Wikipedia
|
|
Tämä artikkeli sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Profeetta kanssa, ja ne pitäisi yhdistää. |
|
|
Tämä artikkeli sisältää päällekkäistä tietoa artikkelin Raamattu kanssa, ja ne pitäisi yhdistää. |
Sana profeetta tarkoittaa julistajaa, puhujaa. Vanhan testamentin profeettakirjat on koottu niiden profeettojen julistuksesta, jotka toimivat Israelin ja Juudan alueilla 700-500 luvuilla eaa. He vaativat kansaa muuttamaan elintapojaan. Profeettojen aika oli yhteiskunnallisesti ja poliittisesti levotonta. Profeettojen toiminnalle oli tyypillistä kutsumustietoisuus. Profeetaksi ei kukaan ryhtynyt omasta aloitteestaan, vaan profeetat kokivat saaneensa kutsun Jumalalta. Monelle kutsutulle tehtävän vastaanottaminen oli vaikeaa ja moni yritti ensin vastustella. Profeetat kokivat olevansa Jumalan puheen välineitä ja aloittivat puheensa usein lauseella "Näin sanoo herra". Profeetat eivät yleensä itse kirjoittaneet puheitaan muistiin vaan sen tekivät usein heidän oppilaansa. Vanhassa testamentissa profeettakirjat on järjestetty kirjojen pituuden mukaan. Suuria profeettoja olivat Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja Daniel ja pieniä profeettoja Aamos, Miika ja Malakia. Profeetoille profetoiminen on Jumalan armonlahja, se tarkoittaa sitä että he pystyvät tulkitsemaan mitä Jumala heille tahtoo sanoa ja heidän tehtävänsä on viedä tätä sanaa muullekkin kansalle.
