Oulu

Oulu (ruots. Uleåborg) on väkiluvultaan Suomen kuudenneksi suurin kaupunki. Oulu sijaitsee Oulujoen suulla Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Oulun läänissä. Kaupunki on alueensa sekä hallinnollinen että kaupallinen keskus. Oulu on tunnettu teknologiakaupunkina. Kaupungissa asuu 130 459 ihmistä (28.2.2007) ja sen pinta-ala ilman merialueita on 380,39 km², josta 10,96 km² on sisävesiä (1.1.2006). Oulu on pinta-alaltaan Suomen toiseksi suurimman läänin, Oulun läänin pääkaupunki sekä Oulun seutukunnan keskus.

Oulu 1840-luvulla. J. Boströmin piirros.

Rantakadun vanhoja rakennuksia.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Ennen kaupungin perustamista

Oulun alueen esihistoriaan liittyy muun muassa rikkaista löydöistään tunnettu Kaakkurin varhaisrautakautinen kalmisto. Nimi Oulu tulee mahdollisesti saamen kielen sanasta "owla", joka tarkoittaa tulvavettä. 1100- ja 1200-lukujen kuluessa Perämereen laskevien jokien suille ja varsille ilmestyi länsisuomalaista ja karjalaista uudisasutusta.

Ruotsin ja Novgorodin välillä 1323 solmitussa Pähkinäsaaren rauhassa Oulun seutu jäi Novgorodin alueeksi. Kuitenkin jo 1345 Ruotsi liitti alueet Kemijokeen saakka Turun hiippakuntaan. Alueen omistus oli kuitenkin kiistanalainen, ja seuraavina vuosisatoina novgorodilaiset ja myöhemmin venäläiset tekivät hävitysretkiä Pohjanmaalle ja Ouluun saakka. Noin vuonna 1375 Oulujoen suistoon rakennettiin Oulun linnan ensimmäiset varustukset.

Vuonna 1531 Oululle, Kemille, Torniolle ja Iille myönnetiin luvat toimia kauppapaikkoina. 1500-luvulla Oulu oli Pohjanmaan tärkein markkinapaikka. Vuonna 1595 solmitussa Täyssinän rauhassa Venäjä tunnusti Ruotsin omistusoikeuden Oulun seudun alueisiin.

[muokkaa] Kaupungin synty ja kasvu

Oulun kaupungin perusti 8. huhtikuuta 1605 Ruotsin kuningas Kaarle IX vastapäätä hieman aiemmin rakennettua uutta Oulun linnaa. Kaupungista tuli terva- ja lohikaupan keskus. Oulun porvareilla ei kuitenkaan ollut lupa harjoittaa ulkomaankauppaa, vaan heidän oli myytävä kauppatavaransa Tukholmaan maastavientiä varten.

Vuosina 1714 - 1721, isovihan aikana, Oulu muiden Suomen kaupunkien tavoin kärsi ryöstöistä, hävitystöistä, köyhtymisestä ja asukkaiden pakenemisesta. ^[1]. Maaliskuussa 1715 Oulun linna poltettiin. Rauhan tultua kaupunki pääsi vähitellen jaloilleen. Oulun nousukausi alkoi vuonna 1765, jolloin kaupunki sai ulkomaankaupan mahdollistavat tapulikaupunkioikeudet. 1700-luvun lopulla Oulu oli Turun jälkeen asukasluvultaan Suomen toiseksi suurin kaupunki (asukasluku noin 3 000). Suuri muutos tapahtui vuonna 1822, kun tulipalo tuhosi koko keskustan. Arkkitehti Carl Ludvig Engel teki sen jälkeen kaupungille uuden ruutukaavan, jonka mukaisesti keskustan talot edelleenkin rakentuvat.

1800-luvulla Oulu oli ylivoimaisesti Suomen suurin tervanviejä. Krimin sodan aikana 1854 englantilainen laivasto-osasto poltti Oulun sataman laivat ja Toppilan tervahovin, jolloin paloi tuhansia tynnyreitä tervaa. Ouluun tuli Suomen ensimmäinen höyrysaha 1860, ja niitä perustettiin useita sen jälkeen.

[muokkaa] Sotien jälkeen

Uuden Oulun kehitys alkoi, kun kaupunkiin perustettiin vuonna 1958 yliopisto. Varsinaisesti yliopisto aloitti toimintansa vuonna 1959 ja yliopiston toiminta lähti hyvin liikkeelle: pohjoissuomalaiset opiskelijat jäivät mielellään opiskelemaan pohjoiseen, kun aikaisemmin akateemisen tutkinnon saaminen edellytti muuttoa Helsinkiin tai Turkuun. Yliopisto perustettiinkin kaupungin kehittymisen ja hyvinvoinnin turvaajaksi.

