Pim Fortuyn
Wikipedia
Wilhelmus Simon Petrus Fortuijn (s. 19. helmikuuta 1948, k. 6. toukokuuta 2002), tunnettiin julkisuudessa nimellä Pim Fortuyn, oli värikäs ja mielipiteitä jakanut hollantilainen poliitikko. Hän edusti omaa puoluettaan Lijst Pim Fortuynia (LPF).
Toukokuussa 2002, juuri vaalien alla, eläinaktivisti Volkert van der Graaf murhasi Fortuynin Hilversumisssa radioaseman edustalla.
Avoimesti homoseksuaali Fortuyn oli tunnettu maahanmuuton rajoittamista kannattavista näkemyksistään. Häntä pidettiin yleisesti äärikoikeistolaisena populistina, vaikka jotkut hänen näkemyksistään, kuten ilmainen julkinen liikenne ja Alankomaiden asevoimien supistaminen, olivatkin varsin vasemmistolaisia.
Erityisesti keskustelua herättivät Fortuynin näkemykset islamista ja maahanmuutosta. Hän piti islamia jälkeenjääneenä, takapajuisena kulttuurina, ja hänen kerrotaan todenneen: "Jos olisi laillisesti mahdollista, sanoisin ettei tähän maahan tule enää yhtään muslimia". Hänen vastapuolellaan olivat radikaalit muslimijohtajat, kuten Khalil el-Moumni, jotka vastustivat sulautumista hollantilaiseen yhteiskuntaan ja elämänmenoon. Fortuyn näki äärimuslimit uhkana valtion suvaitsevaiselle kulttuurille. Toisaalta hän kuitenkin esimerkiksi puolusti muslimien sananvapautta ja vastusti syytteen nostamista El-Moumnia vastaan.
Media ja poliittiset vastustajat yrittivät lyödä äärioikeistolaisen populistin leimaa Fortuynin otsaan, vaikka hän itse ottikin etäisyyttä muihin Euroopan äärioikeustolaisina pidettyihin johtajiin, kuten Vlaams Blokin Filip Dewinteriin, Itävallan vapauspuolueen Jörg Haideriin ja Ranskan Jean-Marie Le Peniin. Fortuynin ehkä nationalistisina pidetyt näkemykset olivat kuitenkin enemmänkin kulttuuriin kuin vaikkapa rotuun perustuvia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Wilhelmus Simon Petrus Fortuijn syntyi 19. helmikuuta vuonna 1948 Velsenissä. Hän opiskeli sosiologiaa Amsterdamissa ja työskenteli myöhemmin luennoitsijana Nijenrode-instituutissa sekä apulaisprofessorina Groningenin yliopistossa. Vuonna 1988 hän muutti Rotterdamiin. Siellä hän toimi johtajana opiskelijoiden matkustuskorttiasioita hoitavassa järjestössä. Vuosien 1991 ja 1995 välisenä aikana hän työskenteli professorina Rotterdamin Erasmus-yliopistossa. Tuon toimensa jälkeen hän toimi julkisena puhujana, kirjoitti kirjoja ja lehtikolumneja, tullen pikkuhiljaa mukaan poliittiseen elämään.
Marraskuussa 2001 Fortuyn valittiin hiljattain perustetun Leefbaar Nederland -puolueen listoille toukokuudessa pidettäviin Alankomaiden parlamenttivaaleihin.
Helmikuussa 2002 Fortuyn esitti hollantilaisen Volkskrant-sanomalehden haastattelussa niin kiistanalaisia näkemyksiä, että hänet pudotettiin pois puolueen ehdokaslistalta heti seuraavana päivänä. Haastattelussa Fortuyn kertoi toivovansa loppua muslimien maahanmuutolle. Kaksi päivää myöhemmin Fortuyn perusti oman puolueen, LPF:n (Lijst Pim Fortuyn), ja monet entiset Leefbaar Nederlandin kannattajat seurasivat perässä.
Kuitenkin maaliskuussa 2002 Fortuyn oli Leefbaarin paikallisosaston ehdokkaana Rotterdamin alueellisissa vaaleissa, ja uusi puolue saikin huikeat 36 prosenttia kaikista paikoista ollen näin suurin ryhmittymä koko valtuustossa. Ensimmäistä kertaa sitten toisen maailmansodan oli sosiaalidemokraattinen työväenpuolue kärsinyt tappion.
6. toukokuuta vuonna 2002, vain yhdeksän päivää ennen parlamentin alahuoneen vaaleja, 32-vuotias eläinaktivisti Volkert van der Graaf ampui laittomalla 9 mm Star Firestar M-43 -pistoolilla 54-vuotiaan Pim Fortuynin hilversumilaisen radioaseman edustalla, jossa Fortuyn oli juuri ollut haastateltavana. Poliisi sai Graafin nopeasti kiinni ja pidätti hänet.
Myöhemmin Volkert van der Graaf tuomittiin oikeudessa ensimmäisestä poliittisesta murhasta Alankomaissa sitten toisen maailmansodan. Oikeudessa hän kertoi murhanneensa Fortuynin "puolustaakseen hollantilaisia muslimeja ahdistelulta."
Fortuynin murha järkytti koko Alankomaita. Se oli ensimmäinen poliittinen murha sotien jälkeen, ja se nosti piilossa kyteneet kulttuurien väliset kahnaukset pinnalle. Kaikkien poliittisten puolueiden ehdokkaat lopettivat vaalikampanjoinnit. Alankomaiden lakien mukaan ehdokaslistojen muuttaminen ei enää tullut kyseeseen, ja Fortuyn osallistui vaaleihin kuolleena ehdokkaana. LPF sai vaaleissa parlamentin alahuoneen 150 paikasta 26 (17 %). Seuraavissa vaaleissa määrä kuitenkin putosi kahdeksaan.
