Richard Faltin
Wikipedia
Richard Wilhelm Gottlieb Faltin (s. 1867, Viipuri – k. 1952, Helsinki) oli suomalainen kirurgi ja yksi keskeisimpiä suomalaisen kirurgian kehittäjiä. Hän teki elämäntyönsä Kirurgisessa sairaalassa ja Suomen Punaisen Ristin johtotehtävissä.
[muokkaa] Elämä ja ura
Richard Wilhelm Gottlieb Faltin syntyi vuonna 1867 Viipurissa, jonne hänen perheensä oli muuttanut 1856. Hänen isänsä oli saksalainen Friedrich Richard Faltin, joka oli Suomen saksalaisista säveltäjistä tunnetuin Fredrik Paciuksen jälkeen. Isä elätti itsensä säveltäjänä, kapellimestarina, musiikinopettajana, urkurina ja kuoronjohtajana. Vuonna 1869 perhe siirtyi Richard Faltin vanhempana tunnetun isän työn perässä.
Richard Faltin nuorempi oli isänsä tavoin musikaalisesti lahjakas ja opiskeli viulunsoittoa. Faltin soitti Akateemisessa orkesterissa ja harrasti kvartettimusiikkia samassa orkesterissa mm. Jean Sibeliuksen ja tämän veljen Christian Sibeliuksen kanssa. Faltin valmistui Helsingin yliopistosta filosofian maisteriksi 1890. Lääketieteen kandidaatiksi hän valmistui 1891 ja lisensiaatiksi vuonna 1894. Faltin väitteli joulukuussa 1896 ja hänet promovoitiin priimuksena lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1907.
Faltin nimitettiin kirurgian dosentiksi 1902 ja henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi 1917, mutta huonot suhteet kirurgian vakinaiseen professoriin Ali Krogiukseen estivät etenemisen. Täten elämäntyönsä Faltin teki Kirurgisen sairaalan ensin apulaislääkärinä vuodet 1896–1899, alilääkärinä vuodet 1903–1914. Lopulta hän toimi propedeuttisen klinikan esimiehenä vuodet 1917–1931 ja osaston ylilääkärinä vuodet 1931–1935. Näiden virkavuosien aikana hän kuitenkin toimi sotilaslääkärinä ja oli opintomatkoilla.
16. kesäkuuta 1904 Eugen Schauman ampui kuolettavasti Senaatin portaikossa Suomen diktaattorina toiminutta kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia. Vakavasti vatsaan haavoittunut tuotiin Kirurgiseen sairaalaan, jossa alilääkäri Richard Faltin leikkasi häntä 17. päivän aamuyöhön, jolloin Bobrikov menehtyi. Laajoista suolen poistoista ja taitavasta kirurgiasta huolimatta Bobrikov kuoli Faltinin käsiin. Luoti oli hajonnut Bobrikovin univormun vyöhön ja pirstoutuneet luodin palaset olivat tunkeutuneet vatsaan tuhoten sisäelimiä. On sanottu, ettei Faltin ollut kovin pettynyt epäonnistumisestaan.
Faltin oli useita kertoja sotatoimialueilla SPR:n lähettämänä sotilaslääkärinä. Ensimmäisen kerran Faltin oli taistelukentällä toukokuussa 1897, kun hän oli opintomatkalla Kreikassa Turkin ja Kreikan välisen sodan aikana. Venäjän–Japanin sodan aikana marraskuusta 1904 toukokuuhun 1905 Faltin toimi Mantšuriassa II suomalaisen ambulanssisairaalan ylilääkärinä. Keisarikunnan armeijan kokeman Mukdenin taistelun tappion jälkeen Faltinin hoidettavaksi sotilassairaalaan tuli eräs haavoittunut suomalainen everstiluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim, jolta oli ammuttu hevonen alta. Mannerheim oli Faltinin vanha luokkakaveri ja tämä hoiti hänet kuntoon. Yhteisen kokemuksen myötä miehet ystävystyivät ja alkoivat ottaa yhdessä osaa Suomen Punaisen Ristin toimintaan.
Ensimmäisen maailmansodassa vuosina 1914–1917 Faltin toimi Suomen Punaisen Ristin ambulanssisairaalan ylilääkärinä itärintamalla, Venäjällä. Heti eläkkeelle siirryttyään Faltin toimi vielä SPR:n ambulanssisairaalan ylilääkärinä Abessiniassa Italian ja Abessinian välisessä sodassa vuosina 1935–1936.