Nykyisin Oulu tunnetaan etenkin teknologiakaupunkina ja Pohjois-Suomen veturina. Vuonna 1982 perustettu Oulun teknologiakylä on Pohjoismaiden ensimmäinen. Myös aluetuilla ja muilla poliittisilla päätöksillä on ollut oma merkityksensä Oulun kehityksessä, kun on haluttu tasapainottaa etelän ja pohjoisen suhdetta. Oulu vietti 400-vuotisjuhliaan vuonna 2005.

[muokkaa] Asuminen

Oulun väestönkehitys vuosina 1880-2007 ^[2]

[muokkaa] Väestö

Vuonna 1990 Oulun asukasluku ylitti 100 000 asukkaan rajan. Viime vuosina Oulu on ollut Suomen nopeimmin kasvavien kaupunkien joukossa, ja myös kaupungin pinta-ala kasvaa vuonna 2009 kun Ylikiimingin kunta liitetään Ouluun. Väestötiheys on 352,7 asukasta/km² (31.01.2007). Asukasluvulla mitattuna suurimmat kaupunginosat ovat Kaakkuri, Tuira, Kuivasjärvi ja Kaukovainio. Vuoden 2006 alussa väestöstä 2 275 oli ulkomaan kansalaisia, joista 619 henkilöä EU:n alueelta. Oulu kuuluu Oulun seutukuntaan, jonka alueella asuu noin 200 000 ihmistä.

[muokkaa] Rakentaminen

Tulipalot ovat muuttaneet Oulun kaupunkikuvaa useaan otteeseen. Oulun keskustan vanha rakennuskanta on vuoden 1882 palon jälkeiseltä ajalta. Ennen paloa rakennukset olivat puisia ja matalia, sen jälkeen kaupunkiin rakennettiin edustavia kivitaloja. 1950-1970-lukujen suuria muutoksia kaupunkikuvassa oli Heinäpään puutalojen purkaminen. 1980-luvulle tultaessa rantakortteleiden jäljellä olevat suojellut puutalot olivat pahoin rapistuneita, ja useat niistä paloivat tuhopoltoissa. Nykyisin vanhoja puutaloalueita on Oulussa jäljellä Pikisaaressa ja Raksilassa.

Kerrostaloja Toivoniemen saaressa.

Oulun keskustaa pidetään asukaslukuun nähden pienenä, ydinkeskustan katsotaan yleensä käsittävän vain neljä korttelia. Keskustaa ja kävelykatu Rotuaaria pyritäänkin jatkamaan Heinäpään suuntaan. Laajenemiseen kytkeytyy keskustaan suunniteltu kallioparkki, joka etenee kaupunginvaltuuston käsittelyyn huhti-toukokuussa 2007. Jos hanke toteutetaan, kallioparkin ensimmäinen vaihe valmistuu syksyllä 2010. 2000-luvulla keskustaan on rakennettu Stockmannin tavaratalo, hotelli ja elokuvakeskus, Teknopoliksen tuotekehitysyksikkö sekä virastotalon laajennus. Keskustassa sijaitsee myös Oulun ehkä tunnetuin puisto, Otto Karhin puisto eli oululaisittain "letkunpuisto", jonka halkaisee kaupungin läpi kiemurteleva Plaanaoja. Lähellä keskustaa sijaitsee myös Hupisaarten puistoalue, joka on toiminut oululaisten virkistyspaikkana 1860-luvulta lähtien. Otto Karhin puisto rajoittuu Hallituskatuun, joka jatkaa liikekeskustaa Raksilan suuntaan. Rautatieaseman viereen, Hallituskadun päähän kaavaillulla matkakeskuksella pyritään yhdistämään keskustan ja Hallituskadun alue kiinteämmin junaradan toiselle puolelle jäävään linja-autoasemaan ja market-alueeseen. 1970-luvulla Raksilaan rakennettu kolmen marketin alue oli aikanaan pinta-alaltaan Suomen suurin kauppakeskittymä.

Vuoden 2005 asuntomessut järjestettiin Oulun Toppilansaaressa, jossa merellisyyttä korostettiin vetovoimaa ja asumisen laatua lisäävänä tekijänä. Ranta-alueiden käytöstä asuntorakentamiseen on esimerkkinä myös keskustan tuntumaan kohonnut Kiikelinsaaren alue. Lähivuosina kaupunki laajenee etenkin pohjoisen Ritaharjussa sekä Hiukkavaaran entisellä varuskunta-alueella.

