Naisen korkeampi absoluuttinen MA tarkoittaa suoraan, että hänen helpompi löytää seuraa, ja hän on vahvemmilla erotilanteessa. Siksi miesten pitää kompensoida absoluuttisen markkina-arvonsa vähemmyyttä lahjoilla, kohteliaisuudella tai vastaavalla. Jotkut MA-teoriaan uskovat väittävät, että kaikki sukupuolten välinen kulttuuri ja arvojärjestelmät johtuvat suoraan ja pelkästään eri sukupuolten keskimääräisen absoluuttisen markkina-arvon ja toisaalta absoluuttisen markkina-arvon sukupuolittaisen jakautumisen perusteella.
Samalla kuitenkin on niin, että suurella osalla naisista on realistinen mahdollisuus markkina-arvonsa puolesta saada korkean tason mies, mutta koska saman absoluuttisen tason miehiä on vähemmän, näitä miehiä ei riitä kaikille. Naiset ovat siis keskimäärin niskan päällä, mutta toisaalta heillä on huomattavasti kovempi kilpailu tasokkaista miehistä ja reaalinen mahdollisuus menettää asemansa omien valintojensa takia.
Kun useiden kannattajien mielestä MA korreloi sosioekonomisen tason kanssa, tästä seuraisi se tunnettu ilmiö, että yksinäiset naiset ovat keskimääräistä parempipalkkaisia ja koulutetumpia samalla kun yksinäiset miehet keskimäärin tavallista köyhempiä ja vähemmän koulutettuja. Väitetään, etteivät nämä kaksi ryhmää kohtaa koskaan markkina-arvoepäsymmetrian takia.
Alkuperäisten MATin kannattajien perusajatus oli, että psykologiset ja arvoteoreettiset selitykset parinmuodostukseen ja sen ympärillä käytävään toimintaan ovat suurimmaksi osaksi vääriä. Heidän mukaansa ilmiöt johtuvat tosiasiassa markkinoiden niukkuudesta, joka seuraa absoluuttisen markkina-arvon erilaisesta jakautumisesta miesten ja naisten kesken.
Tätä asetelmaa vastaan on esitetty paljon kritiikkiä, eikä pitävää todistusta puoleen tai toiseen olla vielä saatu. Klassinen markkina-arvoteoria on alkanut unohtua ja väistyä huomattavasti traditionaalisemman markkina-arvoteorian tulkinnan tieltä, jota kutsutaan ATM-teoriaksi.
[muokkaa] Vulgaari-MAT eli ATM-teoria
Lähtökohtana on, että eri ihmiset haluavat kumppaneiltaan keskimäärin samoja asioita. Yksilöiden välillä voi olla suuria eroja siinä, mitä ominaisuuksia pitää kumppanissaan toivottavina ja mitä epämiellyttävinä, mutta ihmisten preferenssien oletetaan korreloivan selvästi. Osa halutuista ominaisuuksista on luonteeltaan biologisia ja evoluution perua, osa puhtaasti kulttuurisidonnaisia.
Lähtöoletuksesta seuraa, että parisuhdemarkkinoilla jokaisella yksilöllä on seksuaalinen markkina-arvo. Tätä arvoa voidaan yrittää kuvata esimerkiksi reaaliluvuilla, mutta käytännössä saattaa helpompaa järjestää yksilöitä heidän arvonsa mukaan kuin antaa jokaiselle mitattava arvo. Joka tapauksessa arvo kuvaa yksilön ominaisuuksien vastaavuutta siihen, mitä yleisesti pidetään toivottavina ominaisuuksina kumppanilla. Käytännössä siis korkea markkina-arvo tarkoittaa sitä, että henkilö on monien mielestä miellyttävä kumppani.
Toinen väistämätön seuraus lähtöoletuksesta on se, että "markkinoilla" osa ihmisistä on halutumpia kuin muut. Erityisen haluttuja henkilöitä nimitetään ylempitasoisiksi (YT), keskimääräisiä tapauksia keskitasoisiksi (KT) ja ei-toivottuja kumppaneita alempitasoisiksi (AT). AT voisi olla nykyisessä yhteiskunnassa esimerkiksi ujo, lyhyt ja vähävarainen mies, vaikka lopullinen mittari onkin yleinen haluttavuus. Ylempitasoinen mies puolestaan voisi olla sosiaalinen, pitkä ja hyvätuloinen.
Voidaan yksinkertaistaa pariutumiskäyttäytymisen tarkastelua siten, että ihmiset tekevät valintansa pelkästään tämän markkina-arvon perusteella. Todellisuudessa toki vaikuttavia tekijöitä on useita, mutta tästä huolimatta teorialla oletetaan voivan selittää osa havaitusta käyttäytymisestä. Markkina-arvo voi vaihdella tilanteen mukaan, esimerkiksi baarissa naisen markkina-arvo on tyypillisesti korkeampi kuin muuten, kun taas naisvaltaisessa tanssiryhmässä miehen kurssi voi olla hyvinkin korkealla.