Alkuvaiheessa uraansa Faltin oli kiinnostunut erityisesti virtsaelinten taudeista, mutta komennukset sota-alueilla saivat hänet kiinnostumaan murtumien hoidon lisäksi nivel- ja plastiikkakirurgiasta. Faltin korosti edistyksellisesti jo vuonna 1903 ortopedian kehittämisen tärkeyttä. Faltin oli aseptisen, bakteereja tappavan käytännön sekä leikkauspotilaiden nestehoidon ja verensiirron keskeisiä suomalaisia uranuurtajia. Infektioiden hoito oli tuohon aikaan haasteellista ja parannuskeinona hän kokeili aktiivista immunisointia stafylokokkeja ja colibasilleja vastaan. Faltin oli myös röntgenillä diagnosoimisen edelläkävijöitä ja hän tajusi, mikä edistyksellinen merkitys röntgenkuvauksella oli murtumien hoidossa. Kansainvälisesti Faltin tuli tunnetuksi sotavammakirurgina, joka kehitti erityisesti leuka- ja yläraajamurtumien hoitomenetelmiä.
Vuonna 1925 Faltinin aloitteesta perustettiin Suomen Kirurgiyhdistys, jonka ensimmäinenä puheenjohtajana hän toimi vuoteen 1930 asti. Faltin korosti tapaturmapotilaiden hoitoon erikoistuneen sairaalan tarpeellisuutta, koska hän tiesi kokemustensa perusteella kuinka tarpeellista oli saada erikoishoitoa vakavissa tapauksissa. Faltin teki toistuvasti aloitteita erikoissairaalan perustamisesta ja SPR ottikin erikoissairaalan tavoitteekseen jo 1900-luvun alussa. Sairaalan suunnittelu aloitettiin vuonna 1928, kun rakentamiseen tarvittu pääoma oli saatu kasaan. Sairaalan suunnittelussa oli aktiivisesti mukana Faltinin ystävä kenraali C. G. E. Mannerheim.
Suomen Punaisen Ristin sairaala valmistui Helsingin Töölöön 1932. Faltinille tarjottiin sairaalan ylilääkärin virkaa, mutta tämä kieltäytyi lähestyvän eläkeiän takia. Faltin toimi vielä eläkeläisenä jatkosodan aikana SPR:n sairaalan leukakirurgisen osaston ylilääkärinä vuosina 1941–1944. Vuonna 1944 hän päätti kirurgin työnsä 77 vuoden ikäisenä.
Faltin kuului vuosien ajan SPR:n keskeiseen johtoon. Faltin toimi SPR:n keskushallituksen jäsenä vuosina 1911–1952. Järjestön puheenjohtaja hän oli vuonna 1919 ja varapuheenjohtaja vuosina 1920–1922 sekä 1937–1941. Vuonna 1930 Faltin julkaisi SPR:lle kirjan "Ensi apu". Tämän lisäksi kirjoitti lukuisia artikkeleita yhdistyksen julkaisuihin.
Faltinin elämässä tärkeänä asiana säilyivät musiikki, maalaustaide ja italialaiset viulut. Hänen viulukokoelmaan kuuluivat muiden arvokkaiden viulujen lisäksi mm. aito Stradivarius ja Guarnerius. Lisäksi hänellä oli asuntonsa seinillä laaja taulukokoelma. Faltin tuki 1920-luvulla viulunrakennusta ja oli yksi Suomen viulunrakentajien yhdistyksen perustajajäsenistä vuonna 1947. Vielä vanhanakin eläkkeellä ollessaan Faltin harrasti kvartettisoittoa mm. kollegoidensa Hannes Hällströmin, Georg von Zweygbergin ja yli-insinööri Voitto V. Kolhon kanssa. Faltin oli myös Suomen Kamarimusiikkiseuran perustajajäsen vuonna 1945 ja oli aktiivisesti mukana sen toiminnassa.
Uhrattuaan koko elämänä lääketieteelle ja uralle Faltin kuoli perheettömänä Fabianinkatu 17:ssa, Helsingissä vuonna 1952. Fabianinkadun asuntoonsa hän oli muuttanut jo vuonna 1913. Talo tunnetaan Lääkärien talona, koska siinä asui Faltinin lisäksi neljä muuta lääkäriä: Jarl Hagelstam, Axel Holmberg, Wilhelm Zilliacus ja O. Westphal. Faltin testamenttasi omaisuutensa muun muassa Sibelius-Akatemialle ja Ateneumin taidemuseolle. Faltinin hautakivessä lukevat latinankieliset sanat "Inter arma caritas" (suom. Aseiden keskellä laupeus).
