Veijo Meri
Wikipedia
Veijo Meri (s. 31. joulukuuta 1928, Viipuri) on oman sukupolvensa tunnetuimpia suomalaisia kirjailijoita ja modernismin edelläkävijä Suomen kirjallisuudessa. Hänen kirjojaan on käännetty 22 eri kielelle. Hän on tullut tunnetuksi sota-aiheiden kuvaajana, mutta ensisijaista hänen teoksissaan on kuitenkin ihmiskuvaus.
Meri kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta 1948 ja opiskeli historiaa yliopistossa. Hän toimi Otavan kustannusvirkailijana 1957–1959 ja jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi. Merelle myönnettiin taiteilijaprofessuuri vuosiksi 1975–1980, ja Suomen Kirjallisuuden liiton puheenjohtajana hän on ollut vuodesta 1988 lähtien.
Meri on ehkä selvemmin kuin kukaan muu suomalaiskirjailija noudattanut omaa linjaansa ja aloittanut tyylin ja rakenteen uudistuksen, joka on etäännyttänyt hänet perinteisen suomalaisen proosan valtavirrasta. Hänen tuotantonsa on laaja ja käsittää romaanien lisäksi myös novelleja, kuunnelmia, runoja, esseitä ja tutkielmia. Meri on myös kääntänyt François Villonin Testamentin, Strindbergin Mestari Olavin ja Shakespearen Hamletin.
Meri on kirjoittanut runoelmansa Runoilijan kuolema pohjalta libreton Paavo Heinisen Veitsi-oopperaan. Veitsen kantaesitys oli 3. heinäkuuta 1989 Savonlinnan oopperajuhlilla.
Meri vihittiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi 18. toukokuuta 1990. Tasavallan presidentti nimitti Meren akateemikoksi 13. helmikuuta 1998.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Teokset
[muokkaa] Proosa
- Ettei maa viheriöisi, 1954, novelleja, uusi laitos 1989.
- Manillaköysi, 1957, romaani.
- Irralliset, 1959, romaani.
- Vuoden 1918 tapahtumat, 1960, romaani.
- Sujut, 1961, romaani.
- Tilanteita, 1962, novelleja.
- Manillaköysi ja kahdeksan novellia sodasta ja sotilaselämästä, 1962, kokoomateos.
- Peiliin piirretty nainen, 1963, romaani (Parasta kotimaista -sarjassa 1988).
- Stipendiaatti, 1963, novelli.
- Tukikohta, 1964, romaani.
- Novellit, 1965.
- Everstin autonkuljettaja, 1966, romaani.
- Veijo Meren sotaromaanit 1–2, 1966.
- Yhden yön tarinat, 1967, romaani.
- Suku, 1968, romaani, uusi laitos 1998.
- Veijo Meren romaanit 1, 1968, romaanit.
- Sata metriä korkeat kirjaimet, 1969, novelleja.
- Valitut teokset, 1969.
- Kersantin poika, 1971, romaani.
- Morsiamen sisar ja muita novelleja, 1972.
- Leiri, 1972, novelleja.
- Keskeiset teokset 1–4, 1975.
- Mielen lähtölaskenta, 1976, runoja.
- Toinen sydän, 1978, runoja.
- Valitut novellit, 1979, novellikokoelma.
- Jääkiekkoilijan kesä, 1980, romaani.
- Ylimpänä pieni höyhen, 1980, runoja.
- Sanojen synty, 1982, etymologinen sanakirja.
- Novellit, 1985.
[muokkaa] Runoja
- Runoilijan kuolema, 1985, runoelma.
- Yhdessä ja yksin, 1986, kootut runot.
- Kevät kuin aamu, 1987, runoja.
- Lasiankeriaat, 1990, runoja.
- Kun, 1991, runoja.
[muokkaa] Esseitä ja tutkielmia ja muuta asiaproosaa
- Kaksitoista artikkelia, 1967, esseitä.
- Aleksis Stenvallin elämä, 1973, tutkielma.
- Kuviteltu kuolema, 1974, esseitä.
- Goethen tammi, 1978, esseitä.
- Tuusulan rantatie, 1981, tutkielma.
- Julma prinsessa ja kosijat, 1986, esseet 1961–1986.
- Elon saarel tääl, Aleksis Kiven taustoja, 1984.
- C. G. Mannerheim – Suomen Marsalkka, 1988.
- Tätä mieltä, 1989, esseitä ja monologeja.
- Amleth ja muita Hamleteja, 1992, esseitä.
- Maassa taivaan saranat – Suomalaisten historia vuoteen 1814, 1993.
- Huonot tiet, hyvät hevoset – Suomen suuriruhtinaskunta vuoteen 1870, 1994.
- Ei tule vaivatta vapaus – Suomi 1870–1920, 1995.
- Suurta olla pieni kansa – Itsenäinen Suomi 1920–1940, 1996.
- Pohjantähden alla, kirjoituksia Suomen historiasta, 1999.
- Olavi Paavolainen, 1990, dokumenttikuunnelma.
- Kirjoittanut osuuden Suurmiehen luonne teokseen Mannerheim Sotilas ja ihminen, Yliopistopaino 1992.
[muokkaa] Näytelmiä ja kuunnelmia
- Suomen paras näyttelijä, 1964, kuunnelma.
- Vapaa iltapäivä, 1965, tv-dramatiikkaa.
- Sotamies Jokisen vihkiloma, 1965, näytelmä.
- Taksikuski, 1967, kuunnelma.
- Uhkapeli, 1968, näytelmä.
- Maaottelussa, 1969, kuunnelma.
- Kaupungin valtaus, 1969, tv-dramatiikkaa.
- Näytelmiä, 1970, näytelmiä.
- Nuorempi veli, 1970, näytelmä.
- Hyvää yötä, tohtori Bergbom, 1973, kuunnelma.
- Aleksis Kivi, 1974, näytelmä.
- Kaksi komediaa: Sano Oili vaan, Syksy 1939, 1978, kaksi näytelmää.
- Veitsi, libretto Paavo Heinisen säveltämään Veitsi-oopperaan (Runoelman Runoilijan kuolema pohjalta), kantaesitys 3.7.1989 Savonlinnan oopperajuhlilla.
- Rintala, Vääpeli Sadon tapaus Meren kirjoittamana kuunnelmana 12.2.90 Uusinta vuodelta 1973.
[muokkaa] Palkinnot
- Kirjallisuuden valtionpalkinto 1958, 1961, 1962, 1964, 1969, 1974, 1976.
- Sillanpää-palkinto 1963.
- Bergbom-palkinto 1966.
- Aleksis Kiven palkinto 1972.
- Otavan juhlavuoden kunniapalkinto 1980.
- Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto 1973 romaanista Kersantin poika.
- SKS:n Rosendahlin draamapalkinto 1966.
- Yleisradion kuunnelmapalkinto 1964.
- Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1995.
- Jenny ja Antti Wihurin rahaston kunniapalkinto 1996.
- Ruotsin huumoriliiton palkinto 1997.
- Suomen Kirjailijaliiton tunnustuspalkinto 2005.
