Ajokaluseppä
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä. |
Ajokaluseppä raudoitti hevosajoneuvojen, kuten kärryjen ja rekien puuosia.
Raudoittamisella vahvistettiin puuosia, parannettiin kestävyyttä ja vähennettiin kulumista käytössä. Vaativin sepäntyö oli aksilan ja kapan laakerin valmistus sekä vanteen asentaminen puisen pyörän ympärille. Liian löysäksi jäädessään vanne kahaji ja saattoi irrota käytössä. Seppä takoi myös lineaarit eli jouset kärryihin. Kärryjen aisat vahvistettiin altapäin ja aisojen päihin taivutettiin lenkki tamppi- eli silavaljaan kiinnitykselle. Kärryjen särmi vahvistettiin edestä raudoituksella, lisättiin lyhdyn kiinnikkeet ja kahvat kärryyn nousun helpottamiseksi. Särmi tuettiin vielä tukevasti aisaan tukiraudalla. Astinraudan seppä valmisti oman mallinsa mukaan. Esimerkiksi Kurpan seppä käytti teerenpyrstön muotoa ja siitä myös tuli hänen "suojelusmerkkinsä" eli tavaramerkkinsä, joka myöhemmin esiintyi myös kärryjen särmissä.
Reen raudoittaminen vahvisti reen rakenteita, tosin se saattoi tehdä niistä myös raskaammat käytössä. Muinaisaikainen lyly jalaksen pohjassa korvattiin lattaraudalla. Aisojen kiinnitystä varten seppä muotoili "sorsan" ja siitä saattoi tulla varsinainen taideteos siipineen. Reen etuosaan jalasten väliin kiinnitettiin potkurauta ja taakse sänkelin päälle tukiraudat istuinlestaa varten.
[muokkaa] Ilmajoen Nopankylän ajokalusepät
Ilmajoen Nopankylässä kehittyi vuoden 1869 jälkeen Suomen suurin hevosajokalujen kotiteollinen valmistus. Kylässä oli parhaina aikoina jopa 30 sepänpajaa, jossa ajokalusepät valmistivat kärryjen ja reen rautaosia ja raudoittivat niitä.
Kuuluisimpia seppiä olivat
- Riemunseppä, Jaakko Frigård eli Friikooli
- Kurpan sepät, Juha Laurila vanhempi, Juha Laurila nuorempi ja Rikhard Laurila
- Jaakko Saari, jolta hevosajokaluja tilasivat erityisesti pohjoisen mustalaiset
- Eino Saari
- Hermanni Teemu
- Jaakko Hautamäki, joka oli Nopankylän viimeinen ajokaluseppä. Hänen pajansa sulki viimmeisenä ovensa vuonna 1955, jolloin ajokalujen tuotanto Nopankylässä päättyi.
Muualla Suomessa missä hevosajokaluja valmistettiin, ajokaluseppiä oli Uskelassa, Lapväärtissä, Könnillä, Kurikassa, Valkjärvellä, Tuuloksessa ja Hauholla sekä kaupunkien vaunumaakareilla mm. Turussa ja Helsingissä.
Lähdeaineisto:
Heikki Laakso, Suomenhevonen näyttely Seinäjoen Maakuntamuseossa 1990. - Purilaat, itäinen ja läntinenreki sekä parireki.
Lenni Huhtasen esitelmä Kurikan Maatalousnäyttelyyn 1936.
Toivo Virrankoski, Ilmajokiseuran kustantama Nopankylän kärryseppiä ja rekimestareita.
Kustaa Vilkuna, Luokkavaljastus
Könnin sukukirja
Petter Hälströmin sukukirjat 1- 8
Martti Lahti, Etelä-Pohjalaiset hevosajokalut
Lisäykset: Etelä-Pohjanmaan kuvahistoria kirjasta.