Lähtöoletuksesta ei suoraan seuraa teoriaan liitetty väite, että ihmiset pariutuvat keskimäärin markkina-arvoltaan samantasoisten ihmisten kanssa ja että tällaiset suhteet ovat keskimäärin onnellisimpia ja pitkäkestoisimpia. Sukupuolien väliset paikalliset vääristymät markkina-arvossa aiheuttavat usein tyytymättömyyttä.
Koska "alempitasoinen" (AT) henkilö miellyttää vain harvoja potentiaalisia kumppaneita, AT:lla on vähemmän valinnanvaraa kuin YT:llä. Näin ollen vain ylempitasoiset (YT) henkilöt voivat valita kumppaninsa esimerkiksi yhteisten harrastusten, samanlaisen elämäntavan tms. kriteerien perusteella, kun taas alempitasoiset (AT) henkilöt joutuvat olemaan tyytyväisiä, jos ylipäätään voivat sitouttaa ketään itseensä edes tilapäisesti. Niin sanottuihin yhden yön suhteisiin tavoiteltaville henkilöille ei aseteta niin suuria markkina-arvovaatimuksia kuin vakituisiin suhteisiin, mutta parisuhde- ja tilapäissuhdemarkkinat toimivat pääpiirteissään samojen yleisten lainalaisuuksien mukaan.
[muokkaa] Alempitasoiset miehet valokeilassa
Nuorten miesten ja nuorten naisten asema parisuhdemarkkinoilla on oleellisesti erilainen: nuorten naisten markkina-arvo on selvästi suurempi, koska heitä tavoittelevat itselleen sekä samanikäiset että vanhemmat miehet. Tyttöjä myös syntyy n. 4% vähemmän kuin poikia ja ikäluokissa on enemmän miehiä n. 60 ikävuoteen asti, ja vasta tämän jälkeen miesten lyhyempi keski-ikä tasoittaa tilanteen. Lisäksi asiaan vaikuttaa ikäluokkien keskinäinen suhde, sillä yleensä miehet avioituvat itseään hieman nuoremman naisen kanssa. Ikäluokkien pienentyessä suurempien ikäluokkien miehet joutuvat kilpailemaan pienempien ikäluokkien naisista, jolloin miehistä syntyy ylitarjontaa. Ikäluokkien kasvaessa tilanne muuttuu päinvastaiseksi eli naisia on puolestaan liikaa. Suomessa ikäluokat ovat pienentyneet noin 32 % vuodesta 1948 vuoteen 1973. Mikäli aviopuolisoiden keskimääräinen ikäero on kaksi vuotta, niin syntymävaiheen 4 %:n miesylijäämä nousee laskennallisesti 6 %:iin. Vapaiden miesten suhteellinen osuus vapaisiin naisiin verrattuna vielä korostuu pariutumismarkkinoilla siinä vaiheessa kun osa ikäluokasta on avioitunut. Tätä havainnollistaa vuoden 2005 lopun väestötilasto, jonka mukaan avioitumisiässä olevissa ikäluokissa (vuosina 1961 – 1980 syntyneet eli 26–45 vuotiaat) vapaita miehiä on noin 20 % enemmän kuin vapaita naisia.
Vapaiden miesten ylitarjonta pariutumismarkkinoilla on nostanut merkittävästi naisten miehille asettamia laatuvaatimuksia tasapainotilanteeseen verrattuna. Yksi seuraus tästä on seksuaalielämästä syrjäytyneiden ns. alemman tason miesten (ATM) kasautuminen omaksi selvästi erottuvaksi ryhmäkseen jo varsin nuorissa ikäluokissa.
ATM vastaa jossain määrin myös perinteistä "peräkammarinpojan" käsitettä. Kuitenkin suuri osa alempitasoisista miehistä asuu yksin ja heillä on hyvä työpaikka ja korkea koulutus. Todennäköistä on myös se, että alempitasoisten miesten osuus väestöstä on lisääntynyt aikojen kuluessa. Tähän on osaltaan vaikuttanut väestönkasvun hidastuminen jolloin nuorten naisten suhteellinen osuus väestöstä on pienentynyt. Toisaalta höltynyt sukupuolikuri ei samalla tavalla painosta naisia menemään nuorena naimisiin, ja toisaalta lisääntyneet avioerot mahdollistavat sen, että ylempitasoiset miehet perustavat perheen useamman naisen kanssa elämänsä aikana. Suurempi osa miehistä jää tällöin naimattomiksi.