Oulun kenties tunnetuimmat rakennukset ovat torin edustan saarelle rakennetut kaupunginkirjasto ja teatteritalo. Oulun korkeimmat rakennukset ovat Oulun tuomiokirkko, jonka torni kohoaa 60 metrin korkeuteen, ja Tietomaan vanha 45 metrin korkuinen vesitorni. Kaupungin korkein asuinrakennus on Kaakkurin kaupunginosassa sijaitseva 12-kerroksinen tornitalo Sirius. Oulun vanhin rakennus on Pikisaaressa museona toimiva Matilan talo vuodelta 1740, ja vanhin kivitalo 1790-luvulla rakennettu lääninvankilan henkilökunnan asuintalo Myllytullissa. Huomattava osa Oulun rakennushistoriallisista muistomerkeistä on 1800-luvulta. Empireä edustaa muun muassa Liljeblomin talo, uusrenessanssia Rauhala ja jugendia Pallaksen talo. Kansallisromanttista tyyliä ei Oulun rakennuksista juurikaan löydy.

Rakennusten kerrosalasta 61% on asuinkäytössä. 59% asukkaista asuu omistusasunnossa.

[muokkaa] Elinkeinot

Oulu satelliittikuvassa.

Kun 1960-luvun puolivälissä teknisen tiedekunnan alaa laajennettiin koskemaan myös sähkö- ja konetekniikkaa, olivat edellytykset tulevalle teknologiakaupungille koossa. Linnanmaalle alettiin rakentamaan yliopiston omia toimitiloja. Tiloja rakennetaan vielä tänäkin päivänä; nykyaikaiset opetus- ja tutkimustilat mahdollistavat opiskelijamäärän jatkuvan kasvun.

Lääketieteellisen tiedekunnan tilat tehtiin Kontinkankaalle, jonne sijoitettiin myös uusi yliopistollinen keskussairaala. Tänä päivänä Oulun yliopisto on Suomen toiseksi suurin yliopisto Helsingin yliopiston jälkeen ja sen kuudessa tiedekunnassa opiskelee noin 13 500 opiskelijaa. Vaikutus on levinnyt myös ympäröiviin maakuntiin tutkimusasemien ja kehittämiskeskusten toiminnan myötä.

Oulun asema Pohjois-Suomen johtavana elinkeinotoimintojen, hallinnon ja erityisesti koulutuksen ja tutkimuksen keskuksena kasvoi edelleen, kun kaupunkiin perustettiin VTT:n laboratorioita, Työterveyslaitoksen aluelaboratorio, teollisuuden omia tutkimusyksiköitä ja uusia koulutusyksiköitä, kuten teollisuuden alulle panema Pohjois-Suomen Teollisuusopisto POHTO ja markkinointi-instituutin yksikkö.

2000-luvun alkuun mennessä Oulusta on tullut valtakunnan neljänneksi suurin keskus ja kansainvälisesti tunnettu "Osaamisen keskus". Oulu on Pohjois-Suomen kehittyvä taloudellinen ja henkinen keskus, joka on Skandinavian pohjoisosan suurin kaupunkiseutu. Työpaikkakehitys seudulla on ollut myönteistä 1990-luvun romahduksen jälkeen. Tällä hetkellä kaupungissa on yli 60 000 työpaikkaa ja seutukunnassa noin 75 000. Suurimmat työpaikka-alat ovat palvelu (50%), teollisuus (22%) ja kauppa (13%). Suurimat työnantajat vuonna 2005^[3] olivat Oulun kaupunki, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, Nokia Oyj, Oulun yliopisto, Stora Enso Oyj ja Kesko Oyj.

[muokkaa] Teknologiakaupunki

Teknologiakaupunki-nimen kaupunki sai vuonna 1984, neljä vuotta siitä, kun kaupunginhallitus oli alkanut aktiivisesti ajamaan teknologiakylän perustamista Linnanmaan yliopistoalueelle. Toimikuntatyötä tehtiin kaksi vuotta ja vuonna 1982 perustettiin Pohjoismaiden ensimmäinen tiedepuisto Oulun Teknologiakylä Oy -yhtiö hankkeen toteuttajaksi. Hanke sai runsaasti julkisuutta uudenlaisena tutkimustulosten kaupallistajana hyvän liikkeellelähdön ansiosta.

Oulun teknologiakylä Oy, nykyisin pörssissä listattu Technopolis Oyj, ja sen 10 vuotta myöhemmin perustettu tytäryhtiö Medipolis ovat toimineet kasvavan joukon yrityksiä yrityshautomona ja yhdessä tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa lisääntyvien toimitilojen tarjoajina. Pohjolan "Piilaaksoksi" kutsuttu Oulu on tällä tavalla saanut ja luonut yli 10 000 uutta korkean teknologian työpaikkaa eri alojen huippuosaajille. Oulusta on tullut samalla valtakunnallinen osaamisen keskus, jonka pääaloja ovat telekommunikaatio, elektroniikka, ohjelmistoteollisuus, lääketieteen tekniikka ja biotekniikka. Näitä aloja kehitetään, jotta valmistauduttaisiin tulevaisuuteen kansainvälisessä kilpailutilanteessa.

