Reilu kauppa

Wikipedia

Reilu kauppa -termiä käytetään erilaisista kaupankäyntitavoista, joissa pyritään ottamaan huomioon niin taloudellinen kuin sosiaalinenkin hyvinvointi ja paikkaamaan näin sekä vapaan että esimerkiksi tullimuureilla rajatun kaupan aiheuttamia epäkohtia. Termin käyttö on historiallisesti ollut varsin vapaata, jolloin reilu kauppa on joskus ymmärretty valtioiden suojatulleihin tai verotukseen pohjautuvaksi tukijärjestelmäksi. Yritykset käyttävät termiä myös tarkoittamaan erilaisia yrityskohtaisia sosiaalisen vastuun ohjelmia.

Nykyään reilulla kaupalla tarkoitetaan kuitenkin useimmiten nk. FINE-järjestöjen reilun kaupan määritelmää, joka kuuluu seuraavasti: "Reilu kauppa on keskustelulle, läpinäkyvyydelle ja kunnioitukselle perustuva kauppakumppanuus, joka tähtää suurempaan tasa-arvoon kansainvälisessä kaupassa. Se edistää kestävää kehitystä tarjoamalla marginalisoituneille tuottajille ja työläisille paremmat kaupankäyntiolosuhteet ja turvaamalla heidän oikeutensa erityisesti Etelässä. Kuluttajien tukemat Reilun kaupan järjestöt ovat aktiivisesti mukana tukemassa tuottajia, lisäämässä tietoisuutta ja kampanjoimassa tavanomaisen kansainvälisen kaupankäynnin sääntöjen ja käytäntöjen muuttamisen puolesta."

Kun termi kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, tarkoitetaan Fairtrade Labelling Organizations International (FLO)-järjestön omistaman Fairtrade -tavaramerkin suomenkielistä tavaramerkkikäännöstä. Yhdysvalloissa ja Kanadassa tavaramerkki on Fair Trade Certified. Euroopassa on käytössä myös kaksi vanhempaa tavaramerkkiä, hollantilaisen kirjailija Multatulin innoittama nimi Max Havelaar sekä TransFair. Suomenruotsalainen termi on Rejäl handel. Ruotsissa käytetään termiä Rättvis handel.

Reilun kaupan perusajatuksena on luoda tuotteiden merkintäjärjestelmä, jonka perusteella kuluttaja voi tehdä ostopäätöksensä. Reilun kaupan merkki tuotteessa tarkoittaa, että tuotantoketju noudattaa edellä mainitun FLO:n Reilun kaupan kriteerejä. Muita samankaltaisia kuluttajalle suunnattuja merkkejä ovat muun muassa avainlipputunnus, pohjoismainen ympäristömerkki ja luomumerkki. Reilun kaupan tuotteet eivät siis ole minkään yksittäisen maahantuojan tai kauppaketjun tuotteita. Merkintäjärjestelmä sai alkunsa alun perin meksikolaisten kahvinviljelijöiden aloitteesta. Heidän kahviaan ruvettiin merkitsemään Euroopan markkinoille Max Havelaar -tunnuksella.

Reilun kaupan myydyimmät tuotteet Suomessa ovat tällä hetkellä kahvi ja banaanit, minkä lisäksi Suomessa on saatavissa myös ainakin suklaata, kaakaota, teetä, hunajaa, sokeria, ananasta, appelsiineja ja -mehua, mangoja, mysliä, avokadoja, viinirypäleitä ja riisiä. Sertifikaattijärjestelmän piirissä voidaan myydä myös puuvillaa, kuivattuja ja tuoreita hedelmiä ja vihanneksia yleisesti, pähkinöitä ja öljysiemeniä, kvinoaa, mausteita, viiniä ja rommia.