Joskus ajatellaan, että ATM on kaikista näistä ryhmistä ainoa, joka jää kokonaan paitsi seksuaalisesta kanssakäymisestä. Käytäntö kuitenkin osoittaa, että myös moni nainen kärsii kroonisesta sinkkuudesta sen vuoksi, ettei vaikuta kelpaavan miehille. Tämän vuoksi siis ei liene perusteltua sanoa, että alempitasoiset miehet ovat ainoita väliinputoajia. Kuitenkin näiden AT-naisten kroonisessa sinkkuudessa ei ole kyse niinkään seksin puutteesta, vaan riittävän laadukkaan seksin tai "läheisyyden" puutteesta. Siten AT-miesten ongelma on merkittävästi erilainen kuin AT-naisten ongelma.
[muokkaa] Esitettyä kritiikkiä
Markkina-arvoteoriaa on arvosteltu muun muassa siitä, että sitä ovat kehittäneet yksittäiset ihmiset, joiden kokemusta ei välttämättä voi yleistää koskemaan kaikkia yksilöitä. Erityisesti "alempitasoisilla" henkilöillä ei välttämättä ole riittävästi kokemusta parisuhdeasioista, jotta he voisivat päätellä jotain myös ylempi- ja keskitasoisten puolesta. Viimeksi mainituilla ryhmillä ei nimittäin ole välttämättä mitään tarvetta kehitellä teoriaa. Toisaalta jako parisuhteiden "onnistujiin" ja "epäonnistujiin" on välillä huomattavan ilmeinen, joten teoriaa ei voine suoralta kädeltä tyrmätäkään.
Toinen mahdollinen ongelma on, etteivät parisuhteet ole täysin rinnastettavissa vapaisiin markkinoihin, vaan todellisuudessa ihmiset tutustuvat elämänsä aikana suhteellisen pieneen määrään ihmisiä. Potentiaaliset kumppanit valikoidaan sitten näiden ihmisten joukosta, joten oikeaan aikaan ja paikkaan osuminen saattaa olla merkittävämpi tekijä kuin markkina-arvo. Toisaalta tässä suhteellisen pienessäkin joukossa on usein hajontaa, joten markkina-arvoteorian kuvaamat ilmiöt saattavat silti esiintyä. Lisäksi tämä kritiikki on siinä mielessä epärehellistä, että se voidaan esittää olennaisesti samassa muodossa myös klassista hyödykkeitä koskevaa markkina-arvoteoriaa vastaan.
Teoriaa on myös kritisoitu siitä, ettei markkina-arvon laskemiseen ole yleispätevää kaavaa eikä yksilön arvo ole yksiselitteisesti määritettävissä. Tässä mielessä kyseessä ei ole esimerkiksi pituuden kaltainen, mitattavissa oleva suure, vaan se muistuttaisi enemmän esimerkiksi huumorintajuisuuden käsitettä. Joku voi nimittäin olla henkilön markkina-arvosta yhtä mieltä ja toinen aivan toista. Toisaalta voitaisiin kuvitella, että jos tietyt henkilöt esitetään ryhmälle ja pyydetään ryhmää pisteyttämään henkilöt haluttavuuden perusteella, keskenään samankaltaiset ryhmät antaisivat kullekin henkilölle samaa luokkaa olevia pistemääriä. Kuten jo todettiin, markkina-arvo on osittain sidoksissa myös paikkaan, aikaan ja muiden arvostuksiin, joten yksilön markkina-arvoa voitaisiin arvioida erikseen myös eri asiayhteyksissä. Tämäkin kritiikki on siinä mielessä epärehellistä, että se voidaan esittää olennaisesti samassa muodossa myös klassista hyödykkeitä koskevaa markkina-arvoteoriaa vastaan: esimerkiksi työpanokselle ei ole olemassa mitään helppoa mittaria, kuten pituudelle, mutta silti työmarkkinat ovat olemassa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Asiatietoa
- Parisuhteen markkina-arvoteoria (City-lehdessä 6/2006 ilmestynyt esittely)
- Markkina-arvoteoriaa havainnollistava sarjakuva
- Henri Hansenin uutisryhmäartikkeli markkina-arvoteoriasta (perustelee teorian tieteellisyyttä)
- Markkina-arvoteoria (hakee teorialle matemaattista mallia)
- Impact of market value on human mate choice decisions (PDF) (Artikkeli joidenkin ominaisuuksien yhteydestä seksuaaliseen markkina-arvoon)
- Sexual Economics (PDF) (seksiä naisten resurssina käsittelevä laajahko tutkielma)
- The Secret Ranking (Aihetta sivuava artikkeli 60-luvulta)
