1920-luvun klassismi
Wikipedia
1920-luvun (uus)klassismi eli lyhyemmin 20-luvun klassismi on etenkin Pohjoismaissa 1920-luvulla vaikuttanut arkkitehtuurin tyylisuunta. Se seurasi jugendtyyliä ja edelsi funktionalismia. 20-luvun klassismi oli ensimmäinen itsenäisessä Suomessa vallinnut arkkitehtuurin tyylisuunta.
20-luvun klassismille on ominaista aiempia tyylisuuntia sileämmät ja askeettisemmat julkisivut, jossa ikkunat on sijoitettu aivan ulkoseinän pintaan ja erityisen korkea sisäänkäynti ulottuu monesti jopa ensimmäisen kerroksen ikkunarivin tasolle. Mahdollinen koristelu rajoittuu muutamiin antiikin ajasta periytyviin koristeaiheisiin, ja mitä lähemmäs 1930-lukua rakennusajankohdassa mennään, sitä pelkistetymmiksi seinäpinnat muttuvat. Tyylisuuntauksen muuttuminen 1920-luvun klassismista 1930-luvun funktionalismiin ei siis ollut yhtäkkinäinäistä eikä täydellistä, vaan rakennusten tyyli yksinkertaistui pikkuhiljaa.
20-luvun arkkitehtuurin asemakaavallisena tavoitteena oli talojen muurimainen yhtenäisyys. Talojen väliin ei jätetty yhtään rakoa vaan ihanteena oli rakentaa ne kiinni toisiinsa pitkiksi yhtenäisiksi rivistöiksi. Tämä käy hyvin ilmi esimerkiksi Helsingin Töölössä, josta 20-luvun klassismia löytyy hyvin runsaasti.
1920-luvun klassismi ei lyhyen vaikutusaikansa vuoksi ehtinyt suuressa mittakaavassa levitä maaseudulle. Eniten klassistisia rakennuksia löytyy Pohjoismaiden suurista kaupungeista. Suurin osa 20-luvun klassismin arkkitehdeistä vaihtoivat tyyliään 1930-luvulle mentäessä modernimpaan funktionalismiin.
[muokkaa] 1920-luvun klassismin galleria
 Tukholman kaupunginkirjaston pääsisäänkäynti. |
 Erik Bryggmanin suunnittelema Atrium Turussa. |
