Aaro Hellaakoski
Wikipedia
Aaro Hellaakoski (22. kesäkuuta 1893, Oulu – 23. marraskuuta 1952, Helsinki) oli suomalainen kirjailija ja filosofian tohtori geologian alalla. Hän oli kotoisin Oulusta. Hän kirjoitti sekä runoja, romaaneja että tieteellisiä tutkielmia. Runoilijana modernismin uranuurtajia Suomessa.
Hellaakoski toimi maantiedon ja luonnonhistorian opettajana Tyttönormaalilyseossa. Hän oli kovasti lapsirakas ja erittäin pidetty opettaja. Oppilailtaan hän sai liikanimen Koukku. Hän toimi myös Helsingin yliopiston dosenttina. Hän harrasti maalausta ja oli erittäin perehtynyt taidehistoriaan, ja hämmästytti Italian ja taidehistorian tuntemuksellaan lankonsa Wäinö Aaltosen, joka oli käynyt lukuisia kertoja Italiassa. Hellaakoskelle se oli ensimmäinen Italian matka.
Hyvin onnellisesta avioliitosta Lempi Aaltosen kanssa syntyi kaksi lasta, Katri ja Eero.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Teoksia
- Runoteoksia
- Runot, 1916
- Nimettömiä lauluja, 1918
- Me kaksi, 1920
- Elegiasta oodiin, 1921
- Maininki ja vaahtopää, 1924
- Jääpeili, 1928
- Valitut runot, 1940
- Vartiossa, 1943
- Uusi runo,
- Huojuvat keulat, 1946
- Hiljaisuus, 1949
- Sarjoja, 1952 (suomalaisen lyriikan suurimpia teoksia)
- Huomenna seestyvää, 1953,
- Nimettömiä lauluja, 1918
- Romaaneja
- Suljettujen ovien takana, 1923, ekspressionistinen romaani
- Iloinen yllätys, 1927, novellikokoelma
- Kuuntelua, 1950, esseitä
- Tutkielmia
- Puulaan järviryhmän kehityshistoria, 1928
- Suursaimaa, (maantieteellis-geologinen tutkimus)
- T. K. Sallinen, 1921
- Niinkuin minä näin. 1959.(T.K. Sallisesta, Wäinö Aaltosesta ja kuvataiteesta)
[muokkaa] Palkintoja
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kirjailijat Oulussa: Aaro Hellaakoski
- Nimettömiä lauluja (1918) - (Gutenberg.org)
- Runoja (1916) - (Gutenberg.org)
[muokkaa] Lähteitä
- Unto Kupiainen: Aaro Hellaakoski, Ihminen ja runoilija. WSOY Porvoo 1953.
- Pieni tietosanakirja
