Pähkinänakkeli
Wikipedia
| Pähkinänakkeli | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Pähkinänakkelin (Sitta europaea) ruuaksi kelpaavat sen nimen mukaisesti pähkinät. Myös hyönteiset ja kaura maistuvat tälle "naamiopäiselle kiipeilytaiturille".
[muokkaa] Tuntomerkit ja elintavat
Pähkinänakkelin pituus on 14 cm, siipiväli 22,5–27 cm ja paino 21–26 g. Laji on helppo tunnistaa. Pyrstö on lyhyt, pää suuri ja pitkä, nokka on suora. Selkä on vaaleanharmaa, Suomessa tavattavien lintujen vatsa on useimmiten valkea. Silmien päällä on musta naamari ja alaperässä punaista.
Pähkinänakkeli kiipeilee puissa ja on ainoa suomalainen lintu, joka voi liikkua runkoa pitkin pää alaspäin, joskin tiaiset ja puukiipijä voivat toisinaan suorittaa samanlaisia kevätjuhlaliikkeitä. Laji on äänekäs ja kutsuäänet ovat tiaismaisia korkeita vihellyksiä.
Pähkinänakkeli tulee sukukypsäksi 1-vuotiaana. Naaras munii 6–11 munaa, joita se hautoo 13–18 vuorokautta. Ravintona ovat hyönteiset, siemenet, pähkinät ja tali.
Suomen vanhin rengastettu pähkinänakkeli on ollut 2 vuotta 10 kuukautta 20 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 12 vuotta 11 kuukautta vanha brittiläinen nakkeli.
[muokkaa] Levinneisyys
Pähkinänakkeli pesii suuressa osassa Eurooppaa, silloin tällöin Suomessakin. Se kuuluu myös Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja laajalti Aasian pesimälinnustoon aina Tyynellemerelle ja Intian valtamerelle asti. Vierailee Suomessa, muttei varsinaisesti pesi, tosin muutama pesälöytö on tehty. Mutta esim. Ruotsissa pesii ainakin 100 000 paria ja Virossakin 20 000–50 000 paria. Koko läntisen Euroopan parimääräksi arvioidaan 6–8 miljoonaa paria. Elinympäristöinä ovat havumetsät, puistot, puutarhat ja trooppiset metsät.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Radio Suomen viikon luontoäänenä
- Virta, Heikki 1986: Pähkinänakkeli Sitta europaea pesi Kärsämäellä. - Lintumies 1.1986 s. 30-31. LYL.
