Aleksandra Ionowa
Wikipedia
Aleksandra Ionowa (s. 19.4.1899 Lahdessa - k. 1980 Lahdessa) oli "mystisen taiteen mestariksi" nimitetty kuvataiteilija.
Rikkaiden venäläisten vanhempien tyttärenä Aleksandra opiskeli Helsingissä venäläisessä kimnaasissa aatelisten joukossa. Valmistuttuaan hän ryhtyi kahvilanpitäjäksi kotiinsa perustamaan kahvilaan.
14.7.1946 Aleksandra koki elämänsä kannalta ratkaisevan henkisen kokemuksen: "Taivas oli minussa ja minä olin taivaassa". Tämän kokemuksen jälkeen hän tunsi olevansa taiteilija, ja pystyi tuottamaan kaikenlaisia piirustuksia, maalauksia sekä musiikki-improvisaatioita, johon ei ollut aiemmin kyennyt.
Taiteilijan kyvyt saaneen Ionowan mukaan lahjaksi saatu pitää lahjaksi antaa, joten hän ei koskaan myynyt teoksiaan, vaan antoi niitä lahjoituksina. Niukan elantonsa hän sai luontaistaloudesta.
Julkisuuteen Aleksandra Ionowa astui vasta vuonna 1964 kirkkoherra Voitto Viron saattelemana. Samana vuonna pidettiin hänen ensimmäinen näyttelynsä Helsingissä. Viron vuonna 1965 julkaiseman Ionowan taiteesta kertovan kirjan "Taivas oli minussa" mukaan tauluja oli silloin n. 4000, mutta Ionowa-seuran edustajan mukaan niitä voi nykyään olla jopa kymmenen tuhatta. Taiteilija itse sanoi, että hänellä oli aina inspiraatio.
Ionowan taiteessa erikoista on hänen käyttämiensä tekniikoiden monipuolisuus sekä työskentelytavan nopeus: useimmat guassi-, hiili-, liitu-, lyijykynä-, pastelli- ja öljyvärityöt on tehty muutamassa minuutissa, eikä niitä ole korjailtu jälkeenpäin.
Aleksandra Ionowan teoksia on ollut näytteillä mm. Valamon Kulttuurikeskuksessa Heinävedellä. Ionowa-säätiö on myös tehnyt sopimuksen Lahden taidemuseon kanssa 1300 taulun tallettamisesta.
