Ruotsalaiset sotasankarit
Wikipedia
Ruotsalaisia sotasankareita löytyy suuri määrä historiasta. Eurooppalaiseksi valtioksi Ruotsi on saanut nauttia poikkeuksellisen pitkään kestäneestä rauhasta, sillä maan armeija on ollut taistelussa viimeksi vuonna 1814. Ruotsin historia oli kuitenkin tätä ennen sotaisa, ja myöhemminkin ruotsalaisia vapaaehtoisia on taistellut muiden maiden sodissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Esihistoria
Myyttinen ruotsalainen sotasankari oli Beowulf, muinaisen englantilaisen eepoksen päähahmo. Beowulf oli taustaltaan "geaatti" eli otaksuttavasti göötalainen. Tutkijat ovat kiistelleet siitä, paljonko Beowulf-eepokseen sisältyy historiallisten tositapahtumien muistoja. Todellisten ruotsalaisten sotasankareiden nimiä tunnetaan viikinkiajan riimukirjoituksista ja islantilaisista saagoista.
[muokkaa] Keskiaika
Ruotsin keskiaikaisiin sotasankareihin voidaan lukea muun muassa Birger-jaarli, joka lopetti sisällissotien kauden ja liitti Suomen pysyvästi Ruotsin valtakunnan osaksi 1200-luvun puolivälissä. Ruotsin marski Torgils Knuutinpoika valloitti Karjalan ja perusti Viipurin linnan vuonna 1293. Kalmarin unionin aikana, 1430-luvulla, kansallissankariksi korotettu Engelbrekt Engelbrektinpoika johti tanskalaisten voutien vastaista kapinaa. Vuonna 1471 valtionhoitaja Sten Sture vanhempi voitti tanskalaiset ja ruotsalaiset unionin kannattajat Brunkebergin taistelussa Tukholman lähellä. 1490-luvulla Knut Posse johti Viipurin menestyksekästä puolustusta venäläisten hyökkäystä vastaan.
[muokkaa] 1500-luku
Kustaa Vaasan johtama kapinaliike teki 1520-luvun alussa lopun Kalmarin unionista. Tanskaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa sankarin mainetta saavutti muun muassa suomalainen amiraali Klaus Horn.
[muokkaa] 1600-luku ja suurvalta-aika
Ruotsi kohosi sotilaallisten menestysten kautta eurooppalaiseksi suurvallaksi. Kuningas Kustaa II Aadolf uudisti perusteellisesti Ruotsin armeijan saavuttaen murskavoittoja ensin Puolaa ja myöhemmin, kolmikymmenvuotisessa sodassa, Saksan keisarillisia vastaan. Kuningas kaatui Lützenin taistelussa vuonna 1632 johtaessaan henkilökohtaisesti ratsuväenhyökkäystä. Muita kolmikymmenvuotisen sodan ruotsalaisia sankareita olivat marsalkka Johan Banér, kenraali Lennart Torstensson ja hakkapeliittakomentaja Torsten Stålhandske. Rivimiesten nimiä historia on harvoin ikuistanut.
Myöhemmissä suurvaltakauden sodissa muun muassa kuninkaat Kaarle X Kustaa ja Kaarle XI hankkivat sotapäällikön mainetta. Kaarle XII on Ruotsin historiassa kiistelty hahmo: soturikuningas, jonka hurjapäiset sotaretket johtivat tappioon ja suurvalta-aseman romahdukseen. Ruotsalaisten merisankareiden joukkoon lukeutui kaapparipäällikkö Lars Gathenhielm suuressa Pohjan sodassa.
[muokkaa] Vapauden aika ja kustavilainen aika
Vapauden ajan sodissa Ruotsin armeija ei suoriutunut kovin hyvin, joskin Jakob Magnus Sprengtporten ylti rintamaupseerina näyttäviin saavutuksiin Pommerin sodassa 1750-luvulla. Kustaa III:n sodassa (1788 - 1790) sankareihin lukeutuivat muun muassa saaristolaivasto, joka saavutti Ruotsinsalmen merivoiton Carl Olof Cronstedtin komennossa, sekä Savon jääkärit, jotka voittivat Porrassalmella ja Parkumäellä.
[muokkaa] Ruotsin viimeiset sodat
Suomen sodan (1808 - 1809) todelliset ja fiktiiviset sankarit muistetaan niin Ruotsissa kuin Suomessakin paljolti Johan Ludvig Runebergin Vänrikki Stålin tarinoista. Sodassa kunnostautuneita komentajia olivat muun muassa von Döbeln, eversti Sandels ja kenraali Adlercreutz, unohtamatta "kaikista urhoollisimmaksi" kutsuttua kapteeni Dunckeria. Suomen sodan jälkeen Ruotsin armeija osallistui vielä sotaan Napoleonia vastaan ja Tanskan lyömiseen vuonna 1812 sekä Norjan miehitykseen vuonna 1814.
[muokkaa] Vuoden 1814 jälkeen
Ruotsin eläessä rauhassa ruotsalaisia on lähtenyt vapaaehtoisina muiden maiden sotiin, välillä suurinkin joukoin. Esimerkkejä tästä ovat Tanskan sodat Preussia vastaan 1840- ja 1860-luvuilla, Suomen sisällissota 1918 ja Suomen talvisota 1939 - 1940. Toisen maailmansodan jälkeen ruotsalaisia on kunnostautunut varsinkin YK:n rauhanturvaamisoperaatioissa.
Viimeiset tehtävää suorittaessaan kaatuneet ruotsalaiset sotilaat olivat ilmavoimien miehiä, jotka 1950-luvulla saivat neuvostoliittolaisten alasampumina surmansa ollessaan tiedustelulennolla Itämeren yllä. Vainajien ruumiit on 2000-luvulla nostettu DC-3-tiedustelukoneen hylystä, ja heille on postyymisti myönnetty korkea sotilaallinen kunniamerkki.
Biafran sodasta muistetaan kreivi Carl Gustaf von Rosenin avustuslennot, ja hänen kokoamansa ilmavoimat, joihin kuului viisi MFI-9B-harjoituskonetta Matra 68 mm -raketeilla aseistettuna. Kolme ruotsalaista ja kolme biafralaista lentäjää tuhosivat koneilla kolme Nigerian MiG-17-hävittäjää maassa ja Il-28 ja Canberra-pommikoneet, sekä helikoptereita.[1][2][3]