Pim Fortuyn haudattiin 20. heinäkuuta Provesano di San Giorgio della Richinveldaan, Pordenonen maakuntaan, Italiaan, jossa hänellä oli talo.
[muokkaa] Näkemykset islamista ja maahamuuttopolitiikasta
Elokuussa 2001 Rotterdams Dagblad -sanomalehdessä Fortuyn puhui kaukonäköisesti "kylmästä sodasta" islamia vastaan.
9. helmikuuta 2002 hän antoi Volkstrant-sanomalehdessä lausunnon, jonka mukaan 16 miljoonan asukkaan Alankomaissa on jo tarpeeksi ihmisiä, ja 40 000 turvapaikanhakijan ottaminen joka vuosi tulisi lopettaa. Hän myös sanoi, että mikäli olisi seuraavassa hallituksessa, hän ajaisi erityisen tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa, mutta kuitenkin myöntäisi kansalaisuuden suurelle osalla laittomista siirtolaisista.
Fortuynin mukaan kaikki jo Alankomaissa asuvat ihmiset saisivat jäädä, mutta hän korosti erityisesti, että maahanmuuttajien tulisi sopeutua yhteiskuntaan ja syrjäyttää heidän omat, vanhakantaiset näkemyksensä esimerkiksi ihmisoikeuksista. Hänen mielestään jatkuva muslimien virtaaminen maahan uhkasi hollantilaisen yhteiskunnan vapaamielisyyttä. Hänen mukaansa muslimien kulttuurissa ei ole koskaan tapahtunut minkäänlaista uudistumista tai nykyaikaistumista, esimerkiksi näkemyksissä demokratian, sekä naisten ja seksuaalisten vähemmistöjen asemasta. Hän pelkäsi, että lopulta liberaali hollantilainen lainsäädäntö korvautuisi islamilaisella sharia-lailla, jossa huorintekijöitä kivitettäisiin ja varkailta katkottaisiin kädet.
[muokkaa] Muita näkemyksiä
Fortuyn ei omien sanojensa mukaan ollut oikeisto- eikä vasemmistolainen. Hän toivoi politiikkaan enemmän avoimuutta, ja ilmaisi vastenmielisyytensä valtion sosialismia kohtaan. Hän myös kritisoi mediaa kutsumalla sitä "hallituksen siamilaiseksi kaksoseksi".
Fortuynin näkemykset koskien huumausaineita, saman sukupuolen avioliittoja ja eutanasiaa olivat myös vapaamielisiä.
Fortuyn ehdotti myös maa- ja ilmavoimien yhdistämistä, koska se säästäisi varoja. Hän myös halusi uudistaa asepalvelusta, tarjota nuorille mahdollisuuden valita siviilipalvelus suoritettavaksi esimerkiksi sairaaloissa tai vanhainkodeissa armeijan sijaan. On myös usein väitetty, että hän halusi supistaa maa- ja ilmavoimia, mutta hän oli itse tiedotusvälineissä kieltänyt väittäneensä moista.
[muokkaa] Fortuynin perintö
Jälkikäteen Fortuyniä on kiitelty Alankomaiden poliittisen ilmapiirin dramaattisesta uudistamisesta. Vuoden 2002 vaaleissa, jotka pidettiin heti Fortuynin murhan jälkeen, vanhat suuret puolueet, kuten VVD ja sosiaalidemokraattinen PvdA kärsivät tappioita. Molemmat myös vaihtoivat pikaisesti vanhat, epäsuositut johtajansa uusiin. Vaalien voittajat olivat Fortuynin LPF ja kristillisdemokraattinen CDA, joka asiantuntijoiden mukaan oli eräänlainen hätävara niille, jotka aikoivat äänestää Fortuynia, mutta eivät luottaneet puolueeseen ilman hänen johtajuuttaan. Joidenkin näkemysten mukaan suuri äänisaalis johtui Fortuynin "marttyyriudesta".
Kaikki suuret puolueet ovat Fortuynin jälkeen esittäneet tiukempia näkemyksiä koskien maahanmuuttoa ja maahanmuuttajien sopeutumista yhteiskuntaan. Nykyaikana Alankomaiden maahanmuuttopolitiikka on yksi EU:n tiukimpia. Fortuynin seurauksena poliittinen ilmapiiri on myös vapautunut, ja aiemmin tabuina pidetyt asiat ovat nousseet puheenaiheiksi keskusteluissa niin poliitikkojen keskuudessa kuin tavallisten ihmisten kahvipöydissä. Yleisesti keskustelukulttuuri on vapautunut "poliittisen korrektiuden" kahleista, mutta toisaalta joidenkin tahojen mielestä poliittinen ja sosiaalinen ilmapiiri on liiankin jyrkkä, suorastaan barbaarinen muslimiväestöä kohtaan.
Poliittinen elämä on alkanut enemmän kuunnella äänestäjiä, hallinnosta on tullut avoimempi ja läpinäkyvämpi, poliittinen puhetyyli on muuttunut kansanomaisemmaksi. Toisaalta jotkut väittävät, että mikään ei ole oleellisesti muuttunut - paitsi että politiikan perinteinen tahdikkuus on korvautunut populismilla.
Vuonna 2004 Pim Fortuyn valittiin television katsojaäänestyksessä Suurimmaksi alankomaalaiseksi (vastaava ohjelma kuin YLE:n Suuret suomalaiset).
