Mauritz Stiller
Wikipedia
Mauritz Stiller (oik. Moshe Stiller 17. heinäkuuta 1883 Helsinki, Suomi – 18. marraskuuta 1928 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja näyttelijä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus Helsingissä
Stiller syntyi venäläispuolalaisperäiseen juutalaisperheeseen Helsingissä 1883. Hän jäi täysorvoksi nelivuotiaana, kun hänen äitinsä teki itsemurhan. Isä oli kuollut jo aiemmin. Perhetuttava, hattutehtailija Katzmann otti Stillerin kasvatiksi. Stiller sai työskennellä kasvatusisänsä hattukaupassa, mutta samlla hän unelmoi näyttelijän ammatista. Hän liittyi 16-vuotiaana teatteriseurueeseen ja pääsi pian näyttelijäksi Kansallisteatteriin. Hän oli isokokoinen ja komea mies, ja eloisuutensa vuoksi hän oli suosittu koomisten roolien esittäjä. Stiller esiintyi sekä Helsingissä että Turussa.
Lupaava näyttelijänura Suomessa kuitenkin katkesi Venäjän armeijan kutsuntoihin. Stillerin edesmennyt isä oli ollut Helsingin venäläisen rykmentin sotilassoittaja. Stiller haettiin kotoa ja toimitettiin Novgorodiin, missä hänen isänsä oli viimeksi ollut kirjoilla. Stiller kuitenkin pääsi pakenemaan ja jatkoi matkaansa Tukholmaan asti.
[muokkaa] Elokuvaura Ruotsissa
Stiller jatkoi näyttelijänä tukholmalaisissa teattereissa ja yleni teatteriohjaajaksi asti. Myös elokuvat alkoivat kiinnostaa Stilleriä, ja vuonna 1912 hänet kiinnitettiinkin Svenska Bion toiseksi pääohjaajaksi Victor Sjöströmin rinnalle.
Jo heti alussa Stiller oli varsin tuottelias ohjaaja, sillä 1912-1915 hän ohjasi noin 30 lyhyttä ja pitkää elokuvaa. Nämä elokuvat ovat kuitenkin aikojen kuluessa tuhoutuneet tai hävinneet, joten Stillerin ensimmäisistä elokuvavuosista on vaikea sanoa mitään. Sen sijaan joitakin hänen käsikirjoituksiaan tuolta ajalta on säilynyt. Niihin tehdyistä kuvausohjeista käy ilmi, että Stiller kehittelemät tarinat syntyivät ensijassa kuvien kautta. Kuvaajaveljesten Julius ja Henrik Jaenzonin kautta Stiller opiskeli elokuvan kieliopin jo hyvin varhain.
Stiller toimi myös jokaisen elokuvan leikkaajana ja usein myös käsikirjoittajana. Hän myös näytteli joissakin elokuvissaan. Stilleriä voidaan siis pitää elokuviensa ehdottomana auteurina.
[muokkaa] Urbaania komediaa
Perinteistä pohjoismaista agraarikulttuuria enemmän Stilleriä kiinnosti eurooppalainen, urbaani kulttuuri. Rakkautta ja journalismia (1916) on Stillerin ensimmäinen säilynyt elokuva. Se on juuri Stillerille tyypillinen kaupunkikomedia Karin Molanderin esittämästä reportterista, joka soluttautuu kotiapulaiseksi Richard Lundin esittämän julkisuutta pakoilevan naparetkeilijän talouteen.
Toinen Suomessa syntynyt ruotsalaistunut elokuvantekijä Gustaf Molander käsikirjoitti Stillerille elokuvat Thomas Graalin paras elokuva (1917) sekä Thomas Graalin parhaat lapset (1918). Nämä ovat ehkä ensimmäisiä elokuvanteosta kertovia elokuvia. Kummassakin näytteli Stillerin pahin "kilpailija" Victor Sjöström pääosaa, hajamielistä käsikirjoittajaa Thomas Graalia, joka rakastuu ja menee myöhemmin naimisiin Karin Molanderin esittämän näyttelijän kanssa.
Erotikon (1920) oli elokuvahistorian ensimmäisiä romanttisia komedioita. Se on tarina aviossa olevasta tiedemiehestä, joka rakastuu nuoreen naiseen samaan aikaan, kun hänen vaimollaan on suhde tiedemiehen parhaan ystävän kanssa. Elokuvassa on samanlaista sofistikoitunutta seksiä, jota Erich von Stroheim ja Cecil B. DeMille olivat elokuvissaan jo esittäneet.
Ernst Lubitch on saanut omalle ohjaajanuralleen vahvoja vaikutteita juuri Erotikonista. Myös Valentin Vaalan 1930-1940-luvun salonkikomedioissa näkyy selviä stillermäisiä vaikutteita.