Myös merkitsemättömiä reilun kaupan tuotteita on olemassa. Näitä tuovat maahan esimerkiksi Maailmankaupat, jotka ovat yleensä yksittäisiä yhdistysvetoisia köyhien maiden tuotteita maahantuovia ja myyviä kauppoja. Maailmankaupat ovat mukana em. FINE-ryhmässä.

Sisällysluettelo 1 Järjestelmän periaatteet 2 Kritiikkiä ja linjauksia 3 Kirjallisuutta 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Järjestelmän periaatteet

Reilun kaupan pääperiaatteet ovat:

• Ostohinta, joka on jollakin tuotekohtaisella määritelmällä "reilu" (hinta kattaa tuotantokustannukset, takaa tuottajan toimeentulon ja mahdollistaa tuottajayhteisön sosiaalisen kehityksen). Yleensä hinta määritellään minimihintana tai maailmanmarkkinahinnan päälle maksettavana preemiona. Hintaan sisältyy myös mahdollisuus edulliseen ennakkorahoitukseen.
• Kansainvälisen työjärjestön ILOn sopimusten ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien ja lasten oikeuksien julistuksien noudattaminen. Tällä estetään mm. pakko-, orja- ja lapsityö sekä taataan ammatillinen järjestäytymisvapaus.
• Luonnonsuojelulliset näkökohdat. Reilu kauppa ei välttämättä tarkoita luonnonmukaista viljelyä, mutta järjestelmä tukee siirtymistä luomuun sekä asettaa vähitellen tiukentuvia ympäristösäännöksiä. Useimmat tuotteet ovat luomutuotteita.
• Sosiaalinen kehitys tuottajayhteisössä. Osa tuotteen hinnasta ("Reilun kaupan lisä") ohjataan tuottajayhteisön kaikkia hyödyttäviin projekteihin, kuten koulunkäynnin tai eläketurvan mahdollistamiseen.

Monilla yrityksillä ja yksittäisillä kansalaisjärjestöillä on Reilua kauppaa muistuttavia sertifiointihankkeita, jotka kattavat osia edellä mainituista periaatteista. Näitä ovat esimerkiksi Rainforest Alliancen Better Banana, Starbucks-kahvilaketjun Coffee Sourcing Guidelines ja useiden kahviyhtiöiden Common Code for the Coffee Community. Erot hankkeiden välillä ovat yleisimmin ostohinta- ja sosiaalisen kehityksen kriteereissä. Jotkin yritysten hankkeet ovat luonnonsuojelullisista näkökohdistaan Reilun kaupan järjestelmää tiukempia. Luomutuotanto Reilun kaupan piirissä sertifioidaankin erikseen luomumerkin myöntäjän toimesta.

[muokkaa] Kritiikkiä ja linjauksia

Reilun kaupan kannattajat usein pitävät korkeampia hintoja luonnollisesti perusteltuina, koska markkinahintainen korvaus ei riitä millään esimerkiksi viljelijöiden lasten koulutukseen tai tavalliseen työrytmiin. Kahvin maailmanmarkkinahintaa on viime vuosina pidetty hyvänä esimerkkinä. Jopa kahvinpaahtajat ovat ilmaisseet huolensa kahvin laadun laskemisesta liian matalan maailmanmarkkinahinnan vuoksi.

Vastustajat taas väittävät usein, että kansainväliseen kauppaan osallistuvilla viljelijöillä on jo valmiiksi korkeampi elintaso kuin muilla tietyn alueen kansalaisilla, ja ylimääräinen raha olisi luontevampaa käyttää suoraan jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle, joka tukisi enemmän apua tarvitsevia.

