Sydämentahdistin
Wikipedia
Sydämentahdistin on kehoon leikkauksella asetettava laite, joka säätelee sydämenlyöntien tahtia. Sydämentahdistinta käytetään rytmihäiriöiden hoidossa, kun potilaan sydämen luonnollinen tahdistus ei ole riittävän ripeä tai kun sydämen sähkönjohtavuus on alentunut niin, ettei luonnollinen tahdistus saavuta alempia kammioita. Ensimmäisen sydämentahdistimen kehitti kanadalainen John Hopps vuonna 1950.
[muokkaa] Voimanlähde
Sydämentahdistimen voimanlähteeltä vaaditaan paljon, sillä luonnollisestikaan potilaan ei voida olettaa vaihtavan pattereita. Koska kemialliset paristot eivät välttämättä kestä elinikää, ydinenergian käyttö on luonnollinen valinta. Sydeämentahdistimissa käytettiinkin pitkään yleisesti plutoniumparistolla toimivaa energianlähdettä, joita vuonna 2003 oli edelleen elävissä potilaissa 50-100 kappaletta. Nykyään patterin hiipuessa koko tahdistingeneraattori vaihdetaan ja yhdistetään vanhoihin johtoihin. Johtojen vahingoittuessa laitetaan uudet johdot, mutta vanhoja ei poisteta suonten sisältä. Tahdistimen pariston kestoikä on keskimäärin 5 - 10 vuotta käytöstä riippuen. Jos tahdistin joutuu tahdistamaan vain hyvin satunnaisesti, patteri voi hyvinkin kestää jopa yli 10 vuotta.
[muokkaa] Tarkkailu ja säätö
Tahdistimen toimintaa, patterin ja johtojen kuntoa sekä tahdistimen tallentamia tapahtumia sydämen toiminnasta luetaan iholle tahdistimen päälle laitettavan lukupään kautta.Lukupäästä tiedot siirtyvät tietokonetyyppisen testauslaitteen näytölle. Näin myös testataan tahdistimen toiminta ja tehdään tarvittavia säätöjä tahdistimeen. Tahdistinpotilaat käyvät näissä kontrolleissa tahdistintyypistä ja toiminnasta riippuen 3 kk - 2 vuoden välein. Useimmiten vuoden välein. Jos tahdistimeen ei tarvitse tehdä mitään säätöjä, itse testaus kestää 10 - 15 minuuttia ja on tahdistimen käyttäjälle täysin kivuton. Tosin testauksen aikana sydämen sykettä saatetaan joutua laskemaan tai nostamaan pieneksi hetkeksi, mikä voi tehdä epämukavan olon.
Tahdistimeen pystytään säätämään mm. sykerajat: kuinka alas tai ylös sydämen syke saa nousta/laskea. Lisäksi joissakin tahdistimissa on mahdollista aktivoida eräänlainen liikesensori, joka reagoi ihmisen liikkeeseen. Kun ihminen lähtee liikkumaan, määritellyn aikarajan sisällä tahdistin nostaa sydämen sykettä. Nämä ovat vain muutama esimerkki tahdistimen säätömahdollisuuksista. Jokainen tahdistin ohjelmoidaan yksilöllisesti käyttäjänsä tarpeisiin sopivalla tavalla.
Sydämentahdistin toimii vain tarvittaessa, joten se myös seuraa ihmisen oman sydämen sähköistä toimintaa. Sydämen siis annetaan toimia itsenäisesti, vain häiriöiden ilmaantuessa tahdistin korjaa tilannetta.
Yksinkertaisimpien tahdistimien lisäksi on olemassa defibrilloivia sydämentahdistimia, jotka antavat potilaan sydämeen sähköisen iskun hengenvaarallisen rytmihäiriön ilmaantuessa.