Tietoteollisuuteen panostaminen on tuonut kaupunkiin paljon tämän alan tuotantolaitoksia tutkimuksen ja tuotekehitysyksiköiden lisäksi. Laajentumisen tuloksena on tuhansia uusia työpaikkoja Oulun seudulla ja muualla Pohjois-Suomessa. Kuitenkin samalla niin sanottu vanha teollisuus ja monet palvelualat ovat kuihtuneet. Oulu on käynyt läpi perusteellisen rakennemuutoksen melko hyvin tuloksin. Kuitenkin yhdessä 1990-luvun alun laman kanssa rakennemuutos on aiheuttanut tuhansien työpaikkojen menetyksen ja aiheuttanut työttömyyden pysymisen korkealla tasolla. Kaupunkiseudulla vallitsee työvoimapula huipputekniikan aloilla, mutta työttömyys laskee melko hitaasti. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa toisiaan. Toisaalta yliopisto ja ammattioppilaitokset ovat jatkuvasti lisänneet suosittujen alojen opiskelupaikkoja kysyntää tyydyttämään.

[muokkaa] Koulutus

Koulutusvoimaa on lisätty huomattavasti siten, että ammatilliset oppilaitokset kaupunkiseudulla on yhdistetty samaan katto-organisaatioon, jonka nimi on Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä. Siihen sisältyvät koulutuksen vaativimmat osat on yhdistetty Oulun ammattikorkeakoulu -nimelle. Sieltä valmistuu insinöörejä, tradenomeja, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, ammattimuusikoita jne. Koulutettujen ihmisten kyky työllistyä ja palvella yhteiskuntaa on hyvä, koulutus on siten hyvä investointi yhteiskunnalle ja yksilöille.

Oulun yliopisto on Suomen toiseksi suurin. Kaupunki tunnetaankin myös opiskelijakaupunkina, jossa on kaikkiaan lähes 50 000 opiskelijaa. Vuonna 2003 opiskelijamäärät olivat seuraavat:

Perusasteella 13 000 opiskelijaa
Lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa 12 500 opiskelijaa
Oulun seudun ammattikorkeakoulussa 7 300 opiskelijaa
Oulun yliopistossa 15 000 opiskelijaa

[muokkaa] Kulttuuri

Nuoriso-ja kulttuurikeskus, entinen kaupungintalo ja poliisilaitos

Vahvoja kulttuurinaloja Oulussa ovat muun muassa elokuva, valokuva ja tanssi sekä lastenkulttuuri. Vuonna 1983 valmistuneessa Madetojan salissa toimii maailman pohjoisin ammattisinfoniaorkesteri, Oulu Sinfonia. Lisäksi Oulussa järjestetään vuosittain useita erilaisia taiteiden ja tieteiden näyttelyjä sekä teematapahtumia, joista osan järjestää Nuoriso- ja kulttuurikeskus NUKU. Oulussa toimii myös Tiernasäätiö, joka on perustettu vaalimaan ja kehittämään oululaista tiernaperinnettä.

Oulu oli ehdolla Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011.

[muokkaa] Tunnettuja tapahtumia

Arktiset Askeleet, tanssitapahtuma
Oulun Tervahiihto ja Tervasoutu
Oulun kansainvälinen lastenelokuvien festivaali
Oulun musiikkivideofestivaalit ja Ilmakitaransoiton MM-kisat
Qstock
Korttelihaipakka
Oulu Horse Show
Rotuaari Piknik
American Car Show
Valkosipuliyö

[muokkaa] Liikenne

Oulujokea ja Tuiran siltoja

Oulun rautatieasema

Oulun kautta kulkee yksi Suomen pääväylistä, Helsingistä Utsjoelle kulkeva valtatie 4. Eurooppa-teistä Oulun kautta kulkevat E8 ja E75. Lisäksi Oulusta alkavat Kuusamoon johtava valtatie 20 ja Kajaaniin johtava valtatie 22. Turkuun johtava valtatie 8 erkanee valtatie 4:stä Oulun eteläpuolella Limingassa. Oulu tunnetaan myös pyöräilykaupunkina. Vuonna 1996 Suomen Liikenneliitto palkitsi Oulun hyväkuntoiset pyörätiet vuoden pyöräteiksi. Oulu kuuluu sekä Suomen pyöräilykuntien verkostoon että ainoana suomalaisena kaupunkina Euroopan pyöräilykaupunkien Cities for Cyclists –verkostoon ^[4].