[muokkaa] Varhaista homoerotiikkaa
Stiller oli myös tunnetusti homoseksuaali, joten on enemmän kuin luonnollista, että juuri hän on tehnyt elokuvan, jota pidetään eräänlaisena homoerotiikan kantateoksena elokuvahistoriassa. Siivet (1916) oli tarina kuvanveistäjän ja tämän kuvankauniin poikamallin herkästä rakkaudesta, jota Lili Bechin häijy ruhtinatar tulee varjostamaan.
[muokkaa] Suomalaiset aiheet
Agraarikulttuuri ei ollut täysin Stillerin kiinnostuksen ulkopuolella. Tämän kulttuurin kuvaamiseen Stiller käytti apunaan erityisesti suomalaisia aiheita. Vuonna 1919 valmistunut Johannes Linnakosken romaaniin pohjautuva Laulu tulipunaisesta kukasta oli Stillerin uusi valtaus alueella, johon Victor Sjöström oli erityisesti perehtynyt. Elokuvan toinen suomalaistekijä oli Armas Järnefelt, joka sävelsi elokuvaan musiikin.
Juhani Ahon romaanin perustuva Juha valmistui vauonna 1921, ja se oli klassikkoromaanin ensimmäinen elokuvasovitus. Myöhemmin siitä valmistui vielä kolme muuta elokuvaa, viimeisimpänä Aki Kaurismäen mykkäversio 1990-luvun lopulla. Juhan parissa Stillerillä oli viimeistä kertaa täydellinen taiteellinen vapaus.
[muokkaa] Selma Lagerlöf-filmatisoinnit
Victor Sjöströmin ohella Stiller oli yksi parhaimmista Ruotsin kansalliskirjailijan Selma Lagerlöfin elokuvallisista tulkitsijoista. Aarne-herran rahat (1919) oli huikea historiallinen spektaakkeli kolmesta skotlantilaisesta palkkionmetsästäjästä, jotka vaeltavat 1500-luvun talvisessa Ruotsissa. Itse Sergei Eisenstein on ottanut vaikutteita elokuvan lopun hautajaisjaksosta.
Lagerlöf-filmatisoinnit jatkuivat vielä elokuvilla Gunnar Heden taru (1923) ja Gösta Berlingin taru (1923). Ensimmäinen oli Lappiin sijoittuva balladimainen elokuva hulttiomaisesta viuluniekasta. Jälkimmäinen oli tarina nuoresta papista, joka alkaa epäillä Jumalan olemassaoloa ja ryhtyy juomaan. Stiller löysi elokuvaan Greta Gustafsson -nimisen näyttelijän, joka myöhemmin tuli tunnetuksi nimellä Great Garbo. Stilleriä pidetään Greta Garbon löytäjänä.
[muokkaa] Hollywood-kausi
[muokkaa] Saapuminen
Gösta Berlingin taru oli sekä Stillerin että Garbon pääsylippu Hollywoodiin, johon myös Victor Sjöström samoihin aikoihin saapui. Hollywood vei Garbon tähteyteen ja hänestä tuli kuuluisin ruotsalainen näyttelijä. Myös Sjöström menestyi Hollywoodissa.
Temperamenttiselle Stillerille elokuvateko Hollywoodissa oli taistelua omien taiteellisten tavoitteiden ja tuottajien rahantaonnan välillä. Aiemmin suurista taiteellisista vapauksista Ruotsissa nauttineelle ohjaajalle Hollywood oli melkoinen pettymys. Hän ei saanut aikaan kuin muutaman elokuvan, joista yksikään ei ole varsinainen mestariteos. Hotel Imperialia (1927) on kuitenkin monesti pidetty hänen Hollywood-kautensa parhaimpana elokuvana.
[muokkaa] Lähtö
Lopulta Stiller sai tarpeekseen Hollywoodista ja palasi Ruotsiin 1927. Ruotsissa hänen ohjaajanuransa ei kuitenkaan enää jatkunut, ehkä enemmänkin hänen omasta tahdostaan johtuen kuin siitä, ettei hänelle olisi ollut mahdollisuuksia ohjata. Hän kuoli jo loppuvuodesta 1928, 45-vuotiaana.
[muokkaa] Tiesitkö, että...
- Hän on Ruben Stillerin isosetä.
- Walk of Famella olevassa Stillerin nimikkotähdessä luki aikoinaan Maurice Diller. Nimi korjattiin 1980-luvulla oikeaan muotoonsa.
- Gösta Berlingin taru on Ingmar Bergmanin suosikki Stiller-elokuvista.
[muokkaa] Lähteet
- Elokuvakontakti Helsingin Sanomissa 29.8.2001
- Suomen Elokuva-arkisto
- Cinema.se
