Takeshi Kitano
Wikipedia
Takeshi Kitano (北野武, s. 18. tammikuuta, 1947, Tokio) on japanilainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, koomikko, kirjailija, runoilija ja maalari. Hänet tunnetaan myös nimellä Beat Takeshi.
Kitanon elokuvat kertovat yleensä gangstereista tai poliiseista. Yhteistä hänen elokuvilleen on staattisuus ja pitkät kohtaukset, joissa ei päällisin puolin näyttäisi tapahtuvan juuri mitään. Monissa hänen elokuvissaan on synkkä ja nihilistinen elämänasenne, mutta niissä on myös huumoria. Japanissa hänet tunnetaan parhaiten TV-juontajana sekä koomikkona, Japanin ulkopuolella taas enimmäkseen elokuvistaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elokuvaura
Useiden erilaisten, yleensä koomisten roolien jälkeen vuonna 1989 Kitano palkattiin pääosaan Violent Cop – Varokaa, tämä mies on vaarallinen! -elokuvaan. Kitanon esittämä päähenkilö on sosiopaattinen poliisi, joka reagoi jokaiseen tilanteeseen väkivallalla. Kun elokuvan alkuperäinen ohjaaja sairastui, Kitano tarjoutui ohjaamaan elokuvan itse. Hän myös kirjoitti käsikirjoitusta uudelleen. Elokuva oli arvostelu- ja kaupallinen menestys Japanissa.
Kitanon toinen elokuva ohjaajana ja ensimmäinen ainoana käsikirjoittajana oli 3–4 x Jūgatsu (1990). Elokuva kertoo Masakista, nuoresta miehestä, jonka baseball-valmentajaa uhkailee paikallinen yakuza. Masaki matkustaa ystävänsä kanssa Okinawalle ostaakseen aseita, jotta he voivat kostaa yakuzalle. Matkan varrella he tutustuvat Kitanon esittämään psykopaattiseen gangsteriin. Elokuvassa Kitano loi tyylin, jota on noudattanut myöhemmin urallaan: šokeraavaa väkivaltaa, omituista mustaa huumoria ja jähmettyneitä otoksia. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt hyvin Japanissa.
Kitanon kolmas elokuva oli Näkymä meren rannalla (1991). Se kertoo kuurosta roskakuskista, joka päättää opetella surffaamaan löydettyään surffilaudan roskien seasta. Tässä elokuvassa esillä oli Kitanon pehmeämpi, romanttinen puoli.
Kitano alkoi saada huomiota Japanin ulkopuolella elokuvallaan Sonatine (1993). Siinä Kitano esittää tokiolaista gangsteria, joka lähetetään Okinawalle lopettamaan paikallinen mafiasota.
Kitanon koomikkotausta näkyi Minna–Yatteru ka? -elokuvassa (1995). Tämä episodimainen komedia kertoo yksinkertaisesta miehestä, joka yrittää vain harrastaa seksiä autossa, sekä hänen seikkailuistaan tätä päämäärää tavoitellessaan. Elokuva satirisoi tunnettuja japanilaisia kulttuuri-ilmiöitä kuten Godzillaa, Ultramania ja Zatōichia.
Elokuussa 1994 Kitano oli moottoripyöräonnettomuudessa, jonka seurauksena toinen puoli hänen kasvoistaan halvaantui. Pian parantumisensa jälkeen Kitano ohjasi Kids Return (1996) -elokuvan. Tästä elokuvasta tuli hänen siihen saakka suurin menestyksensä Japanissa. Onnettomuutensa jälkeen Kitano ryhtyi maalaamaan. Hänen maalauksiaan on ollut esillä taidenäyttelyissä, niitä on julkaistu kirjoissa ja monien hänen elokuviensa soundtrackien kansitaiteena. Kitanon maalaukset olivat tärkeässä osassa myös Hana-Bi – tulikukkia (1997) -elokuvassa. Hana-Bitä pidetään yleisesti hänen parhaana elokuvanaan, ja se vakiinnutti Kitanon aseman yhtenä tärkeimmistä japanilaisista nykyohjaajista.
Kikujiron kesä (1999) -elokuvassa Kitano esitti tyhjäntoimittajaa, joka päätyy saattamaan nuorta poikaa, joka etsii äitiään. Veli (2001) kuvattiin Los Angelesissä, ja se oli Kitanon ensimmäinen ja tähän asti ainoa englanninkielinen elokuva. Siinä Kitano esittää gangsteria, joka joutuu pakenemaan Japanista Yhdysvaltoihin ja ystävystyy paikallisen gansterin kanssa. Dolls (2002) kertoo kolme erillistä tarinaa kuolemattomasta rakkaudesta. Brother ja Dolls eivät ole saaneet kovin hyvää vastaanottoa.
Zatoichi – sokea samurai (2003) oli uusintaversio Shintarō Katsun 70-luvun samannimisestä elokuvasarjasta. Se oli Kitanon uran suurin yleisömenestys Japanissa ja sai lukuisia palkintoja elokuvafestivaaleilla ympäri maailman.
Kitanon uusin elokuva on komedia nimeltään Takeshis' (2005).
Kitano on myös säännöllisesti näytellyt muiden ohjaajien elokuvissa. Näistä tunnetuimpia ovat Nagisa Ōshiman Tabu (1999) ja Kinji Fukasakun Battle Royale (2000). Hän myös esiintyi Keanu Reevesin tähdittämässä Johnny Mnemonic – kuoleman kuriiri -elokuvassa (1995).
[muokkaa] Muita töitä
Kitano on kirjoittanut yli viisikymmentä kirjaa runoutta, romaaneja ja elokuvakritiikkiä.
Hän loi NES-pelin Takeshi no Chōsenjou vuonna 1986.
Kitano on myös juontanut lukuisia tv-ohjelmia, mm. ohjelmia Takeshi's Castle, Sekai Marumie ja Oko ga hen da yo, nihonjin.
[muokkaa] Tunnetuimmat elokuvat
[muokkaa] Ohjaajana
- 1989 Violent Cop – Varokaa, tämä mies on vaarallinen! (その男、凶暴につき, Sono otoko kyōbō ni tsuki )
- 1990 3-4 x Jūgatsu (３－４Ｘ１０月)
- 1991 Näkymä meren rannalla (あの夏、いちばん静かな海, Ano natsu, ichiban shizukana umi)
- 1993 Sonatine (ソナチネ)
- 1995 Minna – yatteru ka (みんな～やってるか)
- 1996 Kids Return (キッズ・リターン)
- 1997 Hana-Bi – tulikukkia (花火, Hanabi)
- 1999 Kikujiron kesä (菊次郎の夏, Kikujirō no natsu)
- 1999 Veli (Brother)
- 2002 Dolls (ドールズ)
- 2003 Zatoichi – sokea samurai (座頭市, Zatōichi)
- 2005 Takeshis'
[muokkaa] Näyttelijänä muiden ohjaajien elokuvissa
- 1983 Merry Christmas, Mr. Lawrence (戦場のメリークリスマス, Senjō no merii kurisumasu), ohjannut Nagisa Ōshima
- 1995 Johnny Mnemonic – kuoleman kuriiri (Johnny Mnemonic), ohjannut Robert Longo
- 1995 Gonin, ohjannut Takashi Ishii
- 1998 Tokyo Eyes, ohjannut Jean-Pierre Limosin
- 1999 Tabu (御法度, Gohatto), ohjannut Nagisa Ōshima
- 2000 Battle Royale (（バトル・ロワイヤル）), ohjannut Kinji Fukasaku