[muokkaa] Moottoritie

Valtatie 4 kulkee Oulun läpi moottoritienä. Ensimmäinen muutaman kilometrin pätkä valmistui Oulujoen ylittävine kaksoissiltoineen (Pohjansilta) vuonna 1965. Sen jälkeen moottoritieosuutta on useaan otteeseen pidennetty siten, että yhtenäinen osuus alkaa etelässä Limingan Haaransillalta ja päättyy pohjoisessa Haukiputaan Kelloon. Tulevaisuudessa ruuhkaisin osuus Kontinkankaalta Kuusamontien liittymään halutaan leventää kuusikaistaiseksi sekä sisällyttää tien varsien liittymiin nopean joukkoliikenteen terminaaleja. Suunnitelmissa on myös jatkaa moottoritieosuutta yhä etelämmäksi ja muuttaa nykyinen valtateiden 4 ja 8 Haaransillan kiertoliittymä eritasoliittymäksi.

[muokkaa] Sillat

Useiden kevyenliikenteen siltojen lisäksi Oulujoen ylittää kaupungin alueella viisi siltaa: Merikosken sillat, Rautasilta, Pohjansilta, Erkkolansilta ja kauempana kaakossa Madekosken silta. Näiden lisäksi on suunnitteilla Knuutilanrannasta Kirkkokankaalle johtava Poikkimaantiensilta, joka toteutuessaan muodostaa osan Oulun ensimmäisestä kehätiestä. Joutsensilta ylittää Pohjanmaan radan ja Oulun tavararatapihan 29 raidetta, ja se on Suomen pisin maasilta sekä Suomen neljänneksi pisin silta. Kaupungin edustan saaria yhdistävät Toppilansalmen, Mustasalmen ja Johteensalmen ylittävät sillat sekä Pikisaareen johtava Pursitien silta.

[muokkaa] Rautatieasema

Oulun rautatieasema on tärkeä risteysasema, jossa kohtaavat etelästä, pohjoisesta ja idästä tulevat rautatiet. Rataosa Seinäjoelta Rovaniemelle on sähköistetty, osuuden Oulu–Kajaani–Iisalmi sähköistys on rakenteilla ja valmistuu joulukuussa 2006.

Oulusta on useita päivittäisiä VR:n junavuoroja Helsingin, Kolarin ja Rovaniemen suuntiin. Myös tavaraliikenne on vilkasta. Pohjanmaan rata eli rataosuus Seinäjoki–Oulu valmistui vuonna 1886.

[muokkaa] Satama ja lentoasema

Oulun satamassa vierailee vuosittain yli 500 alusta, ja sen kautta kulkee rahtia vuosittain yli kaksi miljoonaa tonnia. Matkustajaliikennettä Oulun satamaan ei ole. Sataman suurin syväys on 10,0 metriä.

Oulun lentoasema sijaitsee Oulunsalon kunnassa, noin 15 kilometriä Oulun keskustasta etelään. Lentoasemalta on useita päivittäisiä lentoja Helsinkiin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Matkustajamäärältään Oulun lentoasema on Suomen toiseksi vilkkain Helsinki-Vantaan jälkeen.

Välimatkoja merkittäviin suomalaisiin kaupunkeihin:

Helsinkiin

Jyväskylään

Kotkaan

612 kilometriä

339 kilometriä

585 kilometriä

Kuopioon

Lahteen

Lappeenrantaan

286 kilometriä

507 kilometriä

551 kilometriä

Poriin

Rovaniemelle

Tampereelle

509 kilometriä

222 kilometriä

491 kilometriä

Tornioon (Ruotsin rajalle)

Turkuun

Vaasaan

130 (131) kilometriä

633 kilometriä

318 kilometriä

[muokkaa] Urheilu

Oulun Kärpät pelaamassa Helsingin IFK:n vieraana.

Oulussa on ollut aina vilkas urheilutarjonta ja varhaisimmat tiedot urheilutapahtumista yltävät 1800-luvun lopulle, jolloin kaupungin ruotsinkielinen väestö harrasti luistelua ja suomenkielinen hiihtoa. Tuolta ajalta ovat peräisin myös Oulun vanhimmat urheiluseurat Oulun Purjehdusseura, Oulun Luistinseura ja Oulun Hiihtoseura. Palloilulajeista vanhimmat ovat jääpallo ja jalkapallo.

