Metsänväki
Wikipedia
Metsän väki eli metsänväki on suomalaisen kansanperinteen metsässä asuvia haltijoita ja olentoja, ja metsään liittyvä sairauksiakin aiheuttava taikavoima. Itä-Suomessa yleensä miespuolinen metsänhaltija, metsän väen jäsen oli metsähinen. Metsän väkeen kuuluu eläimistä huolehtivia riistanhaltijoita ja metsää kaunistavia olentoja, mutta myös inhottavia tai vaarallisia olentoja. Lisäksi metsän väki on taikavoimaa, jota on eri puolilla metsässä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Metsän haltijat ja olennot
Metsän haltijoilla oli usein johtaja, metsän kuningas, joka oli monissa perinteissä nimeltään Tapio. Hänen emäntänsä oli Mielikki. Joskus metsän johtaja oli naispuolinen Tapiotar. Hyviä olentoja ja metsän johtajien palvelijoita tai lapsia ovat esimerkiksi metsän piiat, sinipiiat, metsän tyttäret, metsänneitsyet ja metsän pojat. Näiden tehtävänä oli usein metsän siivous ja kaunistus. Varsinkin naispuoliset olennot olivat usein itsekin lumoavan kauniita. Metsässä asui myös riistanhaltijoita, joilta pyydettiin riistaa uhrein ja loitsuin. Myös metsän kuninkaalta pyydettiin riistaa. Useissa muistiinmerkityissä loitsuissa metsän kultaista kuningasta pyydetään tulemaan avuksi iso kurikka kädessään.
Metsässä oli myös arvaamattomampia tai vihamielisiä olentoja, kuten maahisia, metsähiisiä, menninkäisiä ja keijuja. Nämä saattoivat sairastuttaa, eksyttää tai lumota ihmisen, joka kulki metsässä tai tuli näiden valtapiirille. Menninkäiset saattoivat eksyttää metsässä kulkevan nurinkuriseen maailmaan. Metsässä saattoi olla myös noidankehä, alue, johon joutunut lumoutui. Noidankehää saattoi merkitä esimerkiksi sienien kehä.
[muokkaa] Taikavoima
Metsän väki saattoi tarttua ihmiseen, jos metsässä ei käyttäytynyt kunnioittavasti tai jos loukkaantui tai pelästyi metsässä. Väki aiheutti sairauden, joka tunnettiin muun muassa metsän väkenä tai metsän vihana. Tässä merkityksessä väki merkitsi pikemminkin taikavoimaa, mutta ilmeisesti ainakin toisinaan mukana katsottiin olevan myös olentoja. Olennot olivat vain näkymättömiä tai äärimmäisen pieniä. (Katso myös: Väki)
[muokkaa] Mistä metsän väkeä löytää
Metsän väkeä on eniten kaukaisimmissa korpimetsissä. Luonnonkohteista väkeä asuu paljon muun muassa muurahaiskeoissa, puunkoloissa, kivenkoloissa, juurakoissa ja suurissa kannoissa. Metsän väen taikavoimaa saattoi löytää myös myrskyn katkaisemien puiden murtumakohdista tai yhteenkasvaneista puista. Myös avoimella paikalla kasvava yksinäinen puu oli tärkeä metsänväen kokoontumispaikka.
[muokkaa] Metsän haltijan kohtaaminen
Erään perinteen mukaan metsämies voi tavata metsänhaltijan, jos vuolee kolmen kuninkaan rahoista hopeaa ja loitsii:
- Salon herra, maan isäntä,
- Kaunis kankahan eläjä,
- Tule sanani kuulemahan,
- Orpoa opettamahan,
- Turvatonta turvimahan,
- Tule jalan käytävälle,
- Kahen silmän nähtävälle.
Jos vielä kumartaa kolmesti, eikä pelkää, niin metsänhaltija tulee juttelemaan metsästysasioista. Hän on harmaapartainen, ystävällinen ja hyvin pukeutunut. (SKVR:21, Katoslampi, 1889)
[muokkaa] Muiden kulttuurien samankaltaisia olentoja
Suomalaista metsänväkeä vastaavia metsän haltijoita ja olentoja tunnetaan monien kansojen, myös naapurikansojen mytologioista. Näin kuvaa suomalaisten etäisten kielisukulaisten Hantien sankarilaulu venein liikkuvaa sotajoukkoa maalla vaanivaa "metsänväkeä" (käännös, lyhennys):
- Monet karvasilmäiset metsänhaltijat
- meitä yrittävät tavoittaa,
- paljon karvasilmäistä metsänväkeä
- meihin yrittää tarttua.
- Vähänkös Taivaanjumalan luomia puita on,
- karvasilmäisten metsänhaltijain poikasia enemmän on!
- Kuin paksupäisiä toukkia niitä vilisee!
Sankarit alkavat tappaa metsänväkeä:
- Karvasilmäisten korvenhaltijain monien poikasten
- monipalmikkoiset kauniit päät
- siinä putoilevat.
[muokkaa] Lähteet
- Hantilainen laulu: Raija Bartens: Siivekkäille Jumalille, Jalallisille Jumalille; Hantien ja mansien runoutta (1986)