Kritiikkiä on myös esitetty sen suhteen, mihin Reilun kaupan tuotteiden korkeampi kuluttajahinta todellisuudessa siirtyy. Tuottajille palautuvaa rahaa valvotaan tarkasti, mutta on todettu, että vähittäiskauppa ottaa itselleenkin korkeampia katteita. Kaupan edustajat väittävät usein tämän johtuvan logistiikan kuluista ja pienestä menekistä, mutta epäilijät esittävät ilmiön olevan sisäänvetotuotteiden (esimerkiksi juuri "tavallisen" kahvin) alhaisten hintojen subventointia. Joka tapauksessa hintaerosta vain osa päätyy kehitysmaihin ja osa väliportaisiin, kun taas kritiikin esittäjien mukaan suorassa hyväntekeväisyydessä paljon suurempi osa rahasta saataisiin kehitysmaihin ja lisäksi se voitaisiin kohdentaa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla köyhyyden poistamiseen. Tähän reilun kaupan puolustajat vastaavat sillä, että hyväntekeväisyys on vastikkeetonta toisin kuin kaupankäynti, jossa kuluttaja saa rahaansa vastaan tuotteen, ja että kaupankäynnillä pyritään vahvistamaan köyhän maan tuottajien asemaa kestävämmällä tavalla.

Jotkin kriitikot esittävät myös, että reilun kaupan järjestelmä on siten epäreilu, että toiset köyhät tuottajat pääsevät siihen mukaan ja toiset eivät. Professori Pertti Haaparanta kritisoi Reilua kauppaa siitä, että se vain siirtää rahaa yhdestä kehitysmaasta toiseen, sillä tuotteen kokonaiskysyntä ei kasva, mutta "tavallisten" tuotteiden kysyntä pienenee. Tähän argumenttiin taas vastataan usein sillä, että tuotantomenetelmät ja -tavat tekevät tuotteisiin itse asiassa eron, jolloin kyse ei tarkasti ottaen ole enää samasta tuotteesta.

Kehitysmaiden tuottajista huolissaan olevat, kannattivat he sitten reilua kauppaa tai eivät, pitävät kuitenkin useimmiten rikkaiden maiden tullimuureja pahimpana ongelmana, sillä ne pitävät köyhistä maista tuotavien tuotteiden jalostusasteen alhaisena. Myös vientituista vallitsee samanlainen yhdenmielisyys. Rikkaiden maiden vientitukien nähdään mahdollistavan näissä maissa jalostettujen tuotteiden dumppauksen köyhiin maihin, jolloin köyhien maiden paikallinen tuotanto ei kykene kilpailuun ja raaka-aineen hinta pysyy keinotekoisen alhaalla.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Salvi, Lassi ja Lindroos, Maija: Maailmankauppa ja maailmankaupat (Maailmankauppojen liitto, 2000)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Reilun kaupan edistämisyhdistys - Suomen Reilun kaupan merkin virallinen valvoja
• Reilun kaupan puolesta Repu ry - FINE-määritelmän mukaista Reilua kauppaa tukeva vapaaehtoisjärjestö
  • Turun Reilun kaupan puolesta ry
• Maailmankaupat - Yksittäisiä yleensä vapaaehtoispohjalta toimivia reilun kaupan järjestöjä
• FINE-järjestöt:
  • Fairtrade Labelling Organizations International - merkin kansainvälinen koordinoija (johon maakohtaiset valvontajärjestöt kuuluvat)
  • International Fair Trade Association - Reilun kaupan järjestöjen yhteistyöelin ja sertifioija
  • NEWS! Network of European Worldshops - Eurooppalaisten Maailmankauppojen kattojärjestö
  • European Fair Trade Association
• Tutkimuksia suomeksi:
  • Marginaalista valtavirtaan - Kehitysmaille oikeudenmukaisen kaupankäynnin edistäminen Suomessa 1970-luvulta 2000-luvulle
  • Miten sata norsua mahtuu kahvihyllyyn? - Reilu kauppa esimerkkinä eettisestä kaupankäynnistä
• Reilun kaupan kritiikkiä:
  • "Reilu" kauppa on epäreilua kehitysmaille Heli Parkkisen kolumni 2.5.2003
  • Fair Trade´s Dirty Secret Katharine Winansin kolumni 1.9.2003
  • Fair Trade... or Foul? Gene Callahan kolumni 5.9.2003