[muokkaa] Palloiluseurat

Oululaiset palloiluseurat ovat pelanneet marginaalilajeja lukuun ottamatta kaikkien lajien pääsarjoissa. Miesten mestaruuksia ovat voittaneet jalkapallossa OPS (2), jääkiekossa Kärpät (3), jääpallossa OPS ja OLS (13), kaukalopallossa Bandy-84 ja pesäpallossa Lippo (4). Muita palloilulajien oululaisia pääsarjaseuroja ovat olleet mm. jalkapallossa OTP ja FC Oulu, jääpallossa OPP, OTP ja Oulun Tarmo, kaukalopallossa Oulun Pallo-Karhut, R-Ville Team ja RB Oulu, koripallossa ONMKY, salibandyssä Oulun Luistinseura sekä lentopallossa ETTA ja Kisko. Uusin tulokas pääsarjakartalle on jalkapallon koalitioseura AC Oulu, joka varmisti nousunsa Veikkausliigaan syksyllä 2006. Pienemmissä palloilulajeissa oululaisia pääsarjaseuroja ovat olleet Northern Lights (amerikkalainen jalkapallo), Tervarit (futsal) ja OYUS (rugby).

Naisten palloilusarjoissa oululaista menestystä ovat edustaneet pesäpallossa Lippo, jääkiekossa Kärpät, jääpallossa OPS, salibandyssä OLS ja Merikoski SBT, jalkapallossa OPS ja OTP sekä lentopallossa ETTA. Menestyneimmät naisseurat ovat kaupungissa olleet Kärpät ja Lippo.

[muokkaa] Urheilupaikat

Oulun pääurheilupaikat ovat keskittyneet urheilukeskuksiin. Merkittävin niistä on Raksilan urheilukeskus, jossa sijaitsevat Oulun Energia Areenan lisäksi (rakennettu 1975, 6 614 katsojaa), monitoimiareena Ouluhalli, yksi Suomen vilkkaimmista uimahalleista sekä tekojäärata ja pesäpallostadion. Raatin urheilukeskuksessa sijaitsevat jo 1950-luvulla vesivoimalaitostyömaan kivijätteiden päälle rakennettu yleisurheilu- ja jalkapallostadion lisäalueineen sekä kaupungin toinen uimahalli. Raatin stadionista on valmistunut n. 18 miljoonan euron arvoinen hankesuunnitelma, joka tähtää täysin uuden stadionin valmistumiseen, uimahallin laajennukseen sekä hiekkapintaisen lisäalueen muuttamiseen tekonurmipintaiseksi harjoituskentäksi. Muita merkittäviä urheilualueita ovat Oulun urheilutalo, Linnanmaan urheilupuisto (harjoitusjäähalli ja urheiluhalli) sekä Heinäpään urheilukeskus, jossa on seitsemän täysimittaista jalkapallokenttää.

Kaupungin kasvaminen ja kehittyminen on merkinnyt vanhojen tuttujen urheilualueiden katoamista. Legendaarinen ja kenties vanhin Oulun urheilualue Keskuskenttä Aleksanterinkadulla ja Tuiran kenttä ovat jääneet kerrostalojen alle. Toinen suuri sisäpalloiluhalli niin sanottu Ynnin kaarihalli purettiin Tuomiokirkon vierestä hotelli- ja toimistokompleksin tieltä jo parikymmentä vuotta sitten. Nokian toimitalon tieltä Peltolasta raivattiin ns. piirin kentät, jolloin melkein puolet Oulun nurmipintaisista jalkapallokentistä katosivat. Raksilan nykyisen urheilualueen paikalla olivat ns. Pakkalan kentät, jotka hävitettiin tekojään ja pesäpallostadionin valmistumisen yhteydessä. Iinatin moottoriurheilurata on poistumassa käytöstä, kun Kaakkurin eteläinen asuinalue laajenee.

Tulevaisuus on tuomassa Ouluun lisää urheilun suorituspaikkoja. Viimeksi ovat valmistuneet Raksilan uimahallin ja jäähallin miljoonaluokan remontit. Raatin remontin olisi tarkoitus valmistua vuoden 2009 tienoilla. Heinäpään urheilukeskuksen yhteyteen rakennetaan uutta jalkapallohallia, joka valmistuu vuonna 2007. Raksilan urheilukeskukseen valmistuu jääkiekkoseura Kärppien rahoituksella uusi harjoitusjäähalli sekä katsomo- ja toimistotilat jääpallostadionille. Pienimuotoisempia hankkeita ovat mm. Linnanmaan ja Kaakkurin uudet liikuntapuistot.

[muokkaa] Tunnetut kisat

Oulu on isännöinyt useaan kertaan eri lajien arvokisoja kuten yleisurheilun SM-kisoja eli Kalevan Kisoja sekä pesäpallon kotimaista huipputapahtumaa Itä–Länttä. Oulu on toiminut myös jääpallon MM-kisojen pelipaikkana kahteen eri otteeseen. Lisäksi kaupungissa on järjestetty lentopallon EM-kisat yhdessä Turun kanssa sekä pelattu jalkapallon, jääpallon, jääkiekon ja lentopallon maaotteluita.

