Pianosonaatti 14 (Beethoven)
Wikipedia
Kuutamosonaatti eli Ludwig van Beethovenin sonaatti 14 op. 27 no. 2 cis-molli on Beethovenin ehkä tunnetuin sonaatti. Se on omistettu Beethovenin oppilaalle, 17-vuotiaalle kreivitär Giuletta Guicciardille, johon Beethoven oli huhujen mukaan rakastunut. Beethoven ei ole antanut tällekään sonaatille lisänimeä itse, vaan nimi tulee siitä, että yöllisen Lucerne-joen uskotaan vaikuttaneen Beethoveniin niin syvästi, että hän sävelsi sen tunnelman avulla sonaatin. Sonaatin ensimmäinen osa on erittäin soitettu myös amatöörien parissa; se ei ole teknisesti niin vaikea kuin muut sonaatin osat.
[muokkaa] Rakenne
Sonaatissa on kolme osaa:
- Adagio sostenuto "Si deve suonare tutto questo pezzo delicatissimamente e senza sordini"
- Allegretto "La prima parte senza repetizione"
- Presto agitato
Ensimmäinen osa, adagio sostenuto, on erittäin hidas. Vasen käsi soittaa oktaaveja, oikea hiljaista murtosointua trioleissa ja samalla melodiaa. Osa on sonaattimuotoinen jos mikä, ja tekee moniin kuulijoihin lähtemättömän vaikutuksen. Rauhallinen tunnelma on vaikea säilyttää.
Toinen osa, allegretto, keventää hieman raskasta tunnelmaa ensimmäisen osan jäljiltä. Osa on kuin menuetti, kolmijakoinen ja sisältää trion. Tämä kaikki on Des-duurissa. Triossa on oikeastaan kyse oikean ja vasemman käden vuoropuhelusta, vain eri rytmissä.
Viimeinen osa on myskyisä, ja siinä jos missä purkautuu ensimmäisen osan lataus. Osa sisältää nopeita arpeggioita ja paljon korostuksia. Beethovenin ystävä Anton Reicha kertoo: "Beethoven pyysi minua kääntämään sivuja, mutta olin liian kiireinen kiskoessani hänen soitostaan katkenneita kieliä flyygelistä ulos, etteivät ne estäisi muita vasaroita toimimasta. Sain loppujen lopuksi tehtyä kaikki hommani kunnialla, kiskoin kieliä ulos flyygelistä, vapautin irronneisiin kieliin takertuneita vasaroita ja käänsin sivuja. Konsertin loputtua olin hikisempi kuin Beethoven!" Beethoven oli muutenkin tunnettu siitä, että hän monissa esityksissään rikkoi flyygelistä kielet soittamalla kovaa, eikä tämänkään osan kohdalla ole kovin vaikea kuvitella, että näin olisi käynyt!
| Ludvig van Beethovenin pianosonaatit |
|---|
|
Op. 2 nro 1 | Op. 2 nro 2 | Op. 2 nro 3 | Op. 7 | Op. 10 nro 1 | Op. 10 nro 2 | Op. 10 nro 3 | Op. 13 (Pathétique) | Op. 14 nro 1 | Op. 14 nro 2 | Op. 22 | Op. 26 (Marcia Funebre) | Op. 27 nro 1 (Quasi una fantasia) | Op. 27 nro 2 (Kuutamosonaatti) | Op. 28 (Pastoral) | Op. 31 nro 1 | Op. 31 nro 2 (Tempest) | Op. 31 nro 3 (Die Jagd) | Op. 49 nro 1 | Op. 49 nro 2 | Op. 53 (Waldstein) | Op. 54 | Op. 57 (Appassionata) | Op. 78 | Op. 79 | Op. 81a (Jäähyväissonaatti) | Op. 90 | Op. 101 | Op. 106 (Hammerklavier) | Op. 109 | Op. 110 | Op. 111 |