Jääkiekkojoukkue Oulun Kärpät on pelannut SM-liigassa vuodesta 2000 lähtien (sitä ennen se oli sarjassa 1970–80-luvulla). Kärppien saavutuksiin kuuluu kolme Suomen mestaruutta, viimeisin kaudelta 2004–2005.

[muokkaa] Maantiede

Maannousu on Oulun alueella noin 9 mm vuodessa. Maastoltaan Oulu on hyvin alavaa ja luonnolliset korkeuserot ovat pieniä. Oulun kaupungin korkein kohta on Isokankaan luonnonsuojelualueella, jonka laki Ylikiimingin rajan läheisyydessä on 89,4 m merenpinnasta. Kaupunkialueella Ruskon jätekeskuksen vanha maisemoitu jätetäyttö kohoaa 56 metrin korkeuteen merenpinnasta.

[muokkaa] Ilmasto

Vuoden keskilämpötila vaihtelee +3 ja -2 celsiusasteen välillä. Keskilämpötila on noussut 0,02-0,04 ºC vuosikymmenessä vuosina 1900-1999. Keskilämpötila Oulussa kesä-elokuussa on 14.5 astetta ja joulu-helmikuussa -8.9 astetta. Korkein mitattu lämpötila on 33.3 astetta (1957). Pohjoinen sijainti tuo Oululle Euroopan mittakaavassa omaperäisiä ja ainutlaatuisia ominaisuuksia. Lumipeiteaika on Oulussa viisi kuukautta. Kasvukauden lyhyys ja lämpöolojen suuret vaihtelut ovat ominaisia alueelle. Oulun lämpöoloissa näkyy Itämeren lahtien ja Golf-virran vaikutus. Terminen kasvukausi on lyhyt, keskimäärin n. 160 vuorokautta. Pohjoinen ilmasto ja pohjoinen luonto ovat myös herkkiä ympäristöolosuhteissa tapahtuville muutoksille, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Vuoden keskimääräinen sademäärä on n. 600 mm.

[muokkaa] Suot ja metsät

Metsämaasta on 60% mäntyvaltaista, 30% kuusivaltaista ja loput lehtipuu-, lähinnä koivuvaltaista metsää. Oulun alueelta lehdot ja lehtomaiset metsät miltei puuttuvat ja mustikkatyypin kosteahkoa tuoretta kangasmetsää on suhteellisen niukasti. Oulujoen pohjoispuolisilla moreenimailla tosin pohjoinen mustikkatyyppi on vallitsevana ja valtapuuna kuusi, kun taas eteläpuolen hiekkakankaiden metsät ovat yleensä kanerva-jäkälätyypin männiköitä. Oulu kuuluu pohjoiseen havumetsävyöhykkeeseen eli boreaaliseen vyöhykkeeseen. Tarkasti ottaen Oulu kuuluu keskiboreaaliseen vyöhykkeeseen eli suovyöhykkeeseen ja viljanviljelyn äärialueeseen, jossa kasvukausi kestää 140-160 vrk, metsät ovat melko tiheitä ja kohtalaisen nopeasti kasvavia. Vyöhykkeellä ei kasva metsälehmusta, tervaleppä on yleistä, alueella on soista, usein yöpakkasia ja suuria lämpötilan vuorokausivaihteluja. Pohjanmaa on maamme soisinta aluetta. Oulun alueilla nevat ovat olleet vallitseva suotyyppi, mutta suo-ojituksen lisääntyessä räme- ja korpisuot yleistyivät ja lopulta metsittyivät. Oulun soista on ojitettu 2/3. Viljelysmaista pääosa sijaitsee Oulujoen laaksoalueella joen etelärannalla.

[muokkaa] Vesistöt

Merikosken suihkulähteet Hupisaarilta kuvattuna. Taustalla Tuira ja Merikosken voimalaitos.

Vesistöä on Oulussa 85,1km². Sisävesiin kuuluu Oulujoen lisäksi pohjoisella peruskallioalueella olevat pienehköt järvet, lännessä Pyykösjärvi, joka on Oulun suurin järvi (2 km², 12,7 m mpy), sekä Kuivasjärvi (1,2 km²). Idempänä sijaitsevat Niilesjärvi, Valkeisjärvi ja Lylyjärvi ovat näitä pienempiä. Sanginjoki laskee Oulujokeen pohjoisesta n. 12 km jokisuusta pohjoiseen. Oulun keskustan läpi virtaa Pokkisenväylän suuhun mereen laskeva Kaupunginoja, jonka varren puistot elävöittävät kaistan kaupungin keskelle. Kaupunginoja on jäte eräästä Oulujoen suurhaarasta. Oulujoen vedenpinnan kohotessa voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä Kaupunginoja yhtyi latvoiltaan Juurusojan välityksellä Oulujokeen. Kaupunginojan vesimäärää voidaan näin säädellä niin, ettei vesi lopu keskustan pienistä putouksista kuivimpinakaan kesinä. Oulujoki on vesistöalueeltaan Suomen viidenneksi suurin joki. Se virtaa alajuoksullaan yli 20km Oulun kaupungin alueella. Vuonna 1940 Oulujoen suurin koski, Merikoski padottiin ja voimalaitos muutti joen veden 11 metrin korkuiseksi putoukseksi. Oulujoen suistossa on paljon saaria, jotka ovat keskeisen sijaintinsa takia hyvin tunnettuja Oulun kaupunkikuvassa.

Oulun edustan merialue on hyvin matalaa, esim. Kempeleenlahti on lähes kokonaan alle 5 metrin syvyistä. Oulun rannoilla onkin laskettu kuluvan vuosisadan aikana paljastuvan useita satoja hehtaareita. Meren mataluudesta syntyy myös ongelmia, vaikka merta on laajasti, veden määrä on suhteellisen pieni. Siksi teollisuuden ja asutuksen aiheuttama jätevesikuormitus rasittaa vesialueita saastuttaen uimarantoja ja vaikeuttaen kalastusta.

[muokkaa] Kallioperä

Oulun maakunnan maakuntakivi on liuske. Liuske on yleisnimitys metamorfisille kivilajeille eli kivilajeille, joiden mineraalikoostumus on muuttunut paineen tai lämpötilan suurentumisen seurauksena, jotka ovat hieno- tai keskirakeisia sekä voimakkaasti suuntautuneita. Kiven mineraaleista enemmän kuin 50% on suuntautunut ja litistynyt maankuoren liikkeiden vaikutuksesta.

Oulujoen uoman eteläpuoliset alueet kuuluvat niin sanottuun Muhoksen muodostumaan, jossa pohjimmaisena on karkearakeista arkoosihiekkakiveä ja paikoin konglomeraattia. Näiden päällä on hienorakeisia punaisia, ruskeita tai vihreänharmaita savikiviä, joissa on ohuina välikerroksina punaista hiekkakiveä. Nämä metamorfoitumat, jotunisiin muodostumiin kuuluvat sedimenttikivet ovat säilyneet häiriintymättöminä graniittiseen peruskallioon syntyneessä vajoamassa, jonka pohjoinen siirrosraja kulkee Oulujoen uoman eteläpuolella. Sedimenttikallioperää on Suomessa tämän lisäksi vain Satakunnassa. Joen pohjoispuolella on graniittia ja granodioriittia sekä Kiimingin rajan läheisyydessä kvartsi- ja määsälpäliusketta. Kiteinen kallioperä on kaupungin alueilla nähtävissä mm. Hupisaarilla ja Merikosken voimalaitoksen padon alapuolella silloin, kun Oulujoen uoma on kuivillaan. Kallioperän tarkempi rakenne tunnetaan huonosti, koska kalliopaljastumia on koko alueella vähän ja maapeitteet ovat usein paksut. Siksi kallioperästä on voitu saada tietoja vain syväkairauksen avulla.

[muokkaa] Maaperä

Maaperä on varsinkin Oulun eteläisillä alueilla hyvin paksu. Tämän takia koko Oulun alueella on tasaista. Jääkauden muovaaman moreenipohjan päällä on hiekkakerros. Hiekan ja hiesun alla on laajoilla alueilla myös jääkauden loppuvaiheen aikaista kerrallista lustosavea ja myöhemmin kasaantunutta harmaata sulfidisavea, joka huonontaa maaperän ominaisuuksia rakennuspohjana. Oulun huomattavin harjumuodostuma on kaakossa Oulujoen eteläpuolella Pikkaralan lähellä sijaitseva noin kuuden kilometrin pituinen ja 1,5 km leveä Hangaskankaan-Palokankaan harju, jonka ylin laki on 47 m merenpintaa ylempänä. Harjun rinteellä on kasvillisuuden sitomia lentohiekkadyynejä. Oulujoen pohjoispuolella maaperä on lähinnä moreenia ja topografialtaan maasto on vaihtelevampaa. Oulujoen pohjoispuolelle tyypillistä maata on loivasti kumpuilevat moreenikankaat, yksinäiset harjunpätkät ja kohoumien välisissä painanteissa olevat suot